Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Kasteen merkitys ja pelastuksen tarkoitus?

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • Alun perin julkaissut Drontti Katso viesti
    Ajatus kasteesta armonvälineenä tai uudestisyntymisen paikkana ei mielestäni ole sinänsä epäraamatullinen. Tämä siksi että UT:ssa kaste on osa kääntymystä kuten mm. Apt. 2:38 osoittaa.
    Parannuksen teko eli kääntymys Jumalan puoleen entisestä elämästä ilman Jumalaa on varsinaisesti oma tapahtumansa ennen kastetta. Kun UT:n uskovat kääntyivät Jumalan puoleen heissä tapahtuneen mielenmuutoksen (metanoia) seurauksena, he ottivat sen jälkeen kasteen Jeesuksen nimeen. Niitä ei kastettu, jotka eivät kääntyneet Jumalan puoleen.

    Apt.2:38:
    "Tehkää parannus, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi..."

    Tässä Pietari kehotti kuulijoita kääntymään Jumalan puoleen ja ottamaan kasteen, että he saisivat syntinsä anteeksi. Sekä kääntymys että kaste. Tosin ihminen Raaamtun esimerkin pohjalta voi pelastua ilman kastettakin. Kasteella oli ja on silti suuri merkitys uskovan itsensä kannalta ja miksei läheistenkin kannalta todistuksena heille.

    Toki Jumala voi uudestisynnyttää ihmisen kasteessa, mutta yleensä se, mitä uudestisyntymällä tarkoitetaan, tapahtuu jo ennen kastetta ihmisen tullessa uskoon. Hän on etsinyt Jumalaa avukseen, kääntynyt Hänen puoleensa mielenmuutoksessa ja saanut Jeesuksen veren takia syntinsä anteeksi. Kaste on siitä vahvistus, ja samalla uskovalle tietoinen päätös seurata Jeesusta.

    Sakramentissa kasteen ajatellaan välineenä synnyttävän uskon jo vauvassa siten, että hän uudestisyntyy kasteessa. Raamatussa ei käsittääkseni puhuta kasteen uskoa synnyttävästä vaikutuksesta.

    Kommentti


    • Alun perin julkaissut Drontti Katso viesti
      Ajatus kasteesta armonvälineenä tai uudestisyntymisen paikkana ei mielestäni ole sinänsä epäraamatullinen. Tämä siksi että UT:ssa kaste on osa kääntymystä kuten mm. Apt. 2:38 osoittaa. Kaste eli vesi ei silti itsessään uudestisynnytä ihmistä ja tästä kirkkokin on samaa mieltä. Itse miellän kasteen armon vastaanottamisen välineeksi yhdessä uskon kanssa. Mä olen kirkon kanssa kuitenkin eri mieltä siitä että kaste on välttämätön pelastukseen, ts. että kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen.
      Alleviivaamaani on epäraamatullinen, koska vain uudestisyntynyt pelastuu, eikä Pyhä Henki tarvi vettä, vaikka vesi on Raamatussa Pyhän Hengen vertauskuva. Jeesuksen sanat Nikodemukselle, että ".. jos joku ei synny vedestä ja Hengestä..", viittaa siihen Hesekielin 36:25 kohtaan "..minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että puhdistuisitte..". Tässä niinkuin kaikkialla vesi on Pyhän Hengen kuvaus. Mielestäni tinkimätön Jumalan Sanan noudattaminen (ei selittäminen) johdattaa Totuuteen. Siihen liittyy olennaisesti Ilm.22:19, 2.Moos.32:33, 5.Moos.12:32 kohdat, joissa vakavasti varotetaan poistamaan tai lisäämään siihen mitään.



      Alun perin julkaissut Ad Hoc Katso viesti
      Parannuksen teko eli kääntymys Jumalan puoleen entisestä elämästä ilman Jumalaa on varsinaisesti oma tapahtumansa ennen kastetta. Kun UT:n uskovat kääntyivät Jumalan puoleen heissä tapahtuneen mielenmuutoksen (metanoia) seurauksena, he ottivat sen jälkeen kasteen Jeesuksen nimeen. Niitä ei kastettu, jotka eivät kääntyneet Jumalan puoleen.

      Apt.2:38:
      "Tehkää parannus, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi..."

