Kasteen merkitys ja pelastuksen tarkoitus?

[SAMUEL]

Mikä on pelastuksen tarkoitus?
Mikä merkitys kasteella on sen tarkoituksen toteutumisessa?

Seuraavassa lainaamassani keskustelunpätkässä, joka oli tuolla ”Ketä netmissionin käyttäjät "streemaa" ?–ketjussa,

http://forum.netmission.fi/showthrea...-streemaa-quot

tulivat taas esille ne ongelmat, jotka johtuvat siitä, että käsitykset siitä, mitä ”pelastus” tarkoittaa ja mitä ”kaste” merkitsee, ovat kristikunnassa edelleen aika tavalla hakusessa.

Jarmo Makkonen nosti puheissaan hienosti esille tämän kysymyksen, mutta ei kuitenkaan suostunut antamaan opillisesti tyhjentävää vastausta. Hän selvästi tähtäsi siihen, että tutkisimme ja ajattelisimme sitä, mistä on todella kysymys kasteen suhteessa pelastukseen.

=================================

MUUTOS 7.9.2011, Teerin toivomuksesta poistaa hänen tekstinsä tästä ketjusta:

Linkki tässä paikassa olleisiin Teerin ja Siivettömän lainauksiin.
Siirsin ne tuohon alkuperäiseen ketjuun, josta voitte lukea saman, joka oli alunperin tämän kohdalla:

http://forum.netmission.fi/showthrea...l=1#post128861



Voitte siis edelleen lukea sen, mitä tässä aloituksessa alunperin oli.

PS. Tällaisiiin muutoksiin johdutaan, kun pelkkiä teknisiä muutoksia vaaditaan.
Lopputulos on tämän ketjun aloituksen suhteen ihan sama kuin aikaisemmin.

MUUTOS PÄÄTTYY

================================

Vien asian vielä hieman pidemmälle, kuin Jarmo Makkonen herättäessään kysymyksen siitä, miten kaste kuuluu pelastukseen? Ja kuuluuko se?

Johtuuko mm. tämä hämäryys siitä, että sekä kasteen merkitys, että myös pelastuksen tarkoitus ovat hukassa? Jos niin on, niin kasteen merkityksen parempi tajuaminen saattaa hyvinkin olla kiinni siitä, miten ymmärrämme pelastuksen.

Tuossa keskustelupätkässä edellä heijastui melko yleinen tausta-ajatus, jossa pelastus fokusoidaan helvetistä pelastumiseen. Tekeekö tuollainen ajattelu oikeutta sille, mitä Jeesus tarkoittaa, kun sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mk 16:16)

Huomaamme, että kaikki nämä sanat kietoutuvat toisiinsa, muodostaen kokonaisuuden, joka on nähtävä, ennen kuin osatekijöiden paikka (merkitys, tarkoitus) avautuu ymmärrykselle. Pelastuksen voimme kyllä kokea, mutta ellemme kasva myös ymmärrykseltämme, niin eikö käytännön uskonelämä jää ontuvaksi? Sillä mieli (niin kuin mielessämme ajattelemme) ohjaa käytännön toimintaamme. Ja käytännön uskonelämällä on ratkaiseva merkitys sille, millaisia meistä tulee ja millaisen todistuksen muut lukevat meistä.

[SAMUEL]

Jarmo Makkonen nosti todella aiheellisen ja tärkeän kysymyksen esiin. Onko siis ihme, että ihmiset haluavat kuunnella häntä? Tarve herättää kuulemisen ja etsimisen halua.

Jarmo Makkonen ei ole ollut ensimmäinen, joka asiaa on tuonut esille. Mutta lienee ensimmäinen, joka nosti sen rohkeasti esille julkisuuteen suomalaisen helluntailiikkeen kentässä?

Olen itsekin tutkinut aihetta jo vuosia, sillä aloituksen kysymys on myös minulla mielessä pyörinyt kauan. Ja kun Jarmo nosti kysymyksen esille, havaitsin samansuuntaiset ajatukset.
Joskus 2005-2006 aikoihin nimimerkki Mannhar, luterilainen uskova veljemme muistaakseni Kansanlähetyksen piiristä, haki avaamassaan ketjussa vastausta siihen, mikä merkitys kasteella on uskovalle helluntailiikkeen piirissä. Keskustelu oli pitkä ja vilkas. Mutta tyydyttävää vastausta ei kukaan kyennyt tuomaan foorumille. Siitä alkoi oma kyselyni. Olin itse kastettu jo 1960. Minulle asia oli ollut käytännössä selvä. Mutta nyt huomasin, etten sittenkään ollut ymmärtänyt kasteen todellista merkitystä riittävästi voidakseni vastata Mannharin kysymykseen.

