PDA

View Full Version : Kun puoliso ei ole uskossa...



free
04-08-12, 21:31
"kohtalontovereita"?

Kuinkahan monessa suhteessa on loppuviimeinen se "ei uskossa" oleva puoliso tullut uskoon?

Tässä vaiheessa jo huomaan, ettei aina kovin helppoa ole..
Minä olin ennen se asioista naputtuja ja kiukkuinen, mutta nyt tuntuu että mies on ottanut sen osan itselleen kun minusta on tullut lempeämpi... :eek:

Minua varoiteltiin myös, että viholliselta saattaa tulla "hyökkäyksiä" minun puolisoni kautta ja sekin on tullut huomattua... Vaikka mieheni suhtautuu muuten neutraalisti uskoontulooni ja on rauhallinen, niin tuntuu että minun kokouksiin menot ja uskovien ystävien kanssa oleminen saa hänessä jotkin tunteet pintaan... Ja saankin sitten useimmiten kuunnella tiuskimista ja kommentointia jostakin (esim. juuri ennen kun olen lähdössä kokoukseen tai sen jälkeen).. Tuntuu jopa joskus sille, että en olisi saanut ärsyttävää oloa miehelleni aikaan JOS olisinkin jossain terassilla kaljalla...

Hohhoijaa... -punastunut

Mace
04-08-12, 21:32
Juu kylla se noin usein menee :(

free
04-08-12, 21:43
niinpä... itse kun tulee iloisin mielin kokouksesta ja on saanut taas elävää vettä sydämmeen, niin toinen sitten vähän kuin lyttää tuon hyvän olon tunteen samantien kun pääsen kotiovesta sisään... Ei tarvi aina edes sanoja, kun huomaan sen...

Mace
04-08-12, 22:06
Joo tiedan tunteen. Ei mun mies sita enaa tee, mutta olen kokenut sita.

Mice
04-08-12, 22:28
Tuo ei ole kyllä mitenkään harvinaista. Tiedän todella kurjia tarinoita siitä miten uskoontullutta puolisoa on kohdeltu.
Itselläni kävi "onni" ja puoliso tuli uskoon alle vuoden päästä siitä, kun itse aktivoiduin tunnustamaan uskoani. Hän tiesi kyllä jo ennestään, että uskon, mutta elämässäni tuli hetki jolloin tapahtui muutosta elämässä. Jumala halusi, että en pidä uskoani enää piilossa. Tai siis, että alan julkisesti tunnustamaan uskoani kaikille.

Itse en kokenut mitään suurta vastustusta puolison puolelta. Lähinnä ihmettelyä, kun saatoin itkeskellä Raamattua lukiessa. Puolisoni tuli uskoon ns. ihan pysty metsästä. Jumala kosketti ja se oli siinä.

Knud Lavard
05-08-12, 05:34
Avioliiton tomivuuden kannalta ei ole mitään väliä, onko se puoliso "uskossa" tahi ei. Usein uskovien liitot on niitä pahimpia perhehelvettejä.

witness
05-08-12, 06:28
Avioliitto toimii uskosta riippumatta, mutta hengellinen elämä on huolehdittava 'yksin'.

En mainosta uskoani kotona kokousta ennen tai sen jälkeen ei-uskovalle puolisolleni. Lähden ilmoitusluontoisesti ja silloin leijailee lyhyen ajan tyhjä hetki huoneistossa, kunnes suljen oven. Vuorotyöstä johtuen tällaisia sunnuntai-lähtöjä on harvassa.

Miehelläni on tapana joka päivä käydä lukemassa Hesari läheisellä huoltoasemalla. Luen silloin Raamattua kotona. Toki luen sitä mieheni ollessa kotona, mutta jokin aika sitten huomasin tuon yksityisen hiljaisen hetken siunauksellisuuden.

En tenttaa mieheni käsityksiä uskosta ja olen kiitollinen siitä, ettei hän ole uskonnollinen. Spontaanisti kerron hänelle rukousvastaukset ja tiedon sanat tms. spekuloimatta niitä enempää.

Nyt meillä on odottamassa dvd Left Behind yhdessä katsottavaksi. :)

TuomasE
05-08-12, 08:52
Joopa... On ne ei-uskovat sitten kauheita... Tiedän minäkin todella kurjia tarinoita...

Miten puolisosta tuli joka mutkassa käännyttäjä, ei mistään voinut enää keskustella ilman, että siihen Jeesusteltiin...
Miten perheen vähät rahat kannettiin seurakuntaan, ja jätettiin sähkölasku maksamatta...
Miten aikaa kyllä oli rientää uskovien kanssa, mutta ei yhteisiin harrastuksiin...

Jne... jne...

TuomasE
05-08-12, 08:55
Juu kylla se noin usein menee :(
Vai niinkö se menee... Miten usein? Monessako prosentissa tapauksissa? Perustuuko tietosi suureenkin otokseen?

mod1184
05-08-12, 09:03
"kohtalontovereita"?