      Tässä Pietari kehotti kuulijoita kääntymään Jumalan puoleen ja ottamaan kasteen, että he saisivat syntinsä anteeksi. Sekä kääntymys että kaste. Tosin ihminen Raaamtun esimerkin pohjalta voi pelastua ilman kastettakin. Kasteella oli ja on silti suuri merkitys uskovan itsensä kannalta ja miksei läheistenkin kannalta todistuksena heille.

      Toki Jumala voi uudestisynnyttää ihmisen kasteessa, mutta yleensä se, mitä uudestisyntymällä tarkoitetaan, tapahtuu jo ennen kastetta ihmisen tullessa uskoon. Hän on etsinyt Jumalaa avukseen, kääntynyt Hänen puoleensa mielenmuutoksessa ja saanut Jeesuksen veren takia syntinsä anteeksi. Kaste on siitä vahvistus, ja samalla uskovalle tietoinen päätös seurata Jeesusta.

      Sakramentissa kasteen ajatellaan välineenä synnyttävän uskon jo vauvassa siten, että hän uudestisyntyy kasteessa. Raamatussa ei käsittääkseni puhuta kasteen uskoa synnyttävästä vaikutuksesta.
      Jumala ei itseään kieltää saata ja siksi Hän uudestisynnyttää ihmisen ennen kastetta. Siksi Hän ei uudestisynnytä, eikä voisynnyttää kasteessa. Jumala ei ole koskaan kehittänyt uusia omia ilmoituksiaan kumoavia juttuja.
      Mitä yleensä tarkoitetaan uudestisyntymisellä?? Ei mielestäni hengellisesti asiallista puhua muusta kuin mikä tarkoitus uudestisyntymiselle Pyhästä Hengestä on Raamatussa. Sen merkityksen Jeesus kävi ristiin ja rastiin Nikodemuksen kanssa.
      Viimeisin muokkaaja saldo; 09-12-13, 19:03.

      Kommentti


      • Alun perin julkaissut saldo Katso viesti
        Jumala ei itseään kieltää saata ja siksi Hän uudestisynnyttää ihmisen ennen kastetta. Siksi Hän ei uudestisynnytä, eikä voisynnyttää kasteessa. Jumala ei ole koskaan kehittänyt uusia omia ilmoituksiaan kumoavia juttuja.
        Mitä yleensä tarkoitetaan uudestisyntymisellä?? Ei mielestäni hengellisesti asiallista puhua muusta kuin mikä tarkoitus uudestisyntymiselle Pyhästä Hengestä on Raamatussa. Sen merkityksen Jeesus kävi ristiin ja rastiin Nikodemuksen kanssa.
        Jumala on käsitykseni mukaan niin suvereeni, että Hän voi uudestisynnyttää ihmisen ennen kastetta, kasteessa tai kasteen jälkeen. Emme voi määrätä tai estää Jumalaa. Vauva ei kuitenkaan mielestäni uudestisynny kasteessa.

        Kun ihminen kastetaan, hän voi siinä hetkessä haluta tulla uskoon, jolloin Jumala uudestisynnyttää hänet. Meillä vapaissa suunnissa ihmiset yleensä ensin tulevat uskoon, ja vasta sen jälkeen heidät kastetaan.

        Kommentti


        • Ad Hoc, edellä olevassa viestissäsi kirjoitat
          Kun ihminen kastetaan, hän voi siinä hetkessä haluta tulla uskoon, jolloin Jumala uudestisynnyttää hänet.
          Mitä tarkoitat? Sitäkö, että joku uskosta osaton on menossa uskovien kasteelle ja siinä haluaakin tulla uskoon?
          Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valo pimeydestä", valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. 2 Kor. 4:6
          **Kuulun vapaaseurakuntaan.

          Kommentti


          • Alun perin julkaissut Ad Hoc Katso viesti
            Jumala on käsitykseni mukaan niin suvereeni, että Hän voi uudestisynnyttää ihmisen ennen kastetta, kasteessa tai kasteen jälkeen. Emme voi määrätä tai estää Jumalaa. Vauva ei kuitenkaan mielestäni uudestisynny kasteessa.

