Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Ajatuksia, kysymyksiä ja vastauksia, eli keskustelua kärsimyksestä?

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • Ajatuksia, kysymyksiä ja vastauksia, eli keskustelua kärsimyksestä?

    Oletko kokenut elämässäsi kärsimystä?

    Jos, niin mitä kärsimys on sinulle antanut, hyvää tahi pahaa?

    Mitä olet kokenut omissa kärsimyksissäsi?

    Onko kärsimys mielestäsi Jumalan sallimusta meidän elämässämme
    vai onko se vain seurausta omista virheistämme, epäuskostamme vai
    kuuluuko se olennaisena osana ihmisyyteen ja jokaisen ihmisen
    elämään?

    Mitkä asiat koet kärsimyksiksi?
    Milloin siis voi sanoa, että ihminen todella kärsii?
    Voiko siinä olla jokaisella ihmiselle oma rajansa, milloin hän voi todeta
    elävänsä kärsimyksissä ja kokevansa kärsimystä.

    Eli mitä tuo sana Teille itsekullekin tarkoittaa ja mitä kärsimyksiä omassa
    elämässänne on ollut?

    Mikä on mielestäsi kärsimyksen tehtävä ja tarkoitus ja onko kärsimyksellä sellaista?
    Saako kärsimys mielstäsi esim. kaikissa aikaan jalostumista tms.?

    Jne.... jne....?

    Eli keskustelua ihmisen kärsimyksestä ihan kaikilta eri katsantokannoilta ja
    elämän osa-alueilta ja tehdään se toinen toistamme kunnioittaen ja toistemme
    kärsimyksiä millään tavoin väheksymättä tai vähättelemättä!
    Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

  • #2
    Tämä kärsimys on läsnä enempi tai vähempi ja koville ihminen joutuu välillä. Mutta jos ei joutuisi, kyselisikö syvällisiä, onko Jumala olemassa. Kun olin koulussa, en tiennyt onko Hän olemassa, siellä opetettiin kyllä eri uskonnoista ja evoluutiosta. Siinä vaan totesi ettei tiedä onko jotain tuonpuoleista. Myöhemmin kun elämä toi vastoinkäymisiä, alkoi hengellisiä kysymyksiä tulla ja jossain vaiheessa otin Raamatun kirjahyllystä ja siitä alkoi uskoontuloprosessi.

    Jos en olisi kohdannut vaikeuksia, en takuulla olisi uskossa, tai mistä sen tietää mutta oma tie meni näin. Sama tilanne on monella muullakin, silmät aukeaa vasta vaikeuksissa mutta sehän on Jumalan tapa toimia. Kun pilviset päivät tulee, eihän ne kivoja ole, ei ole helppoja vastauksia kärsimyksen ongelmaan. Jos kohtaa uskomattoman jonka elämä on tiukilla, ei välttämättä voi sanoa jotain viisastenkiveä vaan paremminkin lohduttaa myötäelämisellä ja jos tilanne tuntuu sopivalta (tiedän kyllä että Paavali sanoi myös "sopimattomalla ajalla"), voi jakaa jonkun evankelioivan sanan ja jättää lähimmäinen esirukousten varaan. Eli ei mennä sorkkimaan toisen sielua vaan antaa pikemminkin jonkun Sanan joka saa aikaan mietiskelyä. Pyhä Henki sitten vie työtä eteenpäin.
    Kuulun helluntaiseurakuntaan. Onneksi on Jeesus.

    Kommentti


    • #3
      Viljalla on niin paljon kysymyksiä että aivan hengästyttää niitä lukiessa.
      Jokainen kohtaa kärsimyksiä. Se on ihmisen osa langenneessa maailmassa.
      Alkuun sanon että minua ei kärsimys vetänyt Jumalan luo, minua veti Jumalan hyvyys parannukseen.
      Vastailen joskus kysymyksiin yksi kerrallaan ettei tule romaani.
      Jeesus Kristus on Herra.

      Kommentti


      • #4
        Mua on puhutellut viimeaikoina paljon tämä Raam.kohta:

        1 Piet. 4
        1. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama
        mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä -
        2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan,
        vaan Jumalan tahdon mukaan.

        Minusta on hyvin ristiriitaista se, että niin paljon tänäpäivänä julistetaan kärsimyksistä
        vapaata elämää uskoville ja kuitenkin Raamattu kehoittaa meitä tulemaan Kristuksen
        kaltaisiksi myöskin kärsimysten suhteen ja kerrotaan jopa siitä, miten Jumala käyttää
        kärsimyksiä meidän valmistamiseksemme taivaskelpoisiksi.