Kuinkahan monessa suhteessa on loppuviimeinen se "ei uskossa" oleva puoliso tullut uskoon?

Tässä vaiheessa jo huomaan, ettei aina kovin helppoa ole..
Minä olin ennen se asioista naputtuja ja kiukkuinen, mutta nyt tuntuu että mies on ottanut sen osan itselleen kun minusta on tullut lempeämpi... :eek:

Minua varoiteltiin myös, että viholliselta saattaa tulla "hyökkäyksiä" minun puolisoni kautta ja sekin on tullut huomattua... Vaikka mieheni suhtautuu muuten neutraalisti uskoontulooni ja on rauhallinen, niin tuntuu että minun kokouksiin menot ja uskovien ystävien kanssa oleminen saa hänessä jotkin tunteet pintaan... Ja saankin sitten useimmiten kuunnella tiuskimista ja kommentointia jostakin (esim. juuri ennen kun olen lähdössä kokoukseen tai sen jälkeen).. Tuntuu jopa joskus sille, että en olisi saanut ärsyttävää oloa miehelleni aikaan JOS olisinkin jossain terassilla kaljalla...

Hohhoijaa... -punastunut


Kokemusta on usean vuoden ajalta. Ja ainakin osaan kertoa, mitä ei kannata tehdä ;)

Knud Lavard
05-08-12, 09:12
Pahimmat perhehelvetit löytyy uskovaisista perheistä. Mies on raamatunmallisesti perheen pää ja nainen nöyrä palvelija. Se ei haittaa, että mies välillä leipasee akaansa turpaan yms. Seurakunnassa ollaan mielinkielin ja leikitään onnellista. Usein narsistinen ja väkivaltainen mies jopa toimii seurakunnan vanhimmistossa tahi muuten johtavassa asemassa.

Kotanoa nainen välillä hakataan nöyräksi, ja toki nainen tämän kestää, onhan mies perheen pää. Välillä tilanne käy jopa hengen päälle, mutta kun ollaan uskossa, ei erota saa.

Mice
05-08-12, 11:43
Joopa... On ne ei-uskovat sitten kauheita... Tiedän minäkin todella kurjia tarinoita...

Miten puolisosta tuli joka mutkassa käännyttäjä, ei mistään voinut enää keskustella ilman, että siihen Jeesusteltiin...
Miten perheen vähät rahat kannettiin seurakuntaan, ja jätettiin sähkölasku maksamatta...
Miten aikaa kyllä oli rientää uskovien kanssa, mutta ei yhteisiin harrastuksiin...

Jne... jne...

Pilkkaa rauhassa. Osaat kääntää kaikki asiat ihan päälaelleen. Hienosti osattu taas.

Kai sinä kestät sen, että myös ei-uskovat tekevät vääryyksiä? Ei se tarkoita sitä, että uskovat olisivat keskimääräistä parempia ihmisiä ihmissuhteissaan. En itsekään usko sitä.

TuomasE
05-08-12, 12:34
Pilkkaa rauhassa. Osaat kääntää kaikki asiat ihan päälaelleen. Hienosti osattu taas.

Kai sinä kestät sen, että myös ei-uskovat tekevät vääryyksiä? Ei se tarkoita sitä, että uskovat olisivat keskimääräistä parempia ihmisiä ihmissuhteissaan. En itsekään usko sitä.


Jaa, on pilkkaa, kun kerron asian toisenkin puolen. Kai sinä sen kestät, että myös uskovat voivat olla tuollaisessa tilanteessa ikäviä?

Kaikki nuo kertomani tapaukset ovat ihan elävästä elämästä. Koetko useinkin, että tosiat ovat pilkkaa ja päälaelleen kääntämistä?

Knud Lavard
05-08-12, 12:40
Mie luulen, et pahinta mitä miehelle voi sattua, on nalkuttava hihhulivaimo.

Mice
05-08-12, 12:47
Jaa, on pilkkaa, kun kerron asian toisenkin puolen. Kai sinä sen kestät, että myös uskovat voivat olla tuollaisessa tilanteessa ikäviä?

Kaikki nuo kertomani tapaukset ovat ihan elävästä elämästä. Koetko useinkin, että tosiat ovat pilkkaa ja päälaelleen kääntämistä?

Juurihan kerroin, että uskovat eivät ole parempia ihmissuhteissa. Haluatko että toistan sen? Ok: uskovat eivät ole parempia ihmissuhteissa.
Sinua ärsytti se, että kerroin ei-uskovien tekemästä pahasta. Haluatko tarkempia kuvauksia? Tässä tulee omin silmin nähtyä: Raamattu-piiristä tultuaan nainen sai isännältä lyönnin korvaan; tärykalvo puhkesi. Sama nainen sai myös lyönnin kasvoihin kameralla. Isäntä piti kameran käsilenkistä kiinni ja hujautti sitten naista päähän. Samoin sama nainen sai Raamatusta päähän ihan konkreettisesti. Isäntä hakkasi Raamatulla vaimoaan päähän.