            Kun ihminen kastetaan, hän voi siinä hetkessä haluta tulla uskoon, jolloin Jumala uudestisynnyttää hänet. Meillä vapaissa suunnissa ihmiset yleensä ensin tulevat uskoon, ja vasta sen jälkeen heidät kastetaan.
            Mistä pitäisi alottaa?
            Siitäkö, mitä Jumala kaikkivoipaisuudessaan ja -valtaisuudessaan saattaa tehdä?
            Vai siitä, että mitkä muutokset ihminen haluaa Hänen tekevän säätämäänsä pelastusoppiin, - koska Hän voi.

            "Meillä vapaissa suunnissa ihmiset yleensä ensin tulevat uskoon ja vasta sen jälkeen … "
            Jos puhut helluntailiikkeen nimissä, "yleensä"- sana on harhauttava. Mitä muihinkin nk. vapaisiin suuntiin Suomessa tulee, niin tänään ainoastaan metodistit kastavat lapsia sekä aikuisia, ennen ja jälkeen uskoontulon. Sama kanta ja näkemys tuli Ristin Voiton metodisti-toimittajan artikkelista, kun hän oli haastatellut Peter Halldorfia. Siinä Halldorf kehoittaa kritittyjen tunnustamaan toistensa "kasteet".Tämä juttu on RV'n numerossa 49.
            Kasteen ajankohdasta riippumatonta ehtoolliskelpoisuutta harjoitettiin ainakin ennen Helsingin Saalemissa. Ymmärrän uskovien ehtoollisyhteyden, mutten näe mitään perusteluja lapsikasteen kelpuutukselle helluntaiseurakunnassa.

            Myös Halldorf/Säde Loponen (RV'n toimittaja) linjaan on Helluntaikirkon entinen johtaja Klaus Korhonen luonnut maaperää Ristin Voiton artikkeleissaan. Viimeisimmässä, Helluntaikirkon virallisen kannan kanssa julkaistussa arikkelissa hän mainitsee Lutherin kannan kasteeseen, jota hän nimitti "iloiseksi vaihtokaupaksi". Lutherin vaihtokauppa, koskien uudestisyntymistä, tapahtui kasteessa ennen uudestisyntymistä. Siis kastettiin uskoviksi, aivan niinkuin sinunkin kantasi on ja joka mielestäsi voisi olla Jumalankin kanta.

            Teenkö liian pitkälle menevän päätelmän, että kannatat Halldorf/Loponen - Klaus Korhonen kastekallistumaa?

            Tätä 'kallistumaa' ei kompensoida uskovienkastekirjoituksilla. Miksei? Siksei, ettei ole kuin yksi kaste.

            Kommentti


            • Alun perin julkaissut hypomenoo Katso viesti

              Mitä tarkoitat? Sitäkö, että joku uskosta osaton on menossa uskovien kasteelle ja siinä haluaakin tulla uskoon?
              Kyllä, koska vain Jumala näkee kastettavan sydämeen. Tiedämme tapauksia, joissa nuori on halunnut mennä kasteelle ei niin raamatullisista syistä. Jos hän haluaa kuitenkin pelastua juuri kastetoimituksen hetkellä, Jumala sen varmasti hänelle suo.

              Kommentti


              • Alun perin julkaissut saldo Katso viesti
                Myös Halldorf/Säde Loponen (RV'n toimittaja) linjaan on Helluntaikirkon entinen johtaja Klaus Korhonen luonnut maaperää Ristin Voiton artikkeleissaan. Viimeisimmässä, Helluntaikirkon virallisen kannan kanssa julkaistussa arikkelissa hän mainitsee Lutherin kannan kasteeseen, jota hän nimitti "iloiseksi vaihtokaupaksi". Lutherin vaihtokauppa, koskien uudestisyntymistä, tapahtui kasteessa ennen uudestisyntymistä. Siis kastettiin uskoviksi, aivan niinkuin sinunkin kantasi on ja joka mielestäsi voisi olla Jumalankin kanta.

                Teenkö liian pitkälle menevän päätelmän, että kannatat Halldorf/Loponen - Klaus Korhonen kastekallistumaa?
                Minä ymmärsin Korhosen taannoisen "iloinen vaihtokauppa" -kirjoituksen toisella tavalla. Minusta se puolusti uskovien kastetta. Raamatussa on vain yksi kaste, uskovien kaste. Silti esim. luterilaiset vauvana kastetut ja myöhemmin uskoon tulleet ovat pelastettuja, vaikka heitä ei myöhemmin kastettaisikaan uskovina. Tosin toivon että he ottaisivat raamatullisen kasteen, koska se on ohje ja siten siunaus.