        Ja kuten Rbee tuo tuossa edellä esille, että hänen kohdallaan Jumala kutsui häntä
        vastoinkäymisten ja kärsimysten kautta ja itse olen todennut, että Jumala on omalla
        kohdallani käyttänyt vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä turhasta riisuumiseen.
        Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

        Kommentti


        • #5
          Toinen kohta, joka on antanut myöskin paljon ajattelemisen aihetta, on tämä:

          Job 2
          9. Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
          10. Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan
          Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä
          huulillansa.


          Jobin vaimo kyseli Jobilta: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi.......?"

          Jolloin Job ikäänkuin totesi, että mitäs näillä kärsimyksillä on tekemistä sen kanssa, sillä jos otan
          Jumalalta vastaan hyvää, miksi en ottaisi pahaakin.

          Näin siis toteaa mies, josta Raamattu sanoo seuravissa jakeissa:

          ".....Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä,
          eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa
          oli ylen suuri."


          Ja ajatelkaa: Jumala antoi sen pohjalta Jobista jälleen kerran todistuksensa:
          "Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa."

          Olen näissä Jumalan puhutteluissa pyytänyt Jumalalta, että älä anna minun koskaan
          eksyä tielle, jossa en osaisi kiittää Jumalaa myöskin kärsimyksistäni tai että päästäisin
          sisimpääni sellaisen mielen, joka ei kykene näkemään myöskin kärsimyksiä Jumalan
          siunauksina.

          Minä en ihmisenä kykene tuollaista uskoa ja luottamusta aikaansaamaan itseeni, mutta
          uskon ja luotan Jumalan siinäkin, että Hän on voimallinen antamaan myöskin uskon, joka
          kestää kaikissa elämäni vaiheissa ja taisteluissa.

          Siinä sitä uskoa vasta tarvitaankin!!
          Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

          Kommentti


          • #6
            Ja jälleen Jumala toi eteeni Sanaansa, liittyen näihin pohdintoihini:

            2 Kor. 1
            3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä,
            laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
            4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä
            lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä,
            jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

            5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme,
            samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.

            6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja
            pelastukseksi;
            jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi,
            ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja
            toivomme teistä on vahva,

            7. koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin
            olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

            8. Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta,
            jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän
            rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,

            9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi
            itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.

            10. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja
            häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,

            11. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi
            runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.
            12. Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me
            maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja
            puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.


            Mm. tämä Raamatunkohta tuo niin selkeästi esille sen, etteivät sairaudet, ahdistukset,
            kärsimykset yms. ole epäuskon tuotosta, vaan että Jumala sallii elämäämme erilaisia
            kärsimyksiä ja ahdistuksia monestakin eri syystä, eikä vähäisin liene ollenkaa se, että me
            voisimme niiden myötä oppi lohduttamaan toisia ahdistuksissa ja kärsimyksissä olevia
            sillä samalla lohdutuksella, millä Jumala on meitä lohduttanut.

            Paavali kirjoittaa, että he vaelsivat Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa ja Jumalan
            armossa ja siitä huolimatta he joutuivat kokemaan niin kovia ahdistuksia ja kärsimyksiä,
            että kokivat jopa jo epätoivoa omasta hengestäänkin.


            Ja näinkin selkeistä Raamatun esiintuomasta opetuksista huolimatta jotkut uskaltavat opettaa,
            ettei Jumala salli meille sairauksia, kärsimyksiä, ahdistuksia yms. vaan kysymys on vain
            uskovan uskon puutteesta.

            Toivon ja rukoilen, ettei kukaan lannistuisi omissa kärsimyksissään tuon kaltaisten väärien
            opetusten johdosta, jotka syyttävät ja syyllistävät ihmistä niistä koetuksista, joita Jumala
            elämäämme sallii.
            Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

            Kommentti


            • #7
              Muistetaan tämäkin:

              Apt. 14
              21. Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi
              he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
              22. ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja
              sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan
              valtakuntaan"
              .
              Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

              Kommentti


              • #8
                Jumalan tahdon mukainen kärsimys aikaansaa hyvää, myös tässä heprealaiskirjeen kohdan tapauksessa. Siinä sanotaan, että kaikkia Jumalan lapsia myös kuritetaan ja se koituu tosi parhaaksemme.

