Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Johanneskin kastoi tulossa olevaan Kristukseen ts. Jeesuksen nimeen?

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • #16
    Sitten haluaisin jatkaa alkuperäiseen otsikon kysymykseen, jonka ketjun virikkeenä olevan blogin kirjoittaja Reino Marjakangas sanoo hyvin voimakkaasti näin...

    Alun perin julkaissut Marjakangas
    Johanneksen kaste oli Jumalan tahto – ja se tapahtui Jeesuksen Nimeen!

    Kastetoimituksella sinänsä ei ole pelastavaa merkitystä, kuten edellä totesimme. Sillä on voimakas symbolinen merkitys, johon kyllä liittyy pelastuksen säilyttämisen osatekijöitä. Se on tunnustustoimi, julkinen tunnustautuminen liittymisestä kohtalon yheyteen sen Herran kanssa, joka on sanonut:

    “Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa” (Mt 10:32s).

    Kastetoimitus merkitsee todella radikaalia sanoutumista irti kaikesta menneestä, koski se sitten ihmisen menneisyyteen kuuluvaa ulkonaista elämää tai entistä uskonnollista elämää. Se merkitsee täydellistä menneisyyden siltojen polttamista, leirin ulkopuolelle menoa, Kristuksen pilkan ja häväistyksen päälle ottamista.

    Tästä on erinomaisena esimerkkinä Johanneksen suorittama kaste, jonka Jeesus sanoi olevan Jumalan aivoitus ja tahto:

    “Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.” (Lk 7:30).

    Se on sitä vielä tänäkin päivänä. Tämä edellyttää kuitenkin hieman laajempaa perustelua.....
    Perustelut hän sitten esittää jatkossa, eli täällä.

    Minua ihmetyttää se, ettei Jeesuksen opetuslasten /apostolien kastamisesta uudelleen "kristillisellä kasteella" kerrota UT:ssa mitään. Sen sijaan lukemalla evankeliumeja jää sellainen käsitys, että opetuslapset oli kastettu Johanneksen toimesta ja että Jeesuksen opetuslapset kastoivat, Jeesuksen toimesta.

    Joh 4:1-3 Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes (2) - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa - (3) jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan.

    Tässä ikäänkuin rinnastetaan Johanneksen ja Jeesuksen opetuslasten toimesta tapahtunut kaste. Ja Jeesus jo oli hyväksynyt Johanneksen kasteen Jumalan tahdoksi. - Mitään kilpailua tai vertailua ei esitetä.

    Kuitenkaan Jeesus ei ollut vielä ristiinnaulittu, eikä ylösnoussut.

    Mitä tämä sitten kertoo meille?
    Viimeisin muokkaaja SAMUEL; 21-09-12, 15:37.
    Olen Jeesuksen oma ja rakastan Häntä. - Pyydän saada palvella Häntä, Herraani.
    Kuulun Espoon helluntaiseurakuntaan. Kotisivuni http://samuelinsivut.net/

    Kommentti


    • #17
      Hieno homma, että otat tosissasi tuon Apt. 19. luvun kohdan ja painat aina 'pohjamutiin' asti.. tässä voi hyvin itseäänkin samalla valistaa, kun joutuu tai saa paneutua asioihin.

      Eli, vielä tuohon kastekysymykseen: miksi opetuslapsia tai vaikkapa Apollosta ei mainita kastetun kristillisellä kasteella? Miksi Johanneksen kaste riitti heille?

      Itse en lähtisi spekuloimaan sillä, että kuka ties heidätkin oli jossain vaiheessa kastettu Jeesuksen nimeen (ilman mainintoja), vaan pikemmin näen lähtökohdan seuraavassa kuten vanhoista kommentaareistakin voi lukea:
      - Siellä missä Johanneksen kasteella oli jo käyty, ja hänen julistuksensa Jeesuksesta Vapahtajana oli vastaanottettu, syntyi myös todellista opetuslapseutta.
      Se merkitsi monille myös osallisuutta evankeliumin opetukseen syvemminkin (mm. Pyhään Henkeen liittyen). Ja osallehan se merkitsi jopa Jeesuksen seuraan lähtemistä.