                En ole missään kirjoittanut sen puolesta, että joku kastetaan uskovaksi. Vain siitä puhuin, että Jumala on niin suvereeni, että hän voi pelastaa sen, joka menee uskomattomana kasteelle, mutta joka tietoisesti siinä hetkessä haluaakin pelastua. Me emme voi emmekä saa sitoa Jumalan käsiä.

                Kommentti


                • Viime keväänä olin kastekokouksessa. Kolme viidestä oli täysin ulkona mitä oli tapahtumassa ja mihin he olivat ryhtymässä. Yksi ei edes ymmärtänyt mitä kysyttiin, naureskeli vain. Havahduin, että sinun oletustasi harjoitetaan jo Suomessa. Kysyin yhdeltä kastetuista, että miten hän päätyi kasteelle. "Olin muitten tuttujen kanssa kastetilaisuudessa ja minulle sanottiin, että täällä olisi yksi ylimääräinen kastepuku, menisitkö sinä "jeppekin" kasteelle. Sanoin, että voinhan minä mennäkkin."

                  Nyt "jeppe" haluaisi tulla uskoon.

                  Kommentti


                  • En ole selvillä kuinka monta kommenttiani olette poistaneet. Oliko niissä jotain väärää tai ei perusteltua.
                    Varmaan jonkin viestin laitatte.

                    Kun poistatte, laittakaa siitä ilmoitus ja kuka sen on poistanut. Tietysti syy on mainittava myös. Pelkkä eri mieltä olo ei pitäisi päteä.
                    Viimeisin muokkaaja saldo; 22-12-13, 01:06.

                    Kommentti


                    • Pahoittelen toimianne, koska tällä tavoin ei-helluntalainen ja ei-raamatullinen kasteopetus voidaan luulla helluntailiikkeen kannaksi. Toisaalta jos puhutaan Netmissionin opetuksesta ja kannasta, niin uskoisin, että olisi hyvä sitäkin voitavan arvostella.

                      Nämä lapsikastekannat ovat nyt niin laajalti liikkeellä, että ne olisi hyvä kohdata.

                      Kommentti


                      • Ketju on pitkä, mutta olen yrittänyt perehtyä sisältöön parhaani mukaan. Kaikkea en ehkä ole sisäistänyt.
                        Alkupuolella on paljon yksimielisyyttä, sitten on löytynyt näkemyseroakin.
                        En tiedä, innostuuko kukaan enää kommentoimaan ja vastaamaan, mutta tuli halu tuoda esiin itseäni mietityttäviä asioita.

                        Jos lähdetään ihan alkeista:
                        "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu."
                        Siitä on selitetty, että pitää erottaa pelastuminen helvetistä uskon kautta ja pelastuminen maailmasta kasteessa.
                        Ja että Watchman Neen mukaan tässä jakeessa olisi kyse jälkimmäisestä. Selvä.
                        En ole varma kyllä raamatullisista perusteista.
                        Joku kirjoitti niinkin, että "kaste 'pelastaa' uskovaa hänen uskonelämänsä vahvistuessa sitoutumisen myötä."

                        Katsotaanpa tilannetta, jossa kristillinen seurakunta syntyi helluntaina Pietarin saarnan jälkeen. Eikö voi ajatella, että ne pelastuivat, jotka uskoivat ja osoittivat sen ottamalla vaarin hänen kehotuksen sanastaan ja antoivat kastattaa itsensä? Ja että kaste oli juuri se pelastava tekijä - yhdessä uskon kanssa toki. Ja että siihen pelastukseen sisältyi kaikki, mitä pelastukseen vain voi sisältyä. Ja että ne, jotka menivät pois ottamatta kastetta, eivät pelastuneet. Näin yksinkertaisesti.