Olen löytänyt ainakin kolme tunnettua opettajaa, joilla on oma kortensa kekoon laitettavana. Mainitsen tässä yhteydessä nimet. Tuon esille myöhemmin heidän sanomansa ytimen, kuten olen sen oivaltanut pitävän yhtä Raamatun kanssa, ja avaavan kokonaisuudesta kukin oman puolensa.

Nimet ovat (siinä järjestyksessä, kuin olen heidän sanomansa löytänyt):

Charles G. Finney (kirjoitukset, ja hänen kriitikkojensa analyysit)
Dawid Pawson ( TV7 ja kirjat)
Derek Prince ( TV7 ja kirjat)
Watchman Nee (Kirjoitukset)

Finneytä ja Neetä tunsin jo ennestään, mutta en heidän opetuksensa liittymistä tähän pelastus- ja kastekysymykseen. Vähitellen asiat alkoivat selvitä. Mutta edelleen etsintä jatkuu kokonaisuuden osalta. Kokea Sana itse elämässään ja kyetä opettamaan ymmärrettävästi ovat aika tavalla eri asia. Ilman ensimmäistä ei voi olla jälkimmäistä, muutoin sanoma menee pelkäksi teoriaksi.

Moni muu on vaikuttanut käsityksiini jo vuosia ennen ja myös näiden NM-keskustelujen aikana. Mutta noiden neljän opetusten kautta kokonaisuuden eri puolet ovat alkaneet loksahdella kohdalleen, ja kokonaiskuva ja eri osien suhteen siinä hahmottua.

Nyt haluaisin laajentaa ajatusten vaihtoa tänne, ja lukea mitä muuta asiasta sanovat. Voimme siitä oppia kaikki, jos meillä on avointa mieltä oppia.

[SAMUEL]

Paavali liittää uskon vanhurskaaksi tulemisen edellytykseksi, mutta jatkaa että Jeesuksen tunnustaminen Herraksi johtaa pelastukseen. Vasta tunnustaminenko vie pelastuksen täyttymykseen? Mitä tarkkaan ottaen tulee uskoa, ja mitä tunnustaa? Ja mitä tunnustaminen tarkoittaa? (Lue tarkkaan Rm 10:6-11, 17 ja erityisesti sanat jakeissa 9-10

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja
uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt,
niin sinä pelastut; (Rom 10:9)

sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi
ja suun tunnustuksella pelastutaan. (Rom 10:10)

Siis pelkkä usko, joka ei ilmene noin, ei pelasta.
Ja edelleen Jaakob sanoo, ettei usko yksin vanhurskauta,
vaan uskon on oltava teoissa nähtävissä.

Siis usko on suun tunnustuksessa kuultavissa ja uskonteoissa nähtävissä.

Ja uskovan kasteessa molemmat ovat läsnä, silloin kun kaikki on kohdallaan.

Uskova tunnustaa kasteen ottaessaan Jeesuksen Herraksi
ja vahvistaa toiminnassaan eli ottamalla kasteen, että vanha elämä ja maailma ovat jääneet vesirajan tuolle puolelle ja nyt minä tahdon seurata Jeesusta.

Näin raamatullinen kaste on oikein ymmärrettynä erottava raja maailmaan kuulumisen ja Kristuksen ruumiiseen kuulumisen välillä – hyvän omantunnon liitto, jonka Jumala valmisti edeltä. Liitto maailman kanssa on mennyt, nyt uskova elää Kristuksessa.

Mutta jos emme tätä tajua, emmekä usko, emmekä siis pitäen totena, elä tämä Jumalan ilmoittaman tosiasian perustalla, niin koetamme elää kahdessa valtakunnassa yhtä aikaa: maailmanruhtinaan hallinnassa ja Jumalan hallinnassa. Mutta Jeesus sanoo, että se on mahdotonta.

