Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Ajatuksia, kysymyksiä ja vastauksia, eli keskustelua kärsimyksestä?

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • #76
    Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti

    Mitä tuo nöyrtyminen merkitsi käytännössä kohdallasi?

    Oliko tuohon miehesi käytökseen siis syynä Sinun tekemisesi, jos asioiden
    korjaantuminen ja voittoon saattaminen olikin kiinni Sinun nöyrtymisestäsi?

    Kysyn tätä siksi, että muuten tuo kertomasi ja tämä kommentisi antaa sellaisen
    kuvan, että kun ja jos vaimo joutuu puolisonsa taholta pahoinpitelyn ja kaikenlaisen
    henkisen kaltoinkohtelun kohteeksi, ratkaisu noihin ongelmiin onkin vain vaimon
    nöyrtyminen.
    Okei, ehkä nyt on vähän, aikaa vaikka työt pukkaa päälle kyllä............

    1. Tuskissani huusin Herraa polvillani keittiössä ja Herra vastasi: JOS ET NÖYRRY, JOUDUT KÄRSIMÄÄN NÄIN LOPPUELÄMÄSI.
    Menin että "höh". Se oli niin yllättävä vastaus. Mutta olin kai sen verran avoin, että Herra kykeni näyttämän tän: olen täynnä vihaa, ja se viha on jo alkanut tuhota minua sekä myös puolisoa. Herra näytti että suru/pettymys on eri asia kuin viha. Suru ja pettymys ovat oikeutettuja mutta ei se tuhoava viha. Näin sydämessäni niiden eron ja tajusin että tottahan tuo on minusta. Eli se johti siihen että aloin nähdä totuutta omasta sisuskunnastani. Pikkuhiljaa aloin ottaa vastuuta raivosta, syyttelystä, katkeruudesta jne.jne.

    2. Sitten Herra alkoi näyttää mulle että mulla on maailmalinen käsitys avioliitosta ja vaikka olen ollut uhri, ei munkaan ajattelu avioliitosta ole sitä mitä Jumalan sana sanoo siitä. Joten ei mulla olisi ollut edes reseptiä mikä se parempi vaihtoehto olisi ollut. Lähinnä olin ajatellut, että EKAKS MUN PITÄÄ OLLA ONNELLINEN ja sitten............vielä olla onnellinen. Olin hyvin kypsymätön ajattelemaan omaa vastuutani toisen ihmisen lähellä...........eli olin tosi raakile itsekin.

    3. Herra näytti myös Sanasta että koko naiskäsitykseni oli lähinnä 80 luvun länsimaisen kulttuurin käsite, ei mitä Raamattu sanoi

    Ajattelin vaan että mun miehen pitää tehdä mut onnelliseksi ja koska näin ei oo, olen uhri.

    4. Eli siis Jumalan piti näyttää Jeremian kirjasta että mä oon alistettu ja sorrettu, koska mun ajatukset ovat itsekkäitä, jumalattomia enkä ole läheskään niin Jumalan sanan mukaan uudistunut kuin olin halunnut itsestäni ajatella. Eli nöyrtymään vaan ja parannusta tekemään ja lähestymään Jumalaa.

    Tässä niin kuin alkajaisiksi.
    Ei muuta kuin puolentoista vuoden rukoustaisteluun vaan niin kyllä elämä siitä avautui

    JATKUU...



    Kommentti


    • #77
      Mä oon kirjoittanut tästä miljoona kertaa foorumilla, mutta tää kärsimysteema tuli tässä ketjussa ja jäin ajattelemaan.
      Eli joku kirjoitti täällä että Jumala käyttää kärsimystä meidän elämässämme.

      Kaikkea muuta kärsimystä paitsi känkkäräkkää puolisoa?

      Kommentti


      • #78
        Alun perin julkaissut sandia Katso viesti

        Okei, ehkä nyt on vähän, aikaa vaikka työt pukkaa päälle kyllä............

        1. Tuskissani huusin Herraa polvillani keittiössä ja Herra vastasi: JOS ET NÖYRRY, JOUDUT KÄRSIMÄÄN NÄIN LOPPUELÄMÄSI.
        Menin että "höh". Se oli niin yllättävä vastaus. Mutta olin kai sen verran avoin, että Herra kykeni näyttämän tän: olen täynnä vihaa, ja se viha on jo alkanut tuhota minua sekä myös puolisoa. Herra näytti että suru/pettymys on eri asia kuin viha. Suru ja pettymys ovat oikeutettuja mutta ei se tuhoava viha. Näin sydämessäni niiden eron ja tajusin että tottahan tuo on minusta. Eli se johti siihen että aloin nähdä totuutta omasta sisuskunnastani. Pikkuhiljaa aloin ottaa vastuuta raivosta, syyttelystä, katkeruudesta jne.jne.