      Näissä tapauksissa kasteen merkitys, parannus ja sitoutuminen Herran tiehen, oli realisoitunut jo hyvän matkaa tosielämässä. Kuten Aleksander toteaa kommentaarissaan, tällaisissa tapauksissa uusi kaste olisi ollut turhaa, jopa ’seremoniallinen halvennus’.

      Koska opetuslasten ymmärrys/sitoutuminen parannukseen ja Jeesuksen tiehen oli jo avautunut luontevasti, heidän ei tarvinnut aloittaa taas ikään kuin alusta, kasteen kautta, joka merkitsee vihkiytymistä ja Jumalan tielle lähtemistä.

      Tämä voidaan soveltaa myös Apollokseen (Apt 18:24-26 ). Vain Johanneksen kasteen tuntevana ja silti todellisena Jumalan palvelijana, hän oli voimallisesti julistanut Sanaa, tosin tarvitsi vielä itsekin lisäopetusta Herran tiestä.
      Hänkin oli siis todellisesti sitoutunut Uuteen liittoon, ja siksi kuvaus hänen julistuksestaan (mm. ’palavana hengessä’) on ilmeinen todistus uudestisyntymisestä ja Jumalan Hengen voitelusta hänen kohdallaan.
      Siksi aiempi Johanneksen kaste sitoutumisen merkkinä Jumalan tielle riitti hänelläkin.

      Ja siellä missä tuo prosessi oli vielä (syystä tai toisesta) alkutekijöissään - oltiin ehkä käyty Johanneksen kasteella mutta ei vielä löydetty elävää uskoa ja sitoutumista - kaste Jeesuksen nimeen kuuluisi vielä otettaviin alkuaskeleisiin Uudelle Tien lähdettäessä.

      Efeson opetuslapset omasivat ehkä jonkunlaisen uskon, olivat vähintäänkin uskonnollisia, mutta eivät olleet tietoisia evankeliumista kaikkinensa. Osa Raamatun opettajista katsoo jopa näiden opetuslapsien olleen lähinnä Johanneksen opetuslapsia.
      Luukashan viittaa teksteissään ’opetuslapsella’ toisinaan myös Johanneksen opetuslapsiin (Lk 5:33; 7:18-19 ja mahd. juuri Apt:n 19. luvun alussa).

      Mutta olipa niin tai näin, näille 12 efesolaiselle Paavalin välittämä sanoma ja kristillinen kaste olivat sysäys uuteen sitoutumiseen ja tien avaukseen, joka sitten käynnistyi toden teolla uudestisyntymällä ja Pyhän Hengen saamisella (Apt 19:6).

      Toisaalta ne tuhannet, jotka saivat ns. piston sydämeensä helluntaipäivänä Pietarin saarnatessa, olivat ehkä parhaimmillaan Johanneksen kastamia, mutta eivät juuri parannuksen tielle lähteneitä.
      Parannus, kääntyminen Jumalan puoleen ja usko Messiaaseen, ei ollut vielä toteutunut, joten näiden ensiaskeleiden jälkeen myös kristillinen kaste, vihkiytyminen Uuteen liittoon oli luonnollinen seuraus.
      Toki monet Pietarin saarnan kuulleista olivat muualta tulleita juutalaisia, jotka eivät välttämättä olleet sinut edes Johanneksen kasteen/toiminnan kanssa.
      Viimeisin muokkaaja jusaari; 25-09-12, 09:54.
      Totuuden ja iankaikkisuuden puolesta, Raamattu suunnan antajana, vapaaseurakunnassa.

      Kommentti


      • #18
        Alun perin julkaissut jusaari Katso viesti
        Hieno homma, että otat tosissasi tuon Apt. 19. luvun kohdan ja painat aina 'pohjamutiin' asti.. tässä voi hyvin itseäänkin samalla valistaa, kun joutuu tai saa paneutua asioihin.

        Eli, vielä tuohon kastekysymykseen: miksi opetuslapsia tai vaikkapa Apollosta ei mainita kastetun kristillisellä kasteella? Miksi Johanneksen kaste riitti heille?