[Vieras]

Vauvana kastetun ja sille kastevakaumuksensa perustavan on mahdotonta omistaa kohdalleen opetusta siitä, että kaste on sitoutumista Jeesukseen ja erottautumista maailmasta. Tai että kaste on julkinen tunnustautuminen lähteä seuraamaan Jeesusta. Itselleni se on tätä nimenomaan. Uskoontullut osoittaa kasteellemenemisellään, että on tosissaan ja haluaa lähteä sille tielle, jossa liha naulitaan ristille ja jossa Hengellä kuoletetaan lihan teot. Minusta uskova ei ole tosissaan, jos ei lähde tällä mielellä seuraamaan Jeesusta.

Mutta vauvana kastetutkin ovat tosissaan ja seuraavat Jeesusta, kilvoittelevat, julistavat evankeliumia ja kokevat taistelun helteen lihan ja Hengen välillä. Eli elävät elämää uskonkuuliaisuudessa. Näkeekö Jumala edessään sekä vauvana kastetut että uskoontulon jälkeen kastetut samalla tavalla kastettuina? Tämä on kysymys, joka aina ajoittain mieleeni nousee.

Samuel pohtii nyt kasteen raamatullisia perusteita ja tämän pohdintani voi tietenkin tässä ohittaa. Minulla kun pohdinta asiassa kuin asiassa aina menee käytännön elämään ja esimerkkeihin.

[Lemmikki]

Jos julistetaan, että "mahdollisimman pian " kasteelle, niin siinäkin tehdään Jeesuksen pelastava työ hataraksi. Ikäänkuin jos ihminen sattuisi kuolemaan uskoontulon ja kasteen välisenä aikana (siis ennen kuin ehtii kasteelle) niin ei voisi tietää onko hän oikeasti pelastunut.


Jeesuksen sanat tosiaan liittyvät kokonaisuudeksi, jota on väärin ruveta pilkkomaan, tällainen menee vain ihmisten viisasteluksi.

Uskoo ja kastetaan ovat itsestään selvästi toisiinsa liittyvät mutta ei pidä ahdistaa ihmisiä sillä, että "äkkiä, äkkiä muuten huonosti käy".

[Ad Hoc]

Uskova tunnustaa kasteen ottaessaan Jeesuksen Herraksi
ja vahvistaa toiminnassaan eli ottamalla kasteen, että vanha elämä ja maailma ovat jääneet vesirajan tuolle puolelle ja nyt minä tahdon seurata Jeesusta.

Tässä on koko kasteen ydin. Kaste oli alkuseurakunnan aikana tunnustautumista Jeesukseen heti uskon synnyttyä ja miksei se olisi sitä nykyisinkin.

Jarmo Makkosen puhe kasteen ottamisesta viivytyksettä uskoontulon jälkeen ei ole mitenkään vierasta helluntaipiireissä. Ja itse asiassa se on täysin raamatullista, ehdottomasti raamatullisempaa kuin se, että kastekokelas joutuu todistelemaan elämänmuutoksellaan, että todella on uskossa. Näin ei toimittu UT:n mukaan.

Kun itse kyselin kasteesta 1980-luvun alussa, keskustelin silloisen seurakunnan paimenen, Lauri Kuitusen, kanssa. (Tulin uskoon kirkon piirissä 1974.) Pohdin mitä tapahtuisi, jos en menisi kasteelle. Hän vastasi mielestäni viisaasti, että ainakaan hän ei uskaltaisi jäädä kokeilemaan... Samalla tavalla näyttää Makkonen suhtautuvan.

Kaste on UT:ssa niin erottamaton kokemus uskoontuloprosessia, että meidänkään ei pitäisi teennäisesti pilkkoa kokonaisuutta toisiaan odottaviin vaiheisiin.

[Lemmikki]

ei pitäisi ei mutta ei myöskään pitäisi pelotella asialla

mielestäni kaste liittyy ehdottomasti uskoontuloon ja Jeesuksen seuraamiseen, ehkä jotenkin tähän elämään enemmänkin kuin lopulliseen pelastumiseen........ siis uskon että ristillä ollut mies pelastui kastamatta

[SAMUEL]

Minua pyydettiin laittamaan tänne linkit Jarmo Makkosen puheisiin, jotta kukin voi itse kuunnella, mitä hän on sanonut.

