Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Ajatuksia, kysymyksiä ja vastauksia, eli keskustelua kärsimyksestä?

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • #31
    MITEN ON?

    Onko niin, että Kristuksen voimassa toimiminen saattaa edellyttää osallisuutta
    Kristuksen kärsimyksiin?

    Onko niin, että kärsimys saa aikaan meissä sen, että me juurRuumme Kristukseen,
    emmekä katkeroidu, jos ymmärrämme, että se on sallittua kärsimystä?

    Onko niin, että Jumalan voima antaa silloin rauhan, vaikka me kävisimme läpi
    minkälaisia polkuja elämässämme?

    Onko olemassa Kristuksen voima, joka tyynnyttää myrskyt meidän mielessämme,
    ettei se kärsimys, jota me kohtaamme, tuhoa meitä?

    Meidän ei pidä olla itsessämme vahvoja, vaan me voimme olla heikkoja tai meidät
    tehdään heikoiksi, että me olemme Kristuksessa vahvoja.

    Jos Kristus on meissä vahva ja Jeesus on meidän työmme ja toimintamme motiivina,
    niin me uskallamme kiittää sallitun kärsimyksen kohdatessamme.

    Mutta samalla tavoin, kuin Paavali, me voimme rukoilla, että se poistuisi, mutta jos
    Jumala ei poistakaan kärsimystämme, mitä me silloin teemme?

    Katkeroidummeko me Jumalalle tai syytämme itseämme: "Minä olen liian vähä
    uskoinen, jotta tämä kärsimys ei poistunut"?

    Selittelemmekö ja yritämmekö tutkia elämäämme, onko siellä jotain syntiä, miksi tämä
    kärsimys ei poistu?

    Mitäs, jos meidän tulisikin hyväksyä se, että tämä hallittu kärsimys onkin Jumalan
    salittua kärsimystä ja omaksua itsellemme se, että Jeesuksen armossa on minulle
    riittävästi?

    Ja tämä heikkous, mikä minulla on ja tämä vaikeus ja haaste, saa aikaan sen, että
    Kristuksen voima asettuu minun elämääni asumaan, sitä varten, että voin palvella
    toisia?

    Lähde:

    Tommi Rimpeläinen - Kärsimyksen valtakunta
    Alajärven Helluntaiseurakunta 07.01.2018

    http://www.uskotv.fi/saarnat/karsimyksen-valtakunta/
    Viimeisin muokkaaja Vilja; 11-01-18, 07:51.
    Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

    Kommentti


    • #32
      Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti
      MITEN ON?

      Onko niin, että Kristuksen voimassa toimiminen saattaa edellyttää osallisuutta
      Kristuksen kärsimyksiin?

      Onko niin, että kärsimys saa aikaan meissä sen, että me juurRuumme Kristukseen,
      emmekä katkeroidu, jos ymmärrämme, että se on sallittua kärsimystä?

      Onko niin, että Jumalan voima antaa silloin rauhan, vaikka me kävisimme läpi
      minkälaisia polkuja elämässämme?

      Onko olemassa Kristuksen voima, joka tyynnyttää myrskyt meidän mielessämme,
      ettei se kärsimys, jota me kohtaamme, tuhoa meitä?

      Meidän ei pidä olla itsessämme vahvoja, vaan me voimme olla heikkoja tai meidät
      tehdään heikoiksi, että me olemme Kristuksessa vahvoja.

      Jos Kristus on meissä vahva ja Jeesus on meidän työmme ja toimintamme motiivina,
      niin me uskallamme kiittää sallitun kärsimyksen kohdatessamme.

      Mutta samalla tavoin, kuin Paavali, me voimme rukoilla, että se poistuisi, mutta jos
      Jumala ei poistakaan kärsimystämme, mitä me silloin teemme?

      Katkeroidummeko me Jumalalle tai syytämme itseämme: "Minä olen liian vähä
      uskoinen, jotta tämä kärsimys ei poistunut"?

      Selittelemmekö ja yritämmekö tutkia elämäämme, onko siellä jotain syntiä, miksi tämä
      kärsimys ei poistu?

      Mitäs, jos meidän tulisikin hyväksyä se, että tämä hallittu kärsimys onkin Jumalan
      salittua kärsimystä ja omaksua itsellemme se, että Jeesuksen armossa on minulle
      riittävästi?

      Ja tämä heikkous, mikä minulla on ja tämä vaikeus ja haaste, saa aikaan sen, että
      Kristuksen voima asettuu minun elämääni asumaan, sitä varten, että voin palvella
      toisia?