Samaan kykenee varmasti joku ns. uskovakin. Älä siis huolestu.

witness
05-08-12, 13:25
Puolisoni sammuttaa radion poistuessaan ulko-ovesta, koska hän tietää, etten voi sietää radiota. En avaa sitä koskaan vapaaehtoisesti. Muutos tapahtui uudistumisen myötä kymmenisen vuotta sitten. Ajan oloon minulle on kehittynyt ignore-radio -toiminto sen ollessa auki. Jotakin samaa koen ei-uskovan esittäessä hengellisiä lauluja. Pyhää Henkeä kun ei voi matkia.

En kuuntele hengellisiä lauluja tai RadioDeitä kotonani, koska en ole niitä kuunnellut muulloinkaan. Joskus tsekkaan youtubesta laulun sanoja tai fb:ssä. Tv 7:aa katson kun olen yksin kotona, koska en halua provosoida hengellisillä; joskus taas katson ohjelmia netistä ja kuuntelen kuulokkeilla, niin on parempi keskittyä.

Kaikki tämä ja jotakin muuta sujuu luontaisesti ja siinä on oma rauhansa. Tosiasia on, ettei maailma tunne uskovaa, joka on syntynyt Jumalan Hengestä eikä voi sitä käsittää (selittämälläkään). Maailman henki on omansa, mutta Jumalan Henki on voimakkaampi, sillä se on rakkauden ja raittiuden Henki. Meidän tehtävänämme ei-uskovia lähimmäisiämme kohtaan ei ole saavuttaa yliotetta heistä, vaan antaa ohjat Herralle, joka on meitäkin ei-uskovina osannut kohdella.

Ihmisiä yhdistää monikin asia, ja kahden eri sukupuolen yhteenkuuluvuus on parhaimmillaan niin henkistä, fyysistä kuin hengellistä. Tämä kolmisäikeisyys on kaikkein vahvin, toiseksi tulee henkinen ja fyysinen yhteys. Pelkkä henkisyys tekee ihmisistä ystäviä, pelkkä fyysisyys kohteita ja pelkkä hengellisyys veljiä ja sisaria.

free
05-08-12, 14:01
Tämä Raamatun kohta minulla usein pyörii mielessä:

1. Piet. 3:1
Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin.

Todellakin toivon, että mieheni joskus huomaisi miten vapauttavaa tämä uskossa olo on. Tänään olin todella puhuttelevassa kokouksessa ja sen jälkeenhän tuli miehen kanssa hieman puhuttua asiasta. Miehen mielestä uskossa oleminen on "itsensä lohduttamista" vaikka tilanne elämässä olisi miten kriittinen... Meillä on yksi taloudellinen ongelma ja uskon että Jumala meitä auttaa tässäkin, enkä stressaa. Mies on todella epäuskoinen ja sanoi, että kun vaimo ei enää stressaa niin hän stressaa minunkin puolesta nyt.
Voi kumpa tuokin asia joskus kääntyisi voitoksi ja mies saisi nähdä Jumalan "kyvykkyyden/voiman" ettei Jumalalle mikään ole mahdotonta.
Rukouksissa muistan miestäni, että Herra ottaisi häneltäkin turhat ahdistukset ja murheet pois...

Mutta normaalisti en kyllä keskustele näistä asioista miehen kanssa, mulle on tullut sellainen ajatus, että mies saa aloittaa "hengelliset" keskustelut ja ehkä joku kaunis päivä hän sanoo "minäkin haluaisin tulla uskoon". Miehessäni näen sellaisen persoonan, joka olisi kyllä varmasti "hyvä Jumalan palvelija" :)

Noh, ehkä joskus, täytyy rukoilla :) Mutta Jumalalle olen kiitollinen miehestäni, oli hän uskossa tai ei, on tässä jo 6vuotta oltu ja kaikenlaista koettu :)

free
05-08-12, 14:08
Ja tämän eräs henkilö selitti minulle ja tästäkin sain rauhaa ja turvaa :)

1. Korintolaiskirje 7

14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.

Mice
05-08-12, 14:11
Free, minusta sinä olet ymmärtänyt asiat oikein. :)

Rukoillaan, että se taloudellinen ongelma ratkeaisi myös. Jumalalle kaikki on mahdollista. Niin ihmisen pelastaminen, kuin auttaminen maallisissa ongelmissa. Siunausta teidän perheelle.

free
05-08-12, 14:18
Free, minusta sinä olet ymmärtänyt asiat oikein. :)

Rukoillaan, että se taloudellinen ongelma ratkeaisi myös. Jumalalle kaikki on mahdollista. Niin ihmisen pelastaminen, kuin auttaminen maallisissa ongelmissa. Siunausta teidän perheelle.