Puheet löytyvät seuraavista linkeistä:

http://www.netmission.fi/?id=267&vid=1504

http://www.netmission.fi/?id=267&vid=1535

[SAMUEL]

Vauvana kastetun ja sille kastevakaumuksensa perustavan on mahdotonta omistaa kohdalleen opetusta siitä, että kaste on sitoutumista Jeesukseen ja erottautumista maailmasta. Tai että kaste on julkinen tunnustautuminen lähteä seuraamaan Jeesusta. Itselleni se on tätä nimenomaan. Uskoontullut osoittaa kasteellemenemisellään, että on tosissaan ja haluaa lähteä sille tielle, jossa liha naulitaan ristille ja jossa Hengellä kuoletetaan lihan teot. Minusta uskova ei ole tosissaan, jos ei lähde tällä mielellä seuraamaan Jeesusta.

Mutta vauvana kastetutkin ovat tosissaan ja seuraavat Jeesusta, kilvoittelevat, julistavat evankeliumia ja kokevat taistelun helteen lihan ja Hengen välillä. Eli elävät elämää uskonkuuliaisuudessa. Näkeekö Jumala edessään sekä vauvana kastetut että uskoontulon jälkeen kastetut samalla tavalla kastettuina? Tämä on kysymys, joka aina ajoittain mieleeni nousee.

Samuel pohtii nyt kasteen raamatullisia perusteita ja tämän pohdintani voi tietenkin tässä ohittaa. Minulla kun pohdinta asiassa kuin asiassa aina menee käytännön elämään ja esimerkkeihin.

Kyllä. Mutta jos emme ymmärrä, mitä ne raamatulliset perusteet käytännössä merkitsevät, perusteet jäävät pelkäksi teoriaksi, eivätkä tuota hedelmää.

Sinun puheenvuorosi noudattelee kyllä hienosti minunkin ajatteluani aiheesta.
On hyvä että tarkastelemme käsillä olevaa aihetta monesta näkökulmasta. Ja käytännölliset näkökohdat ovat niitä, jotka tarvitaan Raamatullisen sanoman todelliseen ymmärtämiseen ja uskossa sulautumiseen elämässä.

Kiitos hienosta kirjoituksestasi Helena!

[Varpunen]

Kommentoin vain, että minulle kastevesi ja sanonta; Sen vertauskuvan mukaan
pelastaa vesi meidät kasteena, avasi kasteen merkityksen
(Nooa perheineen pelastui arkissa, ero maailmasta)

Sama asia auttoi minua ymmärtämään myöskin vanhan hautaamisen merkityksen.
Uskoontulossa ja parannuksessa meidät naulittiin Kristuksen kanssa ristille.
Jeesus ei jäänyt ristille, vaan haudattiin.
Niinpä minunkin ristillä riippuva vanha ihminen on haudattava kasteessa
Jeesukseen. Samaan ymmärtämiseen vaikutti myöskin Jeesuksen omat sanat
kun Hän pyysi kastetta Johannekselta: Salli nyt sillä näin sopii täyttää kaikki vanhurskaus.

Tuo viimeinen sai minut ymmärtämään, että ne uskoontulleet, jotka kuolevat pian,
kuten ryöväri ristillä (ei pystynyt lähtemään kasteelle) ja ne jotka kuolinvuoteellaan
saavat armon omistaa Jeesus sydämeensä ja kokea syntien anteeksi saaminen, heidän kohdallaan Jeesus on täyttänyt sen vanhurskauden, joka uskovan ja kastetun kohdalla
täyttyy astumisena kasteen hautaan ja kokonaisvaltaisesti siihen armoliittoon jonka Jumala solmi Jeesuksen kanssa.

En tiedä ovatko nämä ajatuksenjuoksuni jossakin kohtaa vääriä, tai erheellisiä,
saa oikaista enkä loukkaannu, koska Sanan totuudessa tahdon elää.

[SAMUEL]

ei pitäisi ei mutta ei myöskään pitäisi pelotella asialla

mielestäni kaste liittyy ehdottomasti uskoontuloon ja Jeesuksen seuraamiseen, ehkä jotenkin tähän elämään enemmänkin kuin lopulliseen pelastumiseen........ siis uskon että ristillä ollut mies pelastui kastamatta

Olen melko samoilla linjoilla tuossa.

Toisin sanoen pelastuksen käsittämisessä tuon helvetiltä välttymisen korostaminen on ollut omiaan siirtämään syrjään sen, mikä tarkoitus Jumalalla on ollut, kun pelastuksen Kristuksessa valmisti meille.