      Lähde:

      Tommi Rimpeläinen - Kärsimyksen valtakunta
      Alajärven Helluntaiseurakunta 07.01.2018

      http://www.uskotv.fi/saarnat/karsimyksen-valtakunta/
      Millä tavalla soveltaisit näitä opetuksia tilanteeseen missä nuori vaimo huomaa puolisonsa flirttailevan toisten naisen kanssa, raivostumalla vaimoon jos tämä yrittää mainita siitä, vaatimalla seksiä osoittamatta rakkautta, kunnioitusta vaimolleen, iskemällä raivoissaan nyrkin seinän läpi peloittaen vaimon täysin, olemalla niin kummallinen vaion ystäviä kohtaan että nämä kaikkoavat heidän elämästään. Jättäen vaimon eristyneeseen olotilaan missä puoliso määrittelee hänen todellisuutensa eikä laske toisia lähelle näkemään mitä tapahtuu?
      Viimeisin muokkaaja sandia; 11-01-18, 17:55.

      Kommentti


      • #33
        Alun perin julkaissut sandia Katso viesti

        Millä tavalla soveltaisit näitä opetuksia tilanteeseen missä nuori vaimo huomaa puolisonsa flirttailevan toisten naisen kanssa, raivostumalla vaimoon jos tämä yrittää mainita siitä, vaatimalla seksiä osoittamatta rakkautta, kunnioitusta vaimolleen, iskemällä raivoissaan nyrkin seinän läpi peloittaen vaimon täysin, olemalla niin kummallinen vaion ystäviä kohtaan että nämä kaikkoavat heidän elämästään. Jättäen vaimon eristyneeseen olotilaan missä puoliso määrittelee hänen todellisuutensa eikä laske toisia lähelle näkemään mitä tapahtuu?
        Ja vastaava tilanne syntyy, kun keski-ikäinen mies huomaa joutuneensa perheessä syrjäytetyksi.
        Vaimo pitää itseään itseoikeutetusti johtajana, on linnoittautunut lasten kanssa isää vastaan,
        nalkuttaa, nälvii ja vaatii.
        Vaimo alistaa miestään, vähättelee ja mitätöi tätä sukulaisten ja tuttavien seurassa,
        naureskelee tämän ulkonäölle, harrastuksille ja kaveripiirille.
        Vaimo kertoilee, miten ihanaa elämä olisikaan, jos olisi ottanut miehekseen Pekan,
        Matin tai Veikon. Mutta nyt joutuu sietämään tuollaista typerää ja lihavaa ukkoa päivästä toiseen.
        Ja nykynainenhan saattaa aivan huolettomasti myös kokeilla välillä toista miestä.

        Tämä ei ole parodiaa, vaan erittäin monen nykymiehen kokemus,
        vaikkakaan ei omani.
        Sitä tapahtuu myös uskovissa perheissä- sen olen nähnyt omin silmin.
        Henkinen väkivalta on naisen vaarallinen ase, jolla hän puukottaa harkitsemattomasti,
        jopa itse toimintaansa tajuamatta.
        Ja tämä väkivalta pysyy salassa, koska puolustautuvaa ja
        valittavaa miestä pidetään naismaisena raukkana.
        Miehen reaktio saattaa olla syrjähyppy tai fyysinen väkivalta.
        Se on paha ja väärin, mutta inhimillistä.

        "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

        Kommentti


        • #34
          Alun perin julkaissut Soltero Katso viesti

          Ja vastaava tilanne syntyy, kun keski-ikäinen mies huomaa joutuneensa perheessä syrjäytetyksi.
          Vaimo pitää itseään itseoikeutetusti johtajana, on linnoittautunut lasten kanssa isää vastaan,
          nalkuttaa, nälvii ja vaatii.
          Vaimo alistaa miestään, vähättelee ja mitätöi tätä sukulaisten ja tuttavien seurassa,
          naureskelee tämän ulkonäölle, harrastuksille ja kaveripiirille.
          Vaimo kertoilee, miten ihanaa elämä olisikaan, jos olisi ottanut miehekseen Pekan,
          Matin tai Veikon. Mutta nyt joutuu sietämään tuollaista typerää ja lihavaa ukkoa päivästä toiseen.
          Ja nykynainenhan saattaa aivan huolettomasti myös kokeilla välillä toista miestä.

          Tämä ei ole parodiaa, vaan erittäin monen nykymiehen kokemus,
          vaikkakaan ei omani.
          Sitä tapahtuu myös uskovissa perheissä- sen olen nähnyt omin silmin.
          Henkinen väkivalta on naisen vaarallinen ase, jolla hän puukottaa harkitsemattomasti,
          jopa itse toimintaansa tajuamatta.
          Ja tämä väkivalta pysyy salassa, koska puolustautuvaa ja
          valittavaa miestä pidetään naismaisena raukkana.
          Miehen reaktio saattaa olla syrjähyppy tai fyysinen väkivalta.
          Se on paha ja väärin, mutta inhimillistä.
          Itse kerroin pienen vilauksen omasta nuoruuden kärsimyksestäni.