Siunausta teidänkin perheelle! :)

TuomasE
05-08-12, 17:16
Samaan kykenee varmasti joku ns. uskovakin. Älä siis huolestu.

Niin, olihan siitä lehidissäkin, kun pastori sai tuomion pahoinpitelystä, kun oli Raamatulla mätkinyt puolisoaan.

Jos siis kerran uskovat eivät parempia ihmissuhteissaan ole, niin miksi suutut kun ketjussa, jossa kerrotaan pelkästään ilkeistä ei-uskovista puolisoista mainitaankin sama asia myös toisinpäin.

Miksi syytät vääristelystä ja pilkasta, kun kerron tosiasioita, jotka sattuvat olemaan toisinpäin?

ja olisi minulla rajumpiakin juttuja kerrottavaksi, jos haluat tästä kilpailun....


P.S. Tunnen myös pariskuntia, joissa toinen vain on uskova, ja joilla menee ihan hienosti. Mutta niissä kumpikaan ei yritä painostaa toista, tai esitä olevansa jotenkin "parempaa henkeä" toista alistaen ja alentaen...

Mice
05-08-12, 17:31
Niin, olihan siitä lehidissäkin, kun pastori sai tuomion pahoinpitelystä, kun oli Raamatulla mätkinyt puolisoaan.

Jos siis kerran uskovat eivät parempia ihmissuhteissaan ole, niin miksi suutut kun ketjussa, jossa kerrotaan pelkästään ilkeistä ei-uskovista puolisoista mainitaankin sama asia myös toisinpäin.

Miksi syytät vääristelystä ja pilkasta, kun kerron tosiasioita, jotka sattuvat olemaan toisinpäin?

ja olisi minulla rajumpiakin juttuja kerrottavaksi, jos haluat tästä kilpailun....


P.S. Tunnen myös pariskuntia, joissa toinen vain on uskova, ja joilla menee ihan hienosti. Mutta niissä kumpikaan ei yritä painostaa toista, tai esitä olevansa jotenkin "parempaa henkeä" toista alistaen ja alentaen...

En minä suuttunut. Mainitsin jo heti, että uskovat eivät ole sen kummempia. Itse silti aloit asiasta äpisemään.

TuomasE
05-08-12, 17:35
En minä suuttunut. Mainitsin jo heti, että uskovat eivät ole sen kummempia. Itse silti aloit asiasta äpisemään.

Ja ei kun lisää syytöksiä! Pilkkaa, vääristelyä, äpisemistä.... Ja minä kun vain kerroin asian toisenkin puolen. Eikö olisi saanut hys, hys...

Mace
05-08-12, 17:40
Vai niinkö se menee... Miten usein? Monessako prosentissa tapauksissa? Perustuuko tietosi suureenkin otokseen?

Melko monessa. Tunnen paljon sellaisia tilanteita.

En edes väitä että se johtuu siitä, onko uskossa vai ei, vaan itsekin uskon, että se lähinnä johtuu siitä että on sellainen henkilö joka pyrkii kontrolloimaan toista.

Voi kauhee kun tuli paljon kirjoitusvirheitä!!!! Ja huono lauserakenne yhä.

Mice
05-08-12, 18:04
Ja ei kun lisää syytöksiä! Pilkkaa, vääristelyä, äpisemistä.... Ja minä kun vain kerroin asian toisenkin puolen. Eikö olisi saanut hys, hys...

Miten väärit voit ymmärtää?
Joo, antaa olla, en jaksa.

japu
05-08-12, 18:10
Minä olen kyllä micen, tuomase:n ja maunu jotain:n kanssa erimieltä.

Ja perustana tälle minun ennekuulumattomalle rohkeudelle nousta raatia vastaan on nämä sanat:

"Mutta jos joku [uskova] ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi."

"heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta."

"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sille he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia."

Joten uskovat ovat parempia avioliitossa. Tai sitten he eivät ole uskovia. He ovat kapinoitsijoita ja epäuskoisia koska uskollisuus ei heillä muutu käytännöksi. Tämä on kuolemantilassa olemista. Eli itsekkyyttä. Ja sellaisten ei ole taivasten valtakunta.

Tämän paremmuuden takeena on Jeesus ja Hänen esimerkkinsä jonka Pyhä Henki painaa jokaiseen omaansa. Sillä Jeesus on aviopuolisona ylivertainen.

No, sitten uskovien ihanien avioliittojen kunnia kuuluu tietysti Jeesukselle. Sehän on Hänen syynsä, että fyysisen, psyykkisen ja hengellisen tason yhteys on mahdollista ihmisten kesken.

Mace
05-08-12, 18:14
Mutta tunnen tosi tasapainoisia eiuskovia aviopareja jotka ovat olleet naimisissa kymmeniä vuosia.