        Itse en lähtisi spekuloimaan sillä, että kuka ties heidätkin oli jossain vaiheessa kastettu Jeesuksen nimeen (ilman mainintoja), vaan pikemmin näen lähtökohdan seuraavassa kuten vanhoista kommentaareistakin voi lukea:

        - Siellä missä Johanneksen kasteella oli jo käyty, ja hänen julistuksensa Jeesuksesta Vapahtajana oli vastaanottettu, syntyi myös todellista opetuslapseutta.
        Se merkitsi monille myös osallisuutta evankeliumin opetukseen syvemminkin (mm. Pyhään Henkeen liittyen). Ja osallehan se merkitsi jopa Jeesuksen seuraan lähtemistä.

        Näissä tapauksissa kasteen merkitys, parannus ja sitoutuminen Herran tiehen, oli realisoitunut jo hyvän matkaa tosielämässä. Kuten Aleksander toteaa kommentaarissaan, tällaisissa tapauksissa uusi kaste olisi ollut turhaa, jopa ’seremoniallinen halvennus’.

        Koska opetuslasten ymmärrys/sitoutuminen parannukseen ja Jeesuksen tiehen oli jo avautunut luontevasti, heidän ei tarvinnut aloittaa taas ikään kuin alusta, kasteen kautta, joka merkitsee vihkiytymistä ja Jumalan tielle lähtemistä.

        Tämä voidaan soveltaa myös Apollokseen (Apt 18:24-26 ). Vain Johanneksen kasteen tuntevana ja silti todellisena Jumalan palvelijana, hän oli voimallisesti julistanut Sanaa, tosin tarvitsi vielä itsekin lisäopetusta Herran tiestä.
        Hänkin oli siis todellisesti sitoutunut Uuteen liittoon, ja siksi kuvaus hänen julistuksestaan (mm. ’palavana hengessä’) on ilmeinen todistus uudestisyntymisestä ja Jumalan Hengen voitelusta hänen kohdallaan.
        Siksi aiempi Johanneksen kaste sitoutumisen merkkinä Jumalan tielle riitti hänelläkin.

        Ja siellä missä tuo prosessi oli vielä (syystä tai toisesta) alkutekijöissään - oltiin ehkä käyty Johanneksen kasteella mutta ei vielä löydetty elävää uskoa ja sitoutumista - kaste Jeesuksen nimeen kuuluisi vielä otettaviin alkuaskeleisiin Uudelle Tien lähdettäessä.

        Efeson opetuslapset omasivat ehkä jonkunlaisen uskon, olivat vähintäänkin uskonnollisia, mutta eivät olleet tietoisia evankeliumista kaikkinensa. Osa Raamatun opettajista katsoo jopa näiden opetuslapsien olleen lähinnä Johanneksen opetuslapsia.
        Luukashan viittaa teksteissään ’opetuslapsella’ toisinaan myös Johanneksen opetuslapsiin (Lk 5:33; 7:18-19 ja mahd. juuri Apt:n 19. luvun alussa).

        Mutta olipa niin tai näin, näille 12 efesolaiselle Paavalin välittämä sanoma ja kristillinen kaste olivat sysäys uuteen sitoutumiseen ja tien avaukseen, joka sitten käynnistyi toden teolla uudestisyntymällä ja Pyhän Hengen saamisella (Apt 19:6).

        Toisaalta ne tuhannet, jotka saivat ns. piston sydämeensä helluntaipäivänä Pietarin saarnatessa, olivat ehkä parhaimmillaan Johanneksen kastamia, mutta eivät juuri parannuksen tielle lähteneitä.

        Parannus, kääntyminen Jumalan puoleen ja usko Messiaaseen, ei ollut vielä toteutunut, joten näiden ensiaskeleiden jälkeen myös kristillinen kaste, vihkiytyminen Uuteen liittoon oli luonnollinen seuraus.
        Toki monet Pietarin saarnan kuulleista olivat muualta tulleita juutalaisia, jotka eivät välttämättä olleet sinut edes Johanneksen kasteen/toiminnan kanssa.
        Mielenkiintoista tutkistelua jusaari.

        Korostin edellisessä tekstissäsi niitä kohtia, jotka nähdäkseni ovat kasteen merkityksen suhteen aivan olennaista. Ja vaikuttaa siltä, että monikaan ei nykyäänkään ole todella sisäistänyt käytännössä tuota olennaisinta merkitystä.