          Kommentti


          • #35
            Alun perin julkaissut sandia Katso viesti

            Itse kerroin pienen vilauksen omasta nuoruuden kärsimyksestäni.
            Joo, enkä vähättelekään naisten kärsimyksiä.
            Mutta miesnäkökulmaa ja miesten kokemuksia tuodaan hyvin harvoin esille,
            vaikka ne eivät taatusti ole yhtään vähäpätöisempiä kuin naisten tuskat.
            Siksi kirjoitin.

            "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

            Kommentti


            • #36
              Alun perin julkaissut Soltero Katso viesti

              Joo, enkä vähättelekään naisten kärsimyksiä.
              Mutta miesnäkökulmaa ja miesten kokemuksia tuodaan hyvin harvoin esille,
              vaikka ne eivät taatusti ole yhtään vähäpätöisempiä kuin naisten tuskat.
              Siksi kirjoitin.
              Itse ajattelin tätä asiaa juuri tuon Viljan ilmeisestikin lainaaman hengellisen opetuksen valossa. Siis miten sen voi soveltaa tällaisissa tilanteissa.

              Kommentti


              • #37
                Alun perin julkaissut Soltero Katso viesti

                Ja vastaava tilanne syntyy, kun keski-ikäinen mies huomaa joutuneensa perheessä syrjäytetyksi.
                Vaimo pitää itseään itseoikeutetusti johtajana, on linnoittautunut lasten kanssa isää vastaan,
                nalkuttaa, nälvii ja vaatii.
                Vaimo alistaa miestään, vähättelee ja mitätöi tätä sukulaisten ja tuttavien seurassa,
                naureskelee tämän ulkonäölle, harrastuksille ja kaveripiirille.
                Vaimo kertoilee, miten ihanaa elämä olisikaan, jos olisi ottanut miehekseen Pekan,
                Matin tai Veikon. Mutta nyt joutuu sietämään tuollaista typerää ja lihavaa ukkoa päivästä toiseen.
                Ja nykynainenhan saattaa aivan huolettomasti myös kokeilla välillä toista miestä.

                Tämä ei ole parodiaa, vaan erittäin monen nykymiehen kokemus,
                vaikkakaan ei omani.
                Sitä tapahtuu myös uskovissa perheissä- sen olen nähnyt omin silmin.
                Henkinen väkivalta on naisen vaarallinen ase, jolla hän puukottaa harkitsemattomasti,
                jopa itse toimintaansa tajuamatta.
                Ja tämä väkivalta pysyy salassa, koska puolustautuvaa ja
                valittavaa miestä pidetään naismaisena raukkana.
                Miehen reaktio saattaa olla syrjähyppy tai fyysinen väkivalta.
                Se on paha ja väärin, mutta inhimillistä.
                Millä tavalla mielestäsi uskovan miehen olisi paras toimia tuollaisessa tilanteessa pysyäkseen Jumalan tahdossa?

                Kommentti


                • #38
                  Alun perin julkaissut sandia Katso viesti

                  Itse ajattelin tätä asiaa juuri tuon Viljan ilmeisestikin lainaaman hengellisen opetuksen valossa. Siis miten sen voi soveltaa tällaisissa tilanteissa.
                  Ymmärrän.
                  Ja kärsivä mies voi myös opetella suhtautumaan
                  kokemuksiinsa uudella tavalla,
                  ottamalla ne vastaan haasteena ilman katkeroitumista.
                  Viljan lainauksen kirjoittajahan on mies,
                  vaikka ehkä taustalla ovat enemmänkin sairaudet tms. kärsimykset.

                  Kirjoitin perheessä kärsimisestä siksi, että otit sen naisen kannalta esille.
                  En ole itse avioliitossa, mutta kuvaamaani kieroutunutta perhedynamiikkaa sain
                  kokea hyvin vahvasti ja kauan lapsuuskodissani.
                  Ja sillä on varmasti seurauksensa.

                  "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

                  Kommentti


                  • #39
                    Alun perin julkaissut Soltero Katso viesti

                    Ymmärrän.
                    Ja kärsivä mies voi myös opetella suhtautumaan
                    kokemuksiinsa uudella tavalla,
                    ottamalla ne vastaan haasteena ilman katkeroitumista.
                    Viljan lainauksen kirjoittajahan on mies,
                    vaikka ehkä taustalla ovat enemmänkin sairaudet tms. kärsimykset.