Toiset ihmiset ovat lähtökohdiltaan terveempia ja tasapainoisempia kuin toiset.

Tietty hekin tarvitsevat pelastusta kuten kaikki muutkin.

free
05-08-12, 18:17
Niin, olihan siitä lehidissäkin, kun pastori sai tuomion pahoinpitelystä, kun oli Raamatulla mätkinyt puolisoaan.

Jos siis kerran uskovat eivät parempia ihmissuhteissaan ole, niin miksi suutut kun ketjussa, jossa kerrotaan pelkästään ilkeistä ei-uskovista puolisoista mainitaankin sama asia myös toisinpäin.

Miksi syytät vääristelystä ja pilkasta, kun kerron tosiasioita, jotka sattuvat olemaan toisinpäin?

ja olisi minulla rajumpiakin juttuja kerrottavaksi, jos haluat tästä kilpailun....


P.S. Tunnen myös pariskuntia, joissa toinen vain on uskova, ja joilla menee ihan hienosti. Mutta niissä kumpikaan ei yritä painostaa toista, tai esitä olevansa jotenkin "parempaa henkeä" toista alistaen ja alentaen...

Voihan sen näköjään noinkin käsittää, suhteessa kuin suhteessa pahoittaa joskus joku mielensä... Ja miksi pitää äärimmäisyyksiin mennä, enemmänkin oli nyt kyse siitä että kun puolisoista kumpikin uskoo eri asioihin, että miten se vaikuttaa.

japu
05-08-12, 18:22
Kun otetaan huomioon se, että uskoontulevat ovat keskimäärin epätasapainoisempia lähtökohdiltaan, niin huomio täytyykin kiinnittää miten edistytään.

Sairaat, heikot ja huonothan ovat niitä jotka ensimmäisenä astelevat sisään Jumalan valtakuntaan.

Joten vertailun täytyy olla suhteellista. Ja keskittyä siihen mihin suuntaan ollaan menossa. Jeesuksen kaltaisuuteen vai saatanan esimerkkiä seuraten.

Eli voidaan sanoa vain että uskovana olen parempi aviomies mitä olisin uskottomana. Vertailu on pakko käytännön syistä tehdä yhden ihmisen erissä.

Mace
05-08-12, 18:23
Jep, noin voi hyvinkin olla.

Mice
05-08-12, 19:26
Japu, en ole eri mieltä kanssasi. Haluan kuitenkin olla rehellinen, vaikka se tekee kipeää.

witness
05-08-12, 19:55
P.S. Tunnen myös pariskuntia, joissa toinen vain on uskova, ja joilla menee ihan hienosti. Mutta niissä kumpikaan ei yritä painostaa toista, tai esitä olevansa jotenkin "parempaa henkeä" toista alistaen ja alentaen...

Sellainen on kasvaneen ihmisen tuntomerkki, ettei ylhäältäpäin suhtaudu toiseen (oli sitten uskossa tai ei).

systeri
05-08-12, 20:22
Uskoontulemiseni alun pienten vaikeuksien jälkeen oon sitä mieltä että meillä (toinen uskossa ,toinen ei) on tasapainoisempi avioliitto kuin monilla uskovilla pareilla.Kumpikaan ei niuhota toistensa menemisiä. Joku voi tykätä että se on huono asia, mutta mun mielestä ei.
Kyllä meillä välillä taistellaankin, mutta oon hämmästyksekseni saanut huomata että mun mieheni on oppinut pyytämään anteeksi ja se käy häneltä jopa helpommin kuin multa :P

sirri
07-08-12, 20:48
Jaa, on pilkkaa, kun kerron asian toisenkin puolen. Kai sinä sen kestät, että myös uskovat voivat olla tuollaisessa tilanteessa ikäviä?

Kaikki nuo kertomani tapaukset ovat ihan elävästä elämästä. Koetko useinkin, että tosiat ovat pilkkaa ja päälaelleen kääntämistä?

Ihanko oikeasti Tuomas uskot, ettei uskovat itse tiedä sinun kertomatta noista ja monenlaisesta muustakin?Minua oikeasti huvittaa että joku arvelee uskovien elävän vaaleanpunaiset lasit silmillään halleluja huudellen pääasiallisesti.

Minäpä kerron että uskova on samanlainen ihminen kuin muutkin. Lihaa ja verta. Hikeä ja kyyneleitä. Arkea ja pyhää. Kuitenkin tuossa kaikessa pyrkienelämään niinkuin uskoo ja ymmärtää Jumalan Sanasta uskovan elävän. Erehtyen, kompastellenkin mutta myös nousten. Anteeksipyytäen ja -antaen. Eikä uskovaisuus tosiaankaan ole mikään erityinen laji, vaan armo, joka on kohdannut ihan kenen tahansa ihmisen.

Se, miten paljon olen uskovana sallinut tuon armon vaikuttaa uskovan elämään, näkyy esim. noissa sinun kertomissasi esimerkeissä.