                        Tiukasti Sola Fide'en nojaava voisi sanoa, että niissäkin, jotka eivät kastetta ottaneet, olisi pelastuneita, jos he uskoivat kuulemansa sanan. Näin on ainakin yksi henkilö esittänyt minulle mielipiteenään.
                        Sanaa "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu", ei tietenkään pidä ottaakaan ekslusiivisesti: se ei sulje pois muita teitä pelastua.
                        Pietarikin sanoi saarnassaan: "on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
                        Jeesus lupasi: "jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa".
                        Paavali sanoi suun tunnustuksen pelastavan. Ja voi pelastua uskovien julistaman syntien anteeksiannon kautta (Joh.20:23). Tällaiseen tilanteeseenkin näen sisältyvän tunnustusta: tunnustetaan oma syntisyys ja syyllisyys, Jeesuksen herraus, uskovien valtuus julistaa syntejä anteeksi...
                        Tunnustuksen pelastusluonne näyttää joka tapauksessa vahvalta ja näen kasteen Kristukseen tunnustautumisena.

                        Evankelisluterilaisen kirkon Tunnustuskirjojen Yksimielisyyden ohjeen uskonvanhurskautta käsittelevässä kolmannessa luvussa tosin torjutaan muiden antiteesien joukossa ajatus: "Luvattu armo tulee omaksemme osaksi siten, että sydämessä uskomme lupauksen, osaksi siten, että tunnustamme Kristusta suullamme ja harjoitamme muita hyveitä."
                        Sola Fide, yksin uskosta, on luterilaisille tiukka dogmi. Ja kysyisin, onko vähän liiankin tiukka.
                        Uskon kyllä, että taivaassa on monia, joita ei ole kastettu ja jotka eivät ole tunnustaneet uskoaan kenellekään. Esimerkiksi niissä, jotka ovat kenties viime hetkellään panneet turvansa Jumalan armoon Kristuksessa ja vanhurskautuneet sillä.

                        Kuitenkin näkisin uskon tunnustuksen muuna kuin "hyveenä" ja myös erillisenä niistä Paavalin käsittelemistä teoista ja lain teoista, jotka ovat olleet pohjana uskonpuhdistuksen Sola Fide -opille. Katsoisin, että sillä on jotain perustavaa laatua olevaa merkitystä uskonelämälle ja sen alkamiselle.
                        Enkä näe, että Sola Fide -pohjalta ainakaan voidaan mennä torjumaan sitä, etteikö kaste tunnustautumisena Kristukseen voisi olla pelastava teko esim. alussa mainitsemassani helluntaipäivän tilanteessa.
                        Toinen asia on se, että nykyään kaste on eri asemassa kuin oli alkukirkossa ja nykyään uskonratkaisu tehdään ja pelastus saadaan syntisen rukouksella alttarilla tai usein varmaankin hitaamman prosessin kautta ja milloin mitenkin. Ja kaste otetaan ehkä joskus tai sitten ei. Mutta en mene tähän.

                        Enkä laita nyt enempää. Jätän ajattelulle tilaa. Tämäntyylistähän täällä on jo kyllä kirjoitettukin.
                        Mutta kun usein sanotaan, että kaste ei pelasta tai pelastaa korkeintaan maailmasta, niin kertokaa, narahtaako tällainen ajatteluni jossain karille?
                        Ja missä vaiheessa Pietarin saarnan uskoneet saivat syntinsä anteeksi? Ja ketkä paikalla olleista pelastuivat?
                        Viimeisin muokkaaja Uloskutsuttu; 07-02-14, 17:07.
                        Uloskutsuttu maailmasta, sisäänkutsuttu Jumalan yhteyteen ja Kristuksen seurakuntaan. Paikallisseurakunta, jossa saan palvella ja kokea siunattua yhteyttä, on helluntaiseurakunta.

