Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Ajatuksia, kysymyksiä ja vastauksia, eli keskustelua kärsimyksestä?

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • #61
    Alun perin julkaissut Soltero Katso viesti
    Olen sitä mieltä, myös kokemuksen kautta,
    että aina kun henkilö kokee kärsivänsä siksi, että on uhri,
    hänen on tehtävä hyvin syvä itsetutkistelu.

    Olenko todella joutunut syyttömänä toisten pahuuden uhriksi?
    Enkö ole itse osallinen tapahtumaketjuun?
    Entä jos paha henkilö onkin minun uhrini, ja hän vain reagoi minun tekemisiini?

    Onko minulla oikeus ja pätevyys asettua minut uhriksi tehneen ihmisen
    syyttäjäksi, tuomariksi ja rankaisijaksi?

    Jos minulle ollaan ankaria ja ahdistelevia ilman syytä, olenko täysin varma siitä,
    että syytä ei todella ole?
    Torjunko oman syyllisyyteni?
    Näenkö vain toisten pahuuden ja oman loukatun hyvyyteni?

    Olenko oikeasti viaton uhri, vai käytänkö uhrin asemaa hyväkseni?
    Onko uhriksi asettumisesta minulle enemmän hyötyä kuin haittaa?

    Jos kärsin yksin hiljaa huokaillen,
    onko tuskani täysin rehellistä,
    vai liioittelenko itsellenikin?
    Provosoinko itseäni kärsimään, koska nautin siitä?
    Provosoinko toisia ihmisiä ilkeyteen heittäytymällä säälittäväksi?
    Niin. Ollessani uhri, Herra johti minut parannukseen. Jouduin tekemään parannusta vihasta ja väärästä Jumalan sanan vastaisesta avioliittonäkemyksestäni.
    Kun tekee totista tiliä Jumalan kanssa tilanteessa missä olisi ilman häntä tuhotunut, näkee asiat eri tavalla.
    Silloin on sen vaihtoehdon edessä: laitanko 100 % toivoni Jumalan sanaan ja otan sen todesta, jäänkö kurjimukseen ja annan itseni tuhoutua, vai lähdentö pois.
    Valitsin ekan. Sitä kautta juuri Herra antoi mulle hengellisen voiton, mikä sitten matearilistui elämäni tilnateissa.

    Ihmisen on todella hyvin vaikea nähdä oma heikkoutensa ja oma syntinsa ja siinä kääntyä Herran eteen, uskovanakin. Se kun ei ole ikinä meidän mielemme mukaista.
    Mutta sitä kautta saavutin terveyden elämääni. Siis terveyden suhteessa itseeni ja avioliittoon.

    Eikä silloin enää kukaan uskalla simputtaa mua, ei edes oma puoliso

    Herra ottaa ihmispelon pois ja nöyrrymme hänen edessään.
    Silloin ei uhriudu epäterveesti.
    Viimeisin muokkaaja Koala; 12-01-18, 18:41. Syy: Poistettu viesti #52, koska oli sama viesti kuin yllä. Anteeksi viive. (t. Koala)

    Kommentti


    • #62
      Alun perin julkaissut sandia Katso viesti

      Entä jos on kyse juuri vainosta? Eli että puoliso osoittaa vihaa juuri sen takia että toinen on uskossa?
      Se on monen kokemus. Mulla ei ole oikein lisättävää aiempiin viesteihini. Se ei mun mielestä ole nöyrtymistä, että jää hakattavaksi, vainottavaksi, kiristettäväksi ym. jos on mahdollista lähteä siitä pois. Eihän jonkun vainotun nöyrtyminen parannukseen omista synneistä, ole tae vainoojan muuttumisesta.

      Sama on vainotun seurakunnan kohdalla. Jos on mahdollista paeta, silloin ilmanmuuta paetaan. Ja se ei ole nöyrtymättömyyttä mielestäni.