Se ilmenee mm. siinä, että moni haluaisi hypätä yli tämän maan päällä elettävän elävän, suoraan taivaaseen. Jumala on kuitenkin Raamatun mukaan vapauttanut meidät synnin vallasta, jotta pelastettuina voisimme pelkäämättä ja uskollisesti palvella Häntä.

Miksi? Sitä sopii miettiä.

Ja kasteella on oma tärkeä merkityksensä uskoontulossa, uuden elämän alussa, jotta olisimme siirtyneet maailman ruhtinaan valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Mitä se merkitsee käytännössä? se on oivaltamisen ja todeksi elämisen arvoista.

Watchman Nee erottaa toisistaan pelastumisen helvetiltä, ja pelastumisen maailmasta. Jälkimmäiseen liittyy hänen mukaansa kaste, se on raja maailmaan (maailman valtapiiriin) kuulumisen ja Kristuksen ruumiiseen kuulumisen välillä. Ja sen rajan tulisi olla selvä.

Siten tämä lause: "Joka uskoo ja kastetaan pelastuu", merkitsee hänen mukaansa pelastumista maailmasta, ei ensisijaisesti pelastumista helvetistä. Onko niin? Sitä sopii tutkia.

Kristuksen ruumiiseen kuulumisella on hengellinen merkitys, joka meille on monesti aika hämärä ja salaisuus.

[SAMUEL]

Kasteen rajapyykki ja Kristuksen ruumis – käytännössä ilmenevä todellisuus

Tuosta Kristuksen ruumiin konkreettisen merkityksen näkökulmasta kirjoitin toisessa ketjussa.

http://forum.netmission.fi/showthrea...l=1#post128717

Otan kuitenkin sen kirjoituksen myös tähän, koska Kristuksen ruumiin todellisuuden tajuamisella käytännön kannalta on suuri merkitys aiheemme kysymysten kannalta.

Sanoohan Paavali:

Rm 6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

Huomataan, että kaste erotta meidät maailmasta, ja yhdistää meidät Kristukseen, Hänen ruumiinsa eläviksi jäseniksi. Siksi liitto-sana saa tässä konkreettisen merkityksensä: meidät on kasteessa leikattu irti maailmasta ja liitetty Kristukseen.

Eikö sitten uskossa jo niin tapahdu? Kyllä, mutta ei vielä konkreettisesti ruumiillisesti ilmenevällä tavalla. Ja se on tarpeen, jotta Ef 1:22-23 voisi esteettä toteutua: "Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

Tässä se viittaamani kirjoitus:

Kristuksen ruumiissa jäsenet vaikuttavat toisiinsa. Kristillisyys ei ole yksilöiden toisistaan riippumatonta ja irrallista elämää. Sitä merkitsee seurakunta, Kristuksen ruumis.

Palvelustehtävien kautta kaikki ovat osallisia Kristuksen voitelusta. Ja kukin välittää toisille, mitä on saanut Kristukselta. Voitelu on Pään voitelua, joka valuu alas ruumiin päälle. (vrt. "Aaronin partaan")

Kyllä ihmisen ruumiin jäsenet ja elimet välittävät toisilleen monenlaista. Se on aivan välttämätöntä, että niillä on keskinäinen vuorovaikutus ja yhteys toisiinsa. Mutta kaikki tapahtuu pään ja sen viestintäyhteyksien kautta pään alaisuudessa. Vain siten terveen ihmisen ruumis toimii terveesti, tasapainoisesti ja eri ruumiinjäsenten (ja elinten, organismien) toisiaan täydentävässä yhteistoiminnassa. Heti kun niiden välille syntyy ristiriitaa, esim. hermoston ja hormonitoimintojen epätasapainon kautta, tai vieraiden vaikutteiden (virukset, väärä bakteeristo jne.), niin alkaa joidenkin jäsenten ylirasitus, vaurioituminen ja terveys alkaa heiketä. Sairautta voidaan luonnehtia jonkinasteisen epätasapainon syntymisenä, ja poikkeamat alkavat levitä, ellei elämän voimat pääse palauttamaan tervettä tilaa.

Siis: jäsenet palvelevat toisiaan välittämällä oman toimintansa tuotteita ja vaikutuksia muille, ja vastaavasti ottavat vastaan muiden palvelustyön tuloksia ja vaikutuksia.