                Hepr. 12
                6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
                7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
                8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
                9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
                10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
                11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
                https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
                Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

                Kommentti


                • #9
                  Toisen kärsimys näyttää helposti jotenkin jalolle ja sille on helpompi nähdä ylevät tarkoitusperät kuin omalle, jonka alle meinaa nääntyä eikä näe oikeastaan eteenpäin muutta kuin sankkaa sumua.

                  En tiedä kärsimyksen tarkoitusta. Edesmennyt lasteni isoisoäiti joutui elämään kovan elämän, hän oli hyvä ihminen ja uskova mutta helpolla ei päässyt . En nyt sen enempää avaa hänen elämäänsä.
                  Viimeisin muokkaaja Abditus; 06-01-18, 22:42.
                  Että teidän lempeytenne tulisi kaikkien ihmisten tietoon..

                  Kommentti


                  • #10
                    Tuossa Hepr. 12:11 sanotaankin, että jälkeenpäin vasta tajuaa ja näkee Jumalan hyvän tarkoituksen ja vaikutuksen. Siltikään en ainakaan omalla kohdallani voi suoranaisesti kiittää kärsimyksistä, vaan kiitän sydämeni pohjasta suuresta Jumalan ihmeellisestä armosta ja huolenpidosta, joita Hän on osoittanut. Armon osoittamisessa Jumalan työväline on ollut monesti kärsimys.
                    https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
                    Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

                    Kommentti


                    • #11
                      Toisaalta elämään kuuluu kärsimykset oli sitten uskossa tai ei, liekkö syntiinlankeemuksen seurausta kaikki.

                      Toki Jumala voi antaa kuritusta joka koituu hyväksi.
                      Että teidän lempeytenne tulisi kaikkien ihmisten tietoon..

                      Kommentti


                      • #12
                        Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti
                        Ja näinkin selkeistä Raamatun esiintuomasta opetuksista huolimatta jotkut uskaltavat opettaa,
                        ettei Jumala salli meille sairauksia, kärsimyksiä, ahdistuksia yms. vaan kysymys on vain
                        uskovan uskon puutteesta.
                        Hyviä raamatuntekstilainauksia!

                        Itse koen hyvin rasittavana sen, että pitäisi yrittää saada sellainen tila, että on varma, että minun tahtoni tapahtuu.
                        Minulla on omia henkilökohtaisia kokemuksia, kuinka energiaa vaativaa sellaiseen tilaan pyrkiminen on.
                        En tuollaiseen tilaan koskaan päässyt, ja se on kaikesta päätellen ollut Jumalan hyvää johdatusta.

                        Eräs viimeaikojen helpottava oivallus on minulle ollut se, että kaikki mitä minulle tapahtuu, on Jumalan minulle sallimia asioita.
                        Välillä kun lähden vatsa täynnä kylläisejnä kotoa jonnekin, tulee mieleen ajatus, että syystä tai toisesta Jumala on nähnyt hyväksi, että juuri minulla on ruokaa riittänyt ja vatsa on täynnä.
                        Tulee hyvä mieli.

                        Kun tuntuu, että sisikunnassa ikäänkuin veistä pyöritetään ja paha omatunto voimakkaasti syyttää, eräs helpottava tieto on se, että ei tämäkään minua kohdannut vahingossa: tämäkin palvelee Jumalan suuria ja minulle käsittämättömiä suunnitelmia ja tarkoitusperiä ja Jumala on nähnyt hyväksi, että tämä on nyt tila, jossa minun kuuluukin olla. Helpottaa siinäkin mielessä, että ei tarvitse niin paljon jossitella, että "jospa olisinkin tuossa ja tuossa toiminut toisin, ehkä tilani olisikin parempi".

                        Maailma yleensäkin ymmärtää uskon olevan jotain enemmän tai vähemmän voimakasta totena pitämistä, esim. sen totena pitämistä, että paranen, saan menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa ja rikkautta.
                        Olen ymmärtänyt, että kristillisen uskon olemus on jotain muuta: kristillinen usko ilmenee teoissa siten, että vaikka ei olisi mitään totenä pitämisen tietoa tai tunnetta ja vaikka olisi vain penseyttä, epäilyä ja sysimustaa, ihminen siitä huolimatta kääntyy Kristuksen puoleen ja rukoilee rukousta, että "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä" tai vaikkapa vain pukee oman jatkuvan tilansa tällaiseen rukoukseen "Jeesus auta!" ja jatkaa elämistä tuossa rukouksessa.
                        Ja Jumalan valtakunta ymmärrykseni mukaan onkin juuri tuossa ihmisen hengen köyhyydessä ja siinä rukouksessa ihminen ikäänkuin elää Elämän Leivästä, jota hän tuossa rukouksessa ja Raamatun lukemisessa ammentaa itseensä.
                        Kun hengen köyhyys alkaa helpottaa, alkaa mielen täyttää muutkin asiat ja rukous ei ole enää niin suuri osa elämää, kuin tuossa köyhyyden ja Jumalan mielen mukaisen murheen tilassa.