Jumalan vaikuttama rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa ja jos olen oivaltanut/kokenut tuon rakkauden, kyllä perheellänikin pitäisi olla hyvä olla.

piitsu
08-08-12, 16:58
En pidä siitä, kun uskovat kyselevät, että "joko sinun miehesi on tullut uskoon"? Joskus tulee sellainen olo, että se on minun vikani, kun mieheni ei ole uskossa. Voi se tietysti ollakin, monesti olen rukoillut, että minusta tulisi parempi vaimo. ;)

En juurikaan puhu mitään uskoon liittyvää kotona, koska en itsekään pidä siitä, että jotain aatetta tuputetaan minulle. Mies joskus kysyy tai kommentoi jotain, ja silloin asioista on luontevaa keskustella.

systeri
09-08-12, 19:13
Meille oli yks aamu tosi hyvä ja rauhallinen juttu tuokio miehen kanssa siitä että uskooko hän että Jeesus tulee joku päivä hakemaan omiaan ja yleensä taivaasta ja helvetistä ym.Että kuokkia ja kylvää sain yks kaks yllättäin ja nyt vaan hoidetaan ruukkua jälleen ja katsotaan alkaako "jyvä halkeamaan" :) Kyllä hän asiat tietää mutta maaperä ei oo tainnu olla ihan vielä pehmeä.

free
13-09-12, 09:16
systeri, siitä tulee kyllä ihana fiilis kun toinen osoittaa kiinnostustaan :) minunkin miestä tavallaan kiinnostaa, mutta on hitaasti lämpiävä... silloin tällöin kerron miten näen asiat ja uskon Jumalan johdattaneen asiat niin niinkuin on menneet. esimerkiksi minun yhtäkkinen sairastuminen, ihan kuin Jumala olisi estänyt mieheni töihin/kouluun pääsyn syksyllä ja minunkin työrupeama jäi vain viikkoon vähän ennen sairastumista. eilen sanoinkin miehelle, että jos hän nyt olisi töissä tai koulussa, en tiedä miten pärjäisin lasten kanssa kotona, sairaus on aika salakavala ja minulle saattaa tulla kovia kipukohtauksia ja niiden tultua pitää lähteä aina sairaalaan (verenvuotovaara). tuosta sitten sanoinkin että luojalle kiitos mies on nyt kotona ja auttamassa :)

joskus kokouksissa mieleeni välähtää se, että mieheni olisi puhumassa "puhujanpöntössä", en tiedä mistä se minulle aina tulee mieleen, ehkä toiveajattelua... mutta se saa kyyneleet silmiin. niin paljon miestäni rakastan, itkisin onnesta vuolaasti jos mieheni päättäisi joku päivä antaa elämänsä Jeesukselle :)

mutta en todellakaan tuputa, välillä vain oikaisen miehen ennakkoluuloja uskossa oloa kohtaan :)

SPES
13-09-12, 17:12
Jos toinen ei ole uskossa,niin se on tavallaan myös testi suhteelle. Jos suhde on vahvalla pohjalla,niin kumpikin kunioittaa toista samallatavalla ja ottaa huomioon kuin ennen. Kumminkin esim arkiset askareet eivät muutu,rakkauselämä voi tulla jopa vahvemmaksi.Tärkeää uskovan puolison on pitää huolta kumppanista koska monesti hän voi tuntea itsensä syrjäytetyksi kun puoliso on läytänyt toisen rakkauden(Jeesus),vaikka se ei ole toiselta pois,niin se voi tuntua siltä.

Yezzy
01-02-15, 14:54
Onpa mielenkiintoista lukea kokemuksianne ja vinkkejänne.
Munkaan mies ei ole uskossa.

Tuntuu, että jollain tavalla miestäni ehkä pikkuisen kiinnostaakin usko, mutta vastustus uskoa kohtaan tuntuu kuitenkin vievän voiton kiinnostuksesta. Olen miettinyt, että meidän on mieheni kanssa yritettävä kunnioittaa toistemme uskonnollista vakaumusta (mieheni siis on ihan uskonnoton, ei kuulu kirkkoonkaan). Ainakin oman mieheni kohdalla luulen, että jonkinlainen pakkokäännytys vain pahentaisi tilannetta ja saisi kapinan uskoa kohtaan vain kasvamaan.

Itse kyllä luulen, että helpompaa olisi jos puolisokin olisi uskossa, mutta näillä mennään.

antte
01-02-15, 19:02
Mielestäni Raamatun mukaan uskovan ei pidä solmia avioliittoa uskomattoman kanssa. Eikös apostoli Paavali kieltämällä kiellä ryhtymästä epäuskoisten aisapariksi? Niskoittelijat joutuvatkin elämään kuivassa erämaassa.

”Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?”
(2Kor.6: 14 - 15)

Yezzy
01-02-15, 20:13
Mä ymmärrän antte hyvin tuon raamatun kehotuksen. Kyllähän se uskon ylläpitäminen on huomattavasti vaikeampaa jos toinen on "vastapuolella". Lisäksi siinä ei voi jakaa puolisonsa kanssa yhtä tärkeää elämän osa-aluetta (uskonelämää). Toisaalta joskus saattaa toinen puolisoista tulla uskoon vasta myöhemmin parisuhteen aikana, jos siis parisuhteen alussa kumpikaan ei ollut uskossa. Joskus sitä vaan menee yksiin uskonnottoman kanssa vaikka itse olisikin uskossa, rakastuu tms. Raamattu kuitenkin kehottaa olemaan hylkäämättä uskosta osatonta puolisoaan mikäli tämä suostuu elämään yhdessä uskovan puolisonsa kanssa (en nyt muista kohtaa mutta olen tutkinut asiaa). Mun mielestä on lohdullista että löytyy muitakin kanssani samassa jamassa olevia.... Tietysti sitä toivoisi niiden uskosta osattomien puolisoiden tulevan uskoon, mutta niin ei näytä aina käyvän.

*muoks* tässä vielä se Raamatun kohta, se oli näköjään Ensimmäinen kirje korinttilaisille:

12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. 13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. 15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. 16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

Saviastia
01-02-15, 20:18
Eipä ole minunkaan puoliso uskossa, ainakaan vielä. Mutta Jumala tekee työtään. On mielenkiintoista odottaa, eikä ihan helppoa. Opettavaista myös se että huomaa kuinka kukaan ei voi tulla uskoon ellei Jumala vedä Henkensä kautta. Ei vaikka olis erittäin myötämielinenkin. Uudestisyntyminen on paljon erikoisempi ja isompi ihme kuin fyysisesti kuolleen herääminen eloon. Ero uudestisyntymättömän ja Hengestä syntyneen välillä on valtava. Eikä sitä eroa ja kuilua saa yrittää häivyttää ja kavennella. Uskovaksi ei noin vain voi alkaa, eikä siinä voi toinen ihminen tehdä juuri mitään uskoontuloa edistääkseen. Luottaa vaan Jumalaan ja rukoilee ja ennenkaikkea elää Jeesusta seuraten vaeltaen Uudessa Elämässä ja todellisessa yhteydessä.

Ei kyllä missään nimessä ole viisasta mennä ehdointahdoin naimisiin uskomattoman kanssa. Kyllin haastavaa se on silloinkin kun toinen tulee uskoon, vaikka silloin on siltä osin hyvä mieli että ei ole sellaista "vieras ies" asetelmaa itse valinnut ja rakentanut. Ei kannata mennä myöskään naimisiin sellaisen kanssa joka sanoo olevansa uskossa mutta ei ole oikeasti kuin uskonnollinen. Pitäis Hengen yhdistää eikä ajattelu ja arvomaailman pelkästään. Jos toinen on elävässä uskossa ja toinen pelastuksen ulkopuolella niin siinä on erottava kuilu välissä ja tietty muukalaisuus vaikka oltaiskin aviopari. Voi kuinka odotan sitä jos tulee aika että itselläkin olis kotona Hengen yhteys.

antte
02-02-15, 11:08
Mä ymmärrän antte hyvin tuon raamatun kehotuksen. Kyllähän se uskon ylläpitäminen on huomattavasti vaikeampaa jos toinen on "vastapuolella". Lisäksi siinä ei voi jakaa puolisonsa kanssa yhtä tärkeää elämän osa-aluetta (uskonelämää). Toisaalta joskus saattaa toinen puolisoista tulla uskoon vasta myöhemmin parisuhteen aikana, jos siis parisuhteen alussa kumpikaan ei ollut uskossa.

Joskus sitä vaan menee yksiin uskonnottoman kanssa vaikka itse olisikin uskossa, rakastuu tms. Raamattu kuitenkin kehottaa olemaan hylkäämättä uskosta osatonta puolisoaan mikäli tämä suostuu elämään yhdessä uskovan puolisonsa kanssa (en nyt muista kohtaa mutta olen tutkinut asiaa). Mun mielestä on lohdullista että löytyy muitakin kanssani samassa jamassa olevia.... Tietysti sitä toivoisi niiden uskosta osattomien puolisoiden tulevan uskoon, mutta niin ei näytä aina käyvän.