      Eli mun mielestä siis ehdointahdoin ei kenenkään tarvitse jäädä vainon tai väkivallan kohteeksi. Mutta esim lapsi ei pääse siitä pois, eikä moni aikuinenkaan.
      https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
      Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

      Kommentti


      • #63
        Alun perin julkaissut HelenaM Katso viesti

        Se on monen kokemus. Mulla ei ole oikein lisättävää aiempiin viesteihini. Se ei mun mielestä ole nöyrtymistä, että jää hakattavaksi, vainottavaksi, kiristettäväksi ym. jos on mahdollista lähteä siitä pois. Eihän jonkun vainotun nöyrtyminen parannukseen omista synneistä, ole tae vainoojan muuttumisesta.

        Sama on vainotun seurakunnan kohdalla. Jos on mahdollista paeta, silloin ilmanmuuta paetaan. Ja se ei ole nöyrtymättömyyttä mielestäni.

        Eli mun mielestä siis ehdointahdoin ei kenenkään tarvitse jäädä vainon tai väkivallan kohteeksi. Mutta esim lapsi ei pääse siitä pois, eikä moni aikuinenkaan.
        En sanonut että hakattavaksi jääminen on nöyrtymistä.

        Uhriksi jääminen ei ole nöyrtymistä. Yleensä se ikävä kyllä on sitä että ihminen luulee että kykenee sittenkin muuttamaan toisen ihmisen, ei vaan yrittänyt tarpeeksi tai oikealla tavalla.
        Viimeisin muokkaaja sandia; 12-01-18, 17:13.

        Kommentti


        • #64
          Silti väitän että Jumalalla on ratkaisu KAIKKIIN inhimillisiin ongelmatilanteisiin, jos ihminen nöyrtyy Jumalan edessä. Mutta ihminen ei kovin usein nöyrry Jumalan edessä.
          Ei ole sellaista tilannetta missä pitäisi ottaa niin kuin omat niksit esille. Hakattavaksi ja pahoinpideltäväksi jääminen on myös juuri sitä. Inhimillistä ylpeyttä ja inhimillistä sisua. Tietysti jo siihen jää liian kauaksi aikaa, niin voi tulla täysin nujerretuksi. Jopa tapetuksi. Jostain syystä kuitenkaan sekään ei johda nöyrtymiseen uhrin puolelta.

          Raamattu sanoo että hän pelastaa sorretut ja nostaa hänen ruhtinaiden rinnalle.
          Viimeisin muokkaaja sandia; 12-01-18, 17:24.

          Kommentti


          • #65
            Alun perin julkaissut Soltero Katso viesti
            Olen sitä mieltä, myös kokemuksen kautta,
            että aina kun henkilö kokee kärsivänsä siksi, että on uhri,
            hänen on tehtävä hyvin syvä itsetutkistelu.

            Olenko todella joutunut syyttömänä toisten pahuuden uhriksi?
            Enkö ole itse osallinen tapahtumaketjuun?
            Entä jos paha henkilö onkin minun uhrini, ja hän vain reagoi minun tekemisiini?

            Onko minulla oikeus ja pätevyys asettua minut uhriksi tehneen ihmisen
            syyttäjäksi, tuomariksi ja rankaisijaksi?

            Jos minulle ollaan ankaria ja ahdistelevia ilman syytä, olenko täysin varma siitä,
            että syytä ei todella ole?
            Torjunko oman syyllisyyteni?
            Näenkö vain toisten pahuuden ja oman loukatun hyvyyteni?

            Olenko oikeasti viaton uhri, vai käytänkö uhrin asemaa hyväkseni?
            Onko uhriksi asettumisesta minulle enemmän hyötyä kuin haittaa?