                    Kirjoitin perheessä kärsimisestä siksi, että otit sen naisen kannalta esille.
                    En ole itse avioliitossa, mutta kuvaamaani kieroutunutta perhedynamiikkaa sain
                    kokea hyvin vahvasti ja kauan lapsuuskodissani.
                    Ja sillä on varmasti seurauksensa.
                    Niin otin vain yhden esimerkin, tällä kertaa omasta elämästä mainitsematta sitä siinä mielessä, miten Viljan neuvo auttaa tuossa tilanteessa.

                    Itse se ei mielestäni anna vastauksia, vaan sen voi nähdä jäävän sovinnaiseksi uskonnolliseksi neuvoksi. Vaikka siellä saattaakin olla hengellisiä totuuksia ikään kuin upotettuna mukana.

                    Eli mitä tehdä Jumalan sanan perusteella tilanteessa että selvästi kärsii avioliitossa?

                    Paradoksaalisesti tuli myös tilanne mieleen miten suhtautua kärsimykseen mitä kokee kun kävelee kivi kengässä?
                    Viimeisin muokkaaja sandia; 11-01-18, 19:19.

                    Kommentti


                    • #40
                      Mulle on ihan järkevä ajatus, omasta mielestä ainakin kun ten tään hölmöltä näyttävän kysymyksen.

                      Mitä tehdä kun kärsii kivestä kengässä?

                      1. Kieltää sen olemassaolo ja urheasti kävellä tuskasta huolimatta?
                      2. Mennä keskustelemaan terapiaan miten suhtautua kiven aiheuttamaan kärsimykseen?
                      3. Kirjoittaa surullinen runo loputtomasta askel askelta enemmän hiertävästä kärsimyksestä.
                      4. Lukea enemmän Raamattua ja nähdä asia hengelisessä valossa?
                      5. Heittää kengät roskiin ja ostaa uudet kengät?
                      6. Ottaa kivi kengästä pois?
                      7. Ottaa kengät jalasta ja kävellä paljain jaloin?
                      Viimeisin muokkaaja sandia; 11-01-18, 19:28.

                      Kommentti


                      • #41
                        Väkivaltatilanteet eivät mun mielestä ole sellaisia, että niihin pitäisi jäädä "hakattavaksi", jos on mahdollisuus lähteä pois.

                        On myös paljon ja pitkäkestoisiakin väkivaltatilanteita, josta ei itse pääse pois. Ja muutakin kärsimystä paljon, johon ei voi itse vaikuttaa. Mulla kävi mielessä, että Vilja tarkoittaa lainatussa tekstissä tällaisia. Uskon, että Jumala on omiensa apuna ja voimana näissä, vaikka ne ovat jopa kidutusta ja todellista vainoa, vankilassa oloa syyttömästi. Ja monet muut näitä lievemmät fyysiset kärsimykset. Kuin myös sisäiseen maailmaan tulleet vauriot, ne ovat kovin vaikeita myös.

                        Kärsimyksen ongelma on ja pysyy. Omalta kohdalta pystyn sanomaan vain sen, että sinänsä toisten pahuudesta johtuneet kärsimykset (en voinut vaikuttaa niihin) Jumala on kääntänyt parhaakseni. Pahuus silti pysyy pahuutena.
                        https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
                        Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

                        Kommentti


                        • #42
                          No fyysisista vakivaltaa en sisallyttanyt esimerkkiini.

                          Kommentti


                          • #43
                            Alun perin julkaissut sandia Katso viesti
                            Mulle on ihan järkevä ajatus, omasta mielestä ainakin kun ten tään hölmöltä näyttävän kysymyksen.

                            Mitä tehdä kun kärsii kivestä kengässä?

                            1. Kieltää sen olemassaolo ja urheasti kävellä tuskasta huolimatta?
                            2. Mennä keskustelemaan terapiaan miten suhtautua kiven aiheuttamaan kärsimykseen?
                            3. Kirjoittaa surullinen runo loputtomasta askel askelta enemmän hiertävästä kärsimyksestä.
                            4. Lukea enemmän Raamattua ja nähdä asia hengelisessä valossa?
                            5. Heittää kengät roskiin ja ostaa uudet kengät?
                            6. Ottaa kivi kengästä pois?
                            7. Ottaa kengät jalasta ja kävellä paljain jaloin?

                            Tulee mieleen AA-laisten paljon käyttämä tyyneysrukous:
                            "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
                            rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin,
                            ja viisautta erottaa nämä toisistaan."
                            "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

                            Kommentti


                            • #44
                              Tarkoitatko etta Jumalalla ei ole vastauksia tavisihmisten vaikeisiin tilanteisiin?

                              Kommentti


                              • #45
                                Alun perin julkaissut sandia Katso viesti
                                Tarkoitatko etta Jumalalla ei ole vastauksia tavisihmisten vaikeisiin tilanteisiin?
                                Jaa mää vai?
                                Miten niin?
                                "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

                                Kommentti

                                Työstää...
                                X