Mielestäni Jumala ei ole antanut lapsilleen yhtäkään käskyä tai elämänohjetta jos niihin ei ole pätevää syytä. Jumalan antamia käskyjä ja elämänohjeita noudattamalla uskova kaikilla elämänsä alueilla saa siunauksen, ja voi hyvin, mutta niskoittelemalla tulee kirous, sairaudet ja vastoinkäymiset ja he saavat asua kuivassa erämaassa. Uskovan kulkiessa epäuskoisen aisaparina kaitaa elämäntietä jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa epäuskoisen suruttoman aisaparin kulkiessa laveaa tietä ilossa loisteliaasti se saattaa uskovan ehkä lankeamaan syntiin ja jopa luopumaan uskosta. Viimeistään viimeisellä tuomiolla heidän tiensä lopullisesti eroavat, kun toinen saa levon taivaassa toisen tullessa tuomituksia kauheaan vaivaan helvetin tulijärvessä.

Voiko kukaan pitää sylissään hehkuvia kekäleitä ilman että vaatteet syttyvät tuleen? Entä voiko kukaan kävellä tulisilla hiilillä ilman että jalat kärventyvät? (Sananl. 6: 27-28)

Yezzy
02-02-15, 11:51
Mielestäni tuo oli antte suht negatiivisesti kirjoitettu aiheesta. Eiköhän uskova osapuoli useimmiten voi uskossaan kasvaa uskonnottomasta puolisosta huolimatta. Parhaimmassa tapauksessa hän saa vielä johdattaa puolisonsakin uskoon. Meillä on jokaisella niin omat tiemme kuljettavinamme. Joku tuolla aiemmin jo totesikin, etteivät ne kahden uskovan liitotkaan aina niin hääppöisiä ole.
Pitäisikö sinun mielestäsi uskovaisten kenties erota "uskomattomista" puolisoistaan?
Mun mies on monella tavalla hieno ihminen ja hieno aviomies ja aion häntä kunnioittaa ja rakastaa vastedeskin, uskoi tai ei. :)

Yezzy
02-02-15, 12:25
Pakko vielä mainita, että omaan parisuhteeseeni liittyy yksi aika mielenkiintoinen asia. Nimittäin ennen kuin tapasin mieheni, rukoilin että löytäisin sen oikean. No sitten todellakin tapasin mieheni ja yhdessä olemme pysyneet jo puolet elämästäni. Tuohon aikaan uskoin Jumalaan, mutta Jeesuksen osuus uskosta oli selvästi hämärämpi kuin nykyään. Taisin lähinnä silloin uskoa "johonkin suurempaan", jos nyt oikein enää muistan.

Filologus
02-02-15, 12:26
Tuskin Antte tarkoittaa, että uskomattomasta puolisosta pitäisi erota. Ja sekin on totta, että vaikka menisi uskovaisen kanssa naimisiin, niin voi löytää itsensä avioliitosta uskosta luopuneen kanssa. Toki Jumala antaa voiman elää myös niissä olosuhteissa, kun puoliso ei ole uskossa. Mutta joskus voi käydä niinkin, että uskomaton/uskosta luopunut haluaa erota. Ja sitten on elettävä sen tilanteen kanssa.

Itselleni on aina ollut selvää, etten halua päätyä avioliittoon uskomattoman kanssa. Niin outoa kuin se onkin, se oli selvää myös silloin kun elin lapsenuskosta luopuneena parikymppisenä maailmassa. Sisimmässäni oli aavistus, että minun ja Jumalan välillä on naru, josta Hän tulee nykäisemään jossain vaiheessa.

En kuitenkaan tuomitse muiden ratkaisuja. Jokaisen on kuljettava oma tiensä. Minäkin olen tehnyt omat virheeni elämässä. Ymmärrän myös oikein hyvin kiusauksen, sillä lähes kaikki puolisoehdokkaaksi pyrkineet ovat minunkin elämässäni olleet uskomattomia. Siitä on kuitenkin tullut minulle kuuliaisuuskysymys. Sen verran olen myös elänyt, että tiedän Jumalan tahdon ulkopuolelle menemisen seuraukset. Enkä tahdo palata enää sinne.

witness
02-02-15, 15:17
Kertaakaan en ole käännyttänyt puolisoani, mutta minusta on mukavaa=luontevaa todistaa hänelle arjen pikku ihmeistä.

Aina hän on kuunnellut ja ihmetellyt. :)

Mace
02-02-15, 16:15
Kun puoliso ei ole uskossa...

niin sitt kuuluu yksin seurata Herraa. Hieman yksinäisempää, mutta jos Herra sen sallii,tai millä tavalla siihen on joutunutkin, niin sitten vaan Jumalan Sana käteen ja sitä tottelemaan. Kyllä Herra tulee vastaan. Ei voi turvata ihmisiin, ei aina edes puolisoon.

antte
03-02-15, 10:01
Jumalaapelkäävät puolisot ovatkin suuri siunaus kodin kaikille jäsenille. :)

Yezzy
03-02-15, 16:12
Juu, ymmärrän hyvin vakaassa uskossa olevan toiveen uskovaisen puolison löytymisestä.
Olen katsellut joidenkin uskovaisten pariskuntien elämää ja todella onnellisiltahan he usein vaikuttavat yhteisen uskon jakaessaan. :)