            Jos kärsin yksin hiljaa huokaillen,
            onko tuskani täysin rehellistä,
            vai liioittelenko itsellenikin?
            Provosoinko itseäni kärsimään, koska nautin siitä?
            Provosoinko toisia ihmisiä ilkeyteen heittäytymällä säälittäväksi?
            Vaikka tässä on paljon totuutta, tämä nähdään helposti "uhrin syyllistämisenä" ja ihmisillä nousee defenssit heti ettei kyetä ajattelemaan näitä asioita läpi.
            Itse uhrina ollessani Herra näytti minulle juuri totuuden MINUN sydämestäni ja siellä oli paljon parannuksen teon syitä.
            Mutta ihminen on niin fokusoitunut sen toisen ihmisen pahuuteen että on sokea itselleen. Ja siinä tulee DYSFUNCTION.

            Kun Herra johti minut mieheni kimpusta ja uhrimentaliteetista parannuksen tekoon, tiedostin että mulla ei ole valtaa parantaa avioliittoa koska olen ainoastaan 50% siitä.
            Eli on otettava huomioon että toinen voi hylätä minut ja se pitää uskaltaa hyväksyä.
            Muuten jää uhriksi.


            Viimeisin muokkaaja sandia; 12-01-18, 17:33.

            Kommentti


            • #66
              Alun perin julkaissut sandia Katso viesti
              Silti väitän että Jumalalla on ratkaisu KAIKKIIN inhimillisiin ongelmatilanteisiin, jos ihminen nöyrtyy Jumalan edessä. Mutta ihminen ei kovin usein nöyrry Jumalan edessä.
              Ei ole sellaista tilannetta missä pitäisi ottaa niin kuin omat niksit esille. Hakattavaksi ja pahoinpideltäväksi jääminen on myös juuri sitä. Inhimillistä ylpeyttä ja inhimillistä sisua. Tietysti jo siihen jää liian kauaksi aikaa, niin voi tulla täysin nujerretuksi. Jopa tapetuksi. Jostain syystä kuitenkaan sekään ei johda nöyrtymiseen uhrin puolelta.

              Raamattu sanoo että hän pelastaa sorretut ja nostaa hänen ruhtinaiden rinnalle.
              Ja kun ihminen joutuu tilanteeseen, että häntä kiusataan, pahoinpidellään henkisesti
              tai ruumiillisesti jne., on varmasti aiheellista kysyä:
              "Miksi tuo henkilö tai nuo henkilöt ovat minulle ilkeitä?".

              Ihminen antaa kai aina ensin vastauksen: "Koska he ovat pahoja, huonoja ja väärässä."
              Tuo vastaus voi olla oikea,
              mutta siihen ei kannata tyytyä.

              Jos oikeasti nöyrtyy- uskovalla se on turvallista Herran edessä-
              uskaltaa asettaa myös oman hyvyytensä kyseenalaiseksi.

              Entä jos minun olemukseni ja käytökseni ja sanani ovat sellaisia,
              että niihin saa vastaukseksi vihaa?
              Entä jos minun pitääkin muuttua, eikä tuon pahan tai noiden pahojen ihmisten?
              Ja tämä oma muutos ei tarkoita lammasmaista alistumista,
              vaan vastuun ottamista omasta toiminnastaan.

              Ei ole sielulle eikä mielelle mukavaa,
              jos huomaan, että minä en oikeasti olekaan pieni ja avuton
              pahojen kovanaamojen uhri,
              vaan minussa on huonoja ominaisuuksia,
              jotka ärsyttävät niin paljon, että minulle ollaan pahoja.

              Itsensä riisuminen oman sisimpänsä edessä paljaaksi
              voi avata elämään aivan uusia väyliä.
              Sellaista olen kokenut, vaikkakaan en parisuhteessa,
              vaan muualla elämän varrella.
              "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

              Kommentti


              • #67
                Näin on.
                Kopsaan vielä tän Solteron viestistä:
                Ja tämä oma muutos ei tarkoita lammasmaista alistumista,
                vaan vastuun ottamista omasta toiminnastaan.
                Tossa jutun ydin.