Ihan vastaavalla tavalla Kristuksen ruumissa sen jäsenet (yksilöt, ryhmät, yhteisöt so. paikalliset seurakunnat jäsenineen) vaikuttavat toisiinsa. Jokainen välittää saamastaan voitelusta ja valosta jotakin toisille jäsenille. Vastaavasti, jos joko jäsen on sairas esim. hengellisesti, henkisesti tai muutoin, hänestä lähtee vaikutus muihin. Ruumis ei toimi vain yhteydessä Päähän, vaan myös jäsenten keskinäisen yhteyden kautta. Jos siinä esiintyy ongelmia, niin koko ruumis on heikko, eikä voi olla vahva Hengen välittäjä maailman keskellä.

1Kor 12:26-27
(26) Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
(27) Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.

PS. "Aaronin partaan" tulee seuraavasta:

Psa 133:1-3
(1) Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!
(2) Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.
(3) Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.

[Lemmikki]

jotenkin mä aavistelen, että tämä on vakavampaa kuin kukaan uskaltaa sanoa. siis srk:n maanpäällisen hyvinvoinnin kannalta.

tuokin mitä Samuel sanoi:

Siis: jäsenet palvelevat toisiaan välittämällä oman toimintansa tuotteita ja vaikutuksia muille, ja vastaavasti ottavat vastaan muiden palvelustyön tuloksia ja vaikutuksia.

-tämä tapahtuu siis hengellisellä tasolla ja kysynkin "kuinka esim pahoinvointi leviää jos srk:ssa vaikuttaa joku väärän hengen alaisuudessa?"

Samuel voisi olla niin viisas että uskallan kysyä: "miten vaikuttaa jos srk:n jäsenissä on sekä kastettuja että ei-kastettuja?"
taustana ajatus, "Kristuksen kuolemaan kastetut"

[Ad Hoc]

Ja kasteella on oma tärkeä merkityksensä uskoontulossa, uuden elämän alussa, jotta olisimme siirtyneet maailman ruhtinaan valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Mitä se merkitsee käytännössä? se on oivaltamisen ja todeksi elämisen arvoista.

Voi olla, että kasteen ottaminen uskon tunnustamiseksi on tärkeintä uskovan itsensä kannalta. Kaste aivan kuin konkretisoi sen, mitä mielen tasolla on käynyt läpi. Olen todellakin pelastettu, siirtynyt Jumalan valtakuntaan uskon ja kasteen kautta. Muutos on paljon heppoisammalla pohjalla, mikäli se perustuu vain oman pään ajatuksiin tai jopa vain uskoontulossa koettuihin tunteisiin. Konkretia kasteen muodossa on vahvistus itselle ja muillekin, koska se on Raamatun kirjoitusten täyttämistä, sen sanan täyttämistä, jonka takana on itse Jumala.

[SAMUEL]

jotenkin mä aavistelen, että tämä on vakavampaa kuin kukaan uskaltaa sanoa. siis srk:n maanpäällisen hyvinvoinnin kannalta.

---

uskallan kysyä: "miten vaikuttaa jos srk:n jäsenissä on sekä kastettuja että ei-kastettuja?"
taustana ajatus, "Kristuksen kuolemaan kastetut"

Todella hyvä kysymys. Hyvä kun uskallat kysyä. Minä en kuitenkaan halua suoraan sanoa, etten osoittelisi ketään tai mitään tahoa suoraan. Mutta jokainen voi käytännössä arvioida sellaista. Esimerkit ovat kaikkien nähtävissä. Ja ongelmat näkyvät ja tuntuvat, todella konkreettisina.

Raamatusta löytyy kyllä esimerkkejä. Mieleen tulee heti Israelin tappio Aissa, heti Jerikon voiton jälkeen. Syykin löytyi Aakanin: tottelemattomuus, josta koko Herran kansa sai kärsiä. Tai Bileamin eksytys sekaantua jumalattoman kansan kanssa. jne.

Kastamattomuus on ongelma silloin, kun se heijastaa sitä, että maailma on päästetty sisään seurakuntaan. "Mitä yhteistä on....?" Etsikää UT:sta se kohta.

Tuon kaste-asian ydin on nimenomaan se, että se ilmaisee sydämen ja tahdon tilaa.
Kirkokunnissa, joissa kastetaan ilman että kaste ilmaisee sydämen uskoa ja tahdon antautumista seuraamaan Jeesusta, kaste ulkonaisena toimena ei merkitse samaa, kuin silloin, kun se on uskon toimi.