        Tuon "sitoutumisen" merkitys kasteeseen liittyen todellakin painottaa tahtomisen /antautumisen merkitystä Herraa seuraten. Olen pannut merkille sen, että nykyaikana saatetaan kokeilla kaikenlaista, uskoakin, avioliiton omaista yhdessä elämistä jne. mutta todellista sitoutumista pelätään tai torjutaan toden teolla - oli sitten kyse melkein asiasta kuin asiasta. Lieneekö se sitoutumattomuuden yleistyminen ajan hengelle ominainen ilmiö?


        Täytyypä tutkistella noita ajatuksia, joita esitit tarkemmin.
        Palaan sitten asiaan, jos/kun saan lisää sanottavaa.
        Viimeisin muokkaaja SAMUEL; 25-09-12, 15:31.
        Olen Jeesuksen oma ja rakastan Häntä. - Pyydän saada palvella Häntä, Herraani.
        Kuulun Espoon helluntaiseurakuntaan. Kotisivuni http://samuelinsivut.net/

        Kommentti


        • #19
          Mahtaakohan tuolla vähäisen sitoutumisen ja Herralla antautuneisuuden puutteella olla vaikutusta siihen, että Pyhän Hengen kasteen saamisessa ja Hengen täyteydessä elämisestä meillä on jopa pulaa? (siis laajassa mielessä) "Ja Herran Sana oli harvinainen, eivätkä näyt olleet tavallisia" "poikanen Samuelin aikana).

          Äskettäin tutkin tuon vanhurskautuksen ja pyhityksen suhdetta. Vanhurskautus otetaan melko yleisesti vastaan uskovien keskuudessa. Mutta kun aletaan puhua pyhityksestä, niin siitä alkavat ongelmat. Jopa vastustus. Joko mennään omaan yrittämiseen, omin voimin pyhitykseen tai sitten lainalaisuuteen.

          Tajusin aikaisempaa selvemmin, että me olemme jo vanhurskautettuja ja pyhiä Kristuksessa, siis aseman puolesta. Molemmat siis ovat lahja Kristuksessa. Mutta tässä asemassa vaeltamisessa tulee ongelmia käytännössä. - Olisikohan tuolla sitoutuneisuuden harvinaisuudella merkitystä asian suhteen? Vaellusta ei nimittäin tapahdu ilman että ihmisen tahto (sitoutuneisuus) on siinä mukana.

          Sitotuneisuuteen Kristukseen kuuluu erottautuminen synnistä ja antautuminen Herralle. Ja sitä kasteen tulisi ilmaista. Jos se jää vain pinnalliseksi seremoniaksi, niin missä on kasteen sisältö, ilman tahdon ja sydämen sitoutumista? Missä on hengellinen todellisuus - ulkoinen toimitus kyllä tapahtuu, mutta...

          Ja kun tästä puhumme, niin puhumme myös pyhittäytymisestä (erottamisesta Herralle, Herraa varten). Ja tähän Jumala on luvannut antaa Pyhän Hengen lahjan.

          Äskettäin tuli mieleeni, ettei Wesleyn puheet pyhityskokemuksesta Pyhän Hengen kasteen yhteydessä olekaan aivan tuulesta temmattuja. Helluntaiherätys syntyi paljolti juuri pyhitysliikkeen jatkumona. Siten kasteella ja pyhittäytymisellä onkin vahva yhteys, tuon sitoutumisen kautta.

          Mutta kun sitten jatkossa todellista sitoutumista ja antautumista Herralle ei ollutkaan tapahtunut, niin se korvattiin helluntailiikeessä, kuten muissakin kirkkokunnissa ihmisten omalla yrittämisellä, kovalla kurilla jne. Ja tuloksena oli lainalaisuus. Ja siitä seurasi kovuutta. Helluntailaisuuden keskuudessa nämä ovat näköjään aika tavalla rinnakkaisia ilmiöitä. Toisaalta armoon luottaminen, toisaalta lainomainen yrittäminen. (Olen viime aikoina lukenut aika karmeita kertomuksia perheistä, joissa lapsia on pidetty kovan kurin alaisina, uskon nimissä.)

          Pyrkiminen vanhurskautumaan ja pyrkiminen pyhittymään omin voimin ovat kamalaa uskonnollisuutta.

          Sen sijaan antautuminen uskossa Kristukselle, on edellytys sille, että ne ovat kaikki lahjaa ja lähtökohta Kristuksen herruudelle elämässä.