                Kommentti


                • #68
                  Alun perin julkaissut sandia Katso viesti
                  Minä puolestani nöyrryin tuossa tilanteessa enkä lähtenyt. Ja sain valtavan hengelisen voiton.
                  Mitä tuo nöyrtyminen merkitsi käytännössä kohdallasi?

                  Oliko tuohon miehesi käytökseen siis syynä Sinun tekemisesi, jos asioiden
                  korjaantuminen ja voittoon saattaminen olikin kiinni Sinun nöyrtymisestäsi?

                  Kysyn tätä siksi, että muuten tuo kertomasi ja tämä kommentisi antaa sellaisen
                  kuvan, että kun ja jos vaimo joutuu puolisonsa taholta pahoinpitelyn ja kaikenlaisen
                  henkisen kaltoinkohtelun kohteeksi, ratkaisu noihin ongelmiin onkin vain vaimon
                  nöyrtyminen.
                  Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                  Kommentti


                  • #69
                    Alun perin julkaissut sandia Katso viesti
                    Näin on.
                    Kopsaan vielä tän Solteron viestistä:

                    Tossa jutun ydin.
                    Ok...... eli tilanneko oli se, että olit itse ajanut miehesi omilla toimillasi tuohon tilanteeseen??
                    ja jos noin, minustakin silloin on viisasta ottaa vastuu omista teoistaan.

                    Jos tilanne oli kerta tuo, niin silloin tuo edellä kertomasi antoi tilanteesta hiukan väärän kuvan.

                    Ja sen pohjalta olisi tosiaankin tullut se kuva, että pahoinpidellyn ja kaltoinkohdellun vaimon
                    tulee vain nöyrtyä ja asiat korjaantuu sillä tavoin.
                    Viimeisin muokkaaja Vilja; 12-01-18, 18:29.
                    Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                    Kommentti


                    • #70
                      Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti

                      Ok...... eli tilanneko oli se, että olit itse ajanut miehesi omilla toimillasi tuohon tilanteeseen??
                      ja jos noin, minustakin silloin on viisasta ottaa vastuu omista teoistaan.

                      Jos tilanne oli kerta tuo, niin silloin tuo edellä kertomasi antoi tilanteesta hiukan väärän kuvan.

                      Ja sen pohjalta olisi tosiaankin tullut se kuva, että pahoinpidellyn ja kaltoinkohdellun vaimon
                      tulee vain nöyrtyä ja asiat korjaantuu sillä tavoin.
                      Ei. En ajanut miestä mihinkään. Olin kiltti ujo viidesläinen uskistyttö.

                      Kommentti


                      • #71
                        Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti

                        Mitä tuo nöyrtyminen merkitsi käytännössä kohdallasi?

                        Oliko tuohon miehesi käytökseen siis syynä Sinun tekemisesi, jos asioiden
                        korjaantuminen ja voittoon saattaminen olikin kiinni Sinun nöyrtymisestäsi?

                        Kysyn tätä siksi, että muuten tuo kertomasi ja tämä kommentisi antaa sellaisen
                        kuvan, että kun ja jos vaimo joutuu puolisonsa taholta pahoinpitelyn ja kaikenlaisen
                        henkisen kaltoinkohtelun kohteeksi, ratkaisu noihin ongelmiin onkin vain vaimon
                        nöyrtyminen.
                        Kiitos tuosta kysymyksestäni. Vastaan siihen ilolla.......kun on aikaa.

                        Kommentti


                        • #72
                          Alun perin julkaissut sandia Katso viesti
                          Silti väitän että Jumalalla on ratkaisu KAIKKIIN inhimillisiin ongelmatilanteisiin, jos ihminen nöyrtyy Jumalan edessä. Mutta ihminen ei kovin usein nöyrry Jumalan edessä.
                          Ei ole sellaista tilannetta missä pitäisi ottaa niin kuin omat niksit esille. Hakattavaksi ja pahoinpideltäväksi jääminen on myös juuri sitä. Inhimillistä ylpeyttä ja inhimillistä sisua. Tietysti jo siihen jää liian kauaksi aikaa, niin voi tulla täysin nujerretuksi. Jopa tapetuksi. Jostain syystä kuitenkaan sekään ei johda nöyrtymiseen uhrin puolelta.