                        Alatie päättyy kristityn kuolemaan. Sen jälkeen olosuhteet muuttuvat: ei ole sairautta, tuskaa, murhetta, kuoleman pelkoa, surun ja tuskan kyyneleitä. On vain ikuinen ilo, rauha, onni, ihmistä kohtaa todellinen menestys ja kaiken keskipisteessä on Jumala.

                        Kommentti


                        • #13
                          Jotakuta saattaa helpottaa tietoisuus, että kärsimyksellä on jokin tarkoitus, vaikka ei tiedäkään, mikä se tarkoitus on.
                          Jumala tämänkin tietää.

                          Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti
                          Mikä on mielestäsi kärsimyksen tehtävä ja tarkoitus ja onko kärsimyksellä sellaista?
                          Gal. 6:17:
                          "Älköön tästedes kukaan minulle vaivoja tuottako; sillä minä kannan Jeesuksen arvet ruumiissani."

                          Kol. 1:24:
                          "Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta,"

                          Kärsimys ehkä oli eräs Paavalin elämäntehtävistä.
                          Ehkä monella muullakin on elämäntehtävänä jokin aivan erikoinen kärsimys, jota hänellä ei olisi, jos ei olisi Kristuksen seuraaja.

                          Minulle kärsimys on ollut ikäänkuin ruoska, joka vuosikymmenten saatossa on pikkuhiljaa ajanut minua Kristuksen luokse etsimään Häneltä pelastusta ja laittanut minua etsimään ikäänkun sisäänpääsyä kristillisen uskon suurimpaan salaisuuteen, ristiinnaulittuun Kristukseen. Tuo salaisuus tuntuu olevan hyvin monien ja paksujen penseyden ja kyllästyneisyyden täyttämien verhojen takana.
                          Minulla on monesti jonkinlainen voimakas aavistus siitä, että moni luulee noiden verhojen taakse jo päässeensä, vaikka todellisuudessa ei ole sinne päässyt. Jumala teitää, olenko väärässä vaiko oikeassa tämän asian suhteen.

                          Kommentti


                          • #14
                            Lohduttavaa ja siunaavaa luettavaa!!
                            Kiitos!

                            Joku saattaa ajatella, että kyllä tuo Vilja jaksaa jankata tuota samansuuntaista
                            asiaa ees ja takas, tavalla ja toisella mutta kun minuun koskee se, että niin
                            moni joutuu kantamaan muiden kärsimystensä lisäksi sitäkin kuormaa, kun
                            sisaret ja veljet syyttävät siitä, että oman epäuskosi tähdenhän Sinä vain kärsit
                            esim. sairauden kourissa ja kunhan luet Raamattua ja uskoa aikaansaavaa
                            kirjallisuutta, uskosi kasvaa niin, että paranet ja kaikki kärsimykset väistyvät.

                            Kun esim. uskovan kohtaa kärsimykset, hän varmasti tekee sen kaiken, minkä vain
                            osaa ja uskoo antavan hänelle uskoa parantumiseensa ---- mutta entäs sitten, kun
                            mitään ei tapahdu siitä huolimatta??

                            Jolloin ihminen toteaa tehneensä kaiken mahdollisen, mitä osaa, kykenee, jaksaa
                            ja voi....... on luettu niin Raamattua kuin muutakin uskoa aikaansaava kirjallisuutta,
                            on oltu polvillaan rukouksessa niin, että polvetkin alkavat olemaan jo vereslihalla,
                            on jaettu esirukouspyyntöjä ei vain kotimaahan, vaan jopa kaikkiin mahdollisiin
                            maankolkkiin yms. yms. mutta taivas vain on hiljaa.......... eikä tilanne muuttu
                            miksikään.

                            Ei ole mikään ihme, että tuollaisessa tilanteessa ihminen vaipuu epätoivoon ja
                            kyselee, että miksi tuo ei toimi omalla kohdallani, jos se kerta on toiminut
                            muiden kohdalla????

                            Niin...... onko se toiminut jonkun kohdalla???
                            Voiko uskoa luoda ja saada aikaan omin teoin ja toimin???