          Ja kun Hän tulee ja ilmestyy, niin Hän pyhittää, Hänelle erottautuneen eli pyhittätyneen.

          Parannus ja kaste, kun ne ovat aitoa sitoutumista Kristukseen, johtavat siihen, että Hän tulee ja läsnäolollaan ottaa hallinnan ja pyhittää käyttöönsä uskovan, joka tahtoo elää Herralle, eikä enää itselleen.

          Olisiko tämä se Kristus-tie, jolla saamme lahjaksi Pyhän Hengen ja vaeltaa täytettyinä Hänellä?
          Viimeisin muokkaaja SAMUEL; 25-09-12, 16:07.
          Olen Jeesuksen oma ja rakastan Häntä. - Pyydän saada palvella Häntä, Herraani.
          Kuulun Espoon helluntaiseurakuntaan. Kotisivuni http://samuelinsivut.net/

          Kommentti


          • #20
            Näissä tiivistyy hyvin omatkin ajatukseni..

            "Olen pannut merkille sen, että nykyaikana saatetaan kokeilla kaikenlaista, uskoakin, avioliiton omaista yhdessä elämistä jne. mutta todellista sitoutumista pelätään tai torjutaan toden teolla - oli sitten kyse melkein asiasta kuin asiasta."
            :
            Mahtaakohan tuolla vähäisen sitoutumisen ja Herralla antautuneisuuden puutteella olla vaikutusta siihen, että Pyhän Hengen kasteen saamisessa ja Hengen täyteydessä elämisestä meillä on jopa pulaa?
            :
            Parannus ja kaste, kun ne ovat aitoa sitoutumista Kristukseen, johtavat siihen, että Hän tulee ja läsnäolollaan ottaa hallinnan ja pyhittää käyttöönsä uskovan, joka tahtoo elää Herralle, eikä enää itselleen."
            Totuuden ja iankaikkisuuden puolesta, Raamattu suunnan antajana, vapaaseurakunnassa.

            Kommentti


            • #21
              Alun perin julkaissut Mizarot Katso viesti
              minä näen molemmissa lukutavoissa toisen kasteen :confused
              Et ole ainoa. En minäkään näe siinä muuta, vaikka yritin. Kyllä nyt taitaa olla niin, että tuo 2. lukutapa pitää oikein hakemalla hakea. Se viittaa kyllä vahvasti siihen, ettei tuo 2. lukutavan tulkinta voi olla oikea.
              - olen raamatullinen luterilainen

              Kommentti


              • #22
                Alun perin julkaissut SAMUEL Katso viesti
                Onhan muistettava, että kirkkohistoria on täynnä selitystä, jossa näkyy kirkollinen ohjaus. Ja silloin on usein tapahtunut niin, etteivät selitykset pääsekään Raamatun alkuperäiseen ajatukseen, vaan kommentaattoreiden omaksumat oman kirkkokunnan tai akateemisen maailman ajattelutavat ovat päässeet huomaamatta vaikuttamaan käännökseen ja kommentteihin.
                Hyvä, kun joku sanoo tämän ääneen.

                Kommentti


                • #23
                  Alun perin julkaissut witness Katso viesti
                  Hyvä, kun joku sanoo tämän ääneen.
                  Niin, mutta kuinka moni kuuntelee?
                  Ja kuinka moni ne kohdat ja uuskäsitteet huomaa, ja tekee oikeat johtopäätökset?

                  Paljon on sanoja, joille on annattu aivan uusi, alkuperäisestä poikkeva merkityssisältö, joka sopii hyvin yhteen tunnustuskunnan oman opillisen tunnustuksen kanssa, mutta samalla peittää ja hämärtää alkuperäistä sanomaa.

                  Kun muuttaa käsitteet, niin pystyy ohjaamaan ihmisten mieltä; ja ajattelun muutos ohjaa arvostuksia ja elämän käytäntöjä. Tämä on vanha aivopesun keino. Myös politiikassa se on tehokas retorinen tapa ohjata mielipidettä.
                  Olen Jeesuksen oma ja rakastan Häntä. - Pyydän saada palvella Häntä, Herraani.
                  Kuulun Espoon helluntaiseurakuntaan. Kotisivuni http://samuelinsivut.net/

                  Kommentti

                  Työstää...
                  X