                        Kommentti


                        • Ketään ei näköjään taida innostaa sparraaminen, joten jatkan itse.
                          Näyttäisi siltä, että ne, jotka ottivat kasteen, saivat syntinsä anteeksi ja pelastuivat. Muut eivät.
                          Ok, jos tarkkaan miettii, niin esim. seuraavakin on mahdollista. Jonkun fariseuksen hento rouva uskoi ja olisi halunnut mennä kastejonoon, mutta siippapa päätti, että minun rouvani ei noihin hihhuleihin liity. Ja vei sitten puolisonsa väkivalloin kotiin ja kahlitsi tämän loppuelämäkseen nyrkin ja hellan väliin. Mutta eihän se onneksi mitään olisi kaatanut. Rouva saattoi vaikkapa muistaa Pietarin sanat: ”On tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.”
                          Eli rouva saattoi tietää, että hänelläkin oli toivo. Ehkä hän myös tiesi Jeesuksen luvanneen, että joka tunnustaa hänet ihmisten edessä, hänet Jeesus tunnustaa Isänsä edessä. Eli no hätä.
                          Toisaalta näinkin olisi voinut olla: fariseuksen tyttären tuleva puoliso kuuli sanan ja uskoi, mutta mietti: ”Voipi mennä hyvät rahakkaat naimakaupat pieleen, jos suututan tuon tulevan apen. Enpä nyt ota kastetta.”
                          Mitenhän hänen kävi? Miettikääpä sitä.

                          Periaatteessa kastetut pelastuivat.

                          Lähestyn nyt asiaa toisesta näkökulmasta.
                          Tietyllä tavalla se, mitä kasteesta sanotaan tai opetetaan, määrää sen merkitystä. Kaste ei voi olla enempää kuin mitä sanomme sen olevan.
                          Otetaan taas esimerkkiä. Kun juutalaiset kyselivät Pietarilta, että mitäs nyt tehdään, niin jospa Pietari olisikin vastannut: ”No, tehkää parannus ja tulkaa kaikki, jotka haluatte ottaa Jeesuksen elämäänne tänne eteen ja rukoillaan syntisen rukous syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
                          Tämähän on tietysti mahdotonta, koska Pietari luonnollisesti noudatti Jeesuksen ohjeita kasteesta, eikä olisi voinut tuollaiseen mennä. Olisi ollut aika heikko juttu, jos Pietari olisi ollut noin kapinallinen Jeesuksen selvää käskyä vastaan.
                          Tuontyylinen herätyskokouskäytäntö muuten taisi tulla vasta metodistien myötä. Tai jostain vastaavista piireistä. Kuitenkin sellaisten saarnaajien kautta, jotka uskoivat ja pitäytyivät lapsikasteeseen. He eivät voineet Pietarin tavoin kehottaa ihmisiä ottamaan kaste, joten heidän piti sitten kehittää näitä metodeja, joihin ei suoraa raamatullista kehotusta löydy. Oletan näin. Ja me helluntailaiset olemme sitten omaksuneet samat systeemit.
                          No, näillä metodeilla on johdatettu monta ristin juurelle, joten ei siitä enempää. Kiitos Herralle!

                          Mutta kuitenkin. Ajatellaan vielä, että Pietari olisi jatkanut Helluntaikirkon tuoreen opin pääkohtiin sisältyvän kastelausunnon tapaan jotenkin näin: ”Ja ottakaa sitten pika puoliin myös kaste vahvistaaksenne pelastuksen lahjojen – kuten usko, vanhurskaus ja Pyhän Hengen osallisuus – merkityksen”, jne.

                          No, selvä lienee, että tässä tapauksessa väki olisi todella pelastunut mennessään eteen ja lausuessaan syntisen rukouksen Pietarin ja sielunhoitoavustajan kanssa. Eivätkä todellakaan vasta sitten kun joskus mahdollisesti ottivat kasteen. Vai mitä? Heillä ei olisi ollut mitään syyllisyyttä siihen, että Pietari Jeesuksen opetuslapsena oli opettanut toisin kuin Jeesus oli käskenyt. Siis tässä täysin hypoteettisessa esimerkissä.
                          Kasteella olisi tässä tilanteessa ollut toinen merkitys kuin mitä sillä todellisessa Apt.2. luvun asetelmassa oli.

                          Tähän kaikkeen siis sisältyy ajatus, että nykyään kasteen paikalla on alttarikutsu, syntisen rukous ja varmaan mitä moninaisimmat käytännöt. Tiukasti ja sitkeästi. Niin kuin täällä on kirjoitettukin.
                          Nyt nousee kysymyksiä:
                          Miksi? Pitääkö näin olla? Saako näin olla? Tarttisko tehdä jotain? Vai onko nyt oltavakin jostain syystä erilainen käytäntö? Jos niin, miksi? Onko esim. pakanoille jostain syystä erilaiset ohjeet? Tai jotain vastaavaa.
                          Vai pitääkö vain palata alkuun?
                          Pitäisikö siis ehkä tehdä parannus ja alkaa saarnaamaan: ”tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen...”
                          Mitä sanotte?
                          Viimeisin muokkaaja Uloskutsuttu; 07-02-14, 20:13.
                          Uloskutsuttu maailmasta, sisäänkutsuttu Jumalan yhteyteen ja Kristuksen seurakuntaan. Paikallisseurakunta, jossa saan palvella ja kokea siunattua yhteyttä, on helluntaiseurakunta.