                            Ja kysymykset vain lisääntyvät:
                            Mikä minussa on vikana?
                            Eikö Jumala rakastakaan minua?
                            Miksi Hän ei kuule minun rukouksiani?
                            Miksi ei anna minulle sellaista uskoa, joka parantaisi?
                            Jne...
                            Jne...

                            Minuun itseeni henk.koht. tasolla eivät enää moiset syytökset pure, sillä olen saanut
                            nähdä, miten Jumala on seisonut koko ajan rinnallani kaikissa kärsimyksissänikin ja
                            olen nähnyt myöskin sen, miten Hän on voimallinen laittamaan pahankin palvelemaan
                            Hänen hyviä tarkoituksiaan ja siksi uskallan ja kykenen tänään jo kiittääkkin kaikista
                            kärsimyksistäni, sillä tiedän, että kaikki koituu kuitenkin parhaakseni, koska Jumala
                            on kaiken yläpuolella, miksi en siis kiittäisi.

                            Hän on toki voimallinen myöskin poistamaan kärsimykset meidän elämästämme juuri
                            sillä hetkellä, kun näkee sen hyväksi, mutta Hän tekee sen täysin omalla ajallaan ja
                            tavallaan!
                            Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                            Kommentti


                            • #15
                              Alun perin julkaissut KyöstiK Katso viesti
                              Minulle kärsimys on ollut ikäänkuin ruoska, joka vuosikymmenten saatossa on pikkuhiljaa ajanut minua Kristuksen luokse etsimään Häneltä pelastusta ja laittanut minua etsimään ikäänkun sisäänpääsyä kristillisen uskon suurimpaan salaisuuteen, ristiinnaulittuun Kristukseen. Tuo salaisuus tuntuu olevan hyvin monien ja paksujen penseyden ja kyllästyneisyyden täyttämien verhojen takana.
                              Minulla on monesti jonkinlainen voimakas aavistus siitä, että moni luulee noiden verhojen taakse jo päässeensä, vaikka todellisuudessa ei ole sinne päässyt. Jumala teitää, olenko väärässä vaiko oikeassa tämän asian suhteen.
                              Samaa olen kokenut ja olen nimittänyt kärsimyksiä myöskin riisumishuoneiksi ja
                              Jumalan työpöydällä olemisiksi, joissa Jumala riisuu ja hioo meistä pois kaikkea
                              sitä, mikä on tarpeetonta ja turhaa ja mikä hidastaa ja estää meidän matkantekoamme,
                              mutta myöskin sitä, että Hän valmistaa meitä omien kärsimystemme ja kokemustemme
                              kautta rinnallakulkijoiksi toisille kärsimysten kouluissa oleville ja toisen kärsimykset
                              saattavat koitua monille siunaukseksikin.

                              Alun perin julkaissut KyöstiK Katso viesti
                              Kun tuntuu, että sisikunnassa ikäänkuin veistä pyöritetään ja paha omatunto voimakkaasti syyttää, eräs helpottava tieto on se, että ei tämäkään minua kohdannut vahingossa: tämäkin palvelee Jumalan suuria ja minulle käsittämättömiä suunnitelmia ja tarkoitusperiä ja Jumala on nähnyt hyväksi, että tämä on nyt tila, jossa minun kuuluukin olla. Helpottaa siinäkin mielessä, että ei tarvitse niin paljon jossitella, että "jospa olisinkin tuossa ja tuossa toiminut toisin, ehkä tilani olisikin parempi".
                              Oli mielenkiintoista lukea mm. tämä kohta tekstistäsi, sillä se toistaa lähes sana sanalta sitä, mitä puhuimme erään juuri kovissa Jumalan kouluissa olevan ihmisen kanssa ja totesimmekin lopuksi Hilja Aaltosen sanoin: "Ei sattuman vihurit viskele Jumalan lasta......."!

                              Hänen elämänsä on ollut todellakin "tulessa olemista" viimeaikoina ja monta kertaa on meinannut nousta pintaa tuollaiset jossittelut; "Olenko tehnyt vääriä valintoja, missä kohtaa minun olisi pitänyt tehdä toisin, miksi en ymmärtänyt toimia niin ja näin..... jne" kunnes olemme kuitenkin aina tulleet uudestaan ja uudestaan siihen lopputulokseen, että jos ihminen on ollut valmis kuitenkin koko ajan sanomaan Jumalalle; "Tapahtukoon elämässäni Sinun tahtosi!" miksi Jumala olisi siitä huolimatta antanut tapahtua jotain muuta.
                              Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                              Kommentti

                              Työstää...
                              X