                          Raamattu sanoo että hän pelastaa sorretut ja nostaa hänen ruhtinaiden rinnalle.
                          Jumala nostaa alaspainetut, siitä olen samaa mieltä. Sitä monesti voi edeltää Jumalan opetukset vastuunottamisesta omista teoista ja yleensä elämästä. Herra näinkin haluaa nostaa sorretun ommille jaloilleen. Tulee kuitenkin vaikutelma viesteistäsi, että kaltoinkohdelluksi joutuminen on aina nöyrtymättömyyden hedelmä. Ja heti kun nöyrtyy Herran edessä, toinen tai toiset ihmiset lopettavat väkivaltaisen käytöksensä. Et saattanut tarkoittaa tätä?
                          https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
                          Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

                          Kommentti


                          • #73
                            Joskus tulee mieleen, että nykyajan naiset ovat ottaneet oikeuden
                            vaatia itselleen aivan kaiken.
                            Heille kuuluu oikeus olla rakastettuja, ihailtuja ja palvottuja hellyyden ja arvostuksen
                            kohteita.
                            Heillä on vain loputtomasti oikeuksia, mutta ei vastuuta.

                            Kaikki naiset eivät onneksi ole sellaisia,
                            mutta naisten etuoikeuksien oppia julistetaan kaikkialla suureen ääneen.
                            Toisaalta samat naisasianaiset vaativat sukupuolten tasa-arvoa.
                            Tässä on hyvin suuri ristiriita.

                            Naiset ovat ottaneet itselleen vallan määritellä,
                            millainen ihmisen tulee olla.
                            Ja ihmisen tulee olla niin kuin nainen.
                            Yhteiskunnassa elää kuitenkin myös miehiä.

                            Monet miehet alistuvat ritarillisesti, jotta sopu säilyisi.
                            Silti toisen sukupuolen alistamisella ja vähättelyllä on ikäviäkin seurauksia,
                            jotka saattavat kostautua naisille itselleen.
                            Syntyy uhmakasta naisten ahdistelua, uskottomuutta, pakoa,
                            kostamista ja perheväkivaltaa.

                            Varmaankin tämän ketjun naiset ovat kokeneet todellista,
                            yksinomaan toisen osapuolen pahuudesta johtuvaa kiusaamista.
                            Mutta kaikissa tapauksissa näin ei ole.
                            Siihen viittasin edellisellä tekstilläni.





                            "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

                            Kommentti


                            • #74
                              Itse olen yhä huomaavinani ajattelun että periaatteessa meidän tulee uskovina nöyrtyä Jumalan edessä, mutta on asioita missä meidän pitää tehdä niin kuin maailma ajattelee. Siis en viittaa Solteron viestiin tässä.

                              Kommentti


                              • #75
                                Alun perin julkaissut sandia Katso viesti

                                En sanonut että hakattavaksi jääminen on nöyrtymistä.

                                Uhriksi jääminen ei ole nöyrtymistä. Yleensä se ikävä kyllä on sitä että ihminen luulee että kykenee sittenkin muuttamaan toisen ihmisen, ei vaan yrittänyt tarpeeksi tai oikealla tavalla.
                                Et niin sanonut, mutta mulle tuli se vaikutelma, että väkivallan kohteena olemisesta pois lähteminen on nöyrtymättömyyttä. Niinkään ei mielestäni voi ajatella, että väkivallan kohteena oleminen johtuisi siitä, että on nöyrtymätön Jumalan edessä ja että aina tai useimmiten pitäisi itseään uhrina ja niinsanotusti uhriutuu.
                                https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
                                Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

                                Kommentti

                                Työstää...
                                X