                          Kommentti


                          • Varsinkin täällä Pohjolassa talvella ei voi mennä kasteelle heti uskoon tullessa. Joudutaan järjestelemään kaste jonkun ajan päähän ja siksi on hyvä että uskoon voi tulla heti vain syntisen rukouksella. Varmaan Jumala on aivoitellut uudestisyntymän erilliseksi tapahtumaksi kasteen kanssa myös hätätilanteiden vuoksi. Jos esim tulee sydänkohtaus ja potilaalle tulee sielunhätä, on pelastuminen lyhyellä rukouksella siinäkin tilanteessa mahdollista. Eli, varmaan Jumala antaa uudestisyntyneelle aikaa ymmärtää kasteen tärkeys, kun oivallus on saatu, niin voi sydämestään mennä kasteelle.
                            Kuulun helluntaiseurakuntaan. Onneksi on Jeesus.

                            Kommentti


                            • Hyvä kun tulee käytännön puolikin esille. Minähän olen lähestynyt asiaa puhtaasti teoreettiselta tai teologiselta kannalta.
                              Haastettahan siinä olisi, että voisi aina pitää kastealtaan lämpimänä tms. Ja siteeraamani valtuutus Joh.20:23: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut", sehän on annettu meille käytettäväksi. Syntisen rukousta ihan nykyisessä mallissaan ja käyttötavassaan ei Raamatusta taida löytää?

                              Isompi teologinen pointti on minulle meidän opetuksemme. Aina toistetaan, ettei kaste pelasta. Olen lukenut jopa pastorin tekstiä, ettei tunnustuskaan pelasta. Pelastus on yksin uskosta, Sola Fide. Yleensä kaste ei pelastakaan, mutta Raamatussa kaste ja tunnustus liitetään pelastukseen jopa sen ehtoina. Teologiamme ja opetuksemme on kovin ristiriitaista.
                              Luterilaisuudessa kasteen pelastusyhteys on paikallaan teologiassa, mutta ei käytännössä, koska lapsikaste ei pelasta.
                              Meidän ristiriitainen kasteteologiamme taas ei riitä kumoamaan lapsikasteen harhaa.
                              Siksi haluaisin erottaa alkukirkon käytännön, jossa ylläkuvatun mukaan kaste oli pelastava tekijä. Jos ei muuta joku osaa osoittaa. Ja kaste voi edelleen olla pelastava tekijä vaikka lähetystyössä. Haluaisin löydettävän kasteteologian, jossa kaikki asiat olisivat oikeilla paikoillaan.

                              Joka tapauksessa toivoisin, että saadaan rakennettua johdonmukainen ja vakuuttava kasteteologia, jolla viedä pohja lapsikasteopilta. Vaikka kirkossa pelastuu ihmisiä paljon, niin siellä myös monia tuuditetaan väärään rauhaan lapsikasteen armolla, rippikoululla ja kirkon jäsenyydellä. Herättelylle olisi tarvetta, mutta millä sanomalla sen teemme? "Yksin uskosta" ei liene oikea viesti uudestisyntymättömälle henkilölle, jonka usko on Jaakobin kuvaamaa kuollutta totenapitämisuskoa.
                              Siksi olen tarjonnut Pietarin kehotusta. No, ennen kaikkea saarnaamme tietysti Jeesusta.
                              Viimeisin muokkaaja Uloskutsuttu; 08-02-14, 01:44.
                              Uloskutsuttu maailmasta, sisäänkutsuttu Jumalan yhteyteen ja Kristuksen seurakuntaan. Paikallisseurakunta, jossa saan palvella ja kokea siunattua yhteyttä, on helluntaiseurakunta.

                              Kommentti

                              Työstää...
                              X