        2. Sitten Herra alkoi näyttää mulle että mulla on maailmalinen käsitys avioliitosta ja vaikka olen ollut uhri, ei munkaan ajattelu avioliitosta ole sitä mitä Jumalan sana sanoo siitä. Joten ei mulla olisi ollut edes reseptiä mikä se parempi vaihtoehto olisi ollut. Lähinnä olin ajatellut, että EKAKS MUN PITÄÄ OLLA ONNELLINEN ja sitten............vielä olla onnellinen. Olin hyvin kypsymätön ajattelemaan omaa vastuutani toisen ihmisen lähellä...........eli olin tosi raakile itsekin.

        3. Herra näytti myös Sanasta että koko naiskäsitykseni oli lähinnä 80 ljo uvun länsimaisen kulttuurin käsite, ei mitä Raamattu sanoi

        Ajattelin vaan että mun miehen pitää tehdä mut onnelliseksi ja koska näin ei oo, olen uhri.

        4. Eli siis Jumalan piti näyttää Jeremian kirjasta että mä oon alistettu ja sorrettu, koska mun ajatukset ovat itsekkäitä, jumalattomia enkä ole läheskään niin Jumalan sanan mukaan uudistunut kuin olin halunnut itsestäni ajatella. Eli nöyrtymään vaan ja parannusta tekemään ja lähestymään Jumalaa.

        Tässä niin kuin alkajaisiksi.
        Ei muuta kuin puolentoista vuoden rukoustaisteluun vaan niin kyllä elämä siitä avautui

        JATKUU...


        Ok kiitos tästä. Kiitos Herralle, Hän on suuri ja ihmeellinen. Oletkin kirjoittanut omasta lähtökohdastasi käsin. Ymmärsin jotenkin väärin, että yleistäisit esittämäsi ajatukset koskemaan väkivallasta kärsiviä yleensä.
        https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
        Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

        Kommentti


        • #79
          Jokainen tietenkin tekee valintansa itse ja kokee ne jälkeenpäin miten kokee.

          Mutta 20 vuotta on pitkä aika käyttää elämästään kärsimiseen. Olen jotenkin samaa mieltä asiasta kuin HelenaM. Tai en tiedä ihan tarkalleen, mitä hän ajattelee. Mutta ei kenenkään tarvitsisi tai mun mielestä edes pitäisi niin tehdä, jos muuhun vain on mahdollisuus. Näin ajattelen.

          Onko ihan väärin rukoilla voimaa lähtemiseen ja anteeksiantoa avioliiton jättämiseen, jos kokee, että lähtiessään jotain rikkoo?

          Kommentti


          • #80
            Alun perin julkaissut Atomiinus Katso viesti
            Jokainen tietenkin tekee valintansa itse ja kokee ne jälkeenpäin miten kokee.

            Mutta 20 vuotta on pitkä aika käyttää elämästään kärsimiseen. Olen jotenkin samaa mieltä asiasta kuin HelenaM. Tai en tiedä ihan tarkalleen, mitä hän ajattelee. Mutta ei kenenkään tarvitsisi tai mun mielestä edes pitäisi niin tehdä, jos muuhun vain on mahdollisuus. Näin ajattelen.

            Onko ihan väärin rukoilla voimaa lähtemiseen ja anteeksiantoa avioliiton jättämiseen, jos kokee, että lähtiessään jotain rikkoo?
            Halusin nähdä toimiiko Herran Sana vai ei. Olinhan sanonut Herralle että haluan seurata Häntä.
            Koska lopultakaan minulla ei ole mitään muuta. Tästä eteenkään päin.
            Haluan tietää mihin perustan elämän ja mihin voi luottaa kuollessani. Enkä halunnut jonkinlaisia väliäikaisratkaisuja miksi näen myös avioeron. Halusin korjata oman elämäni perusvirheen, tai siis Herra halusi korjata sen. Itse olin sille sokea.


            Viimeisin muokkaaja sandia; 13-01-18, 02:51.

            Kommentti


            • #81
              Alun perin julkaissut HelenaM Katso viesti

              Ok kiitos tästä. Kiitos Herralle, Hän on suuri ja ihmeellinen. Oletkin kirjoittanut omasta lähtökohdastasi käsin. Ymmärsin jotenkin väärin, että yleistäisit esittämäsi ajatukset koskemaan väkivallasta kärsiviä yleensä.
              Niin. Kukin tekee omat valintansa elämässään.

              Kommentti


              • #82
                Kiitos Sandia, että avasit asiaa!

                Nyt tuntuu hyvinkin tutulta, vaikka en ole joutunutkaan puolisoni taholta kokemaan
                mitään tuon kaltaista, mutta kun Jumala opetti minulle, mitä on naisen alamaisuus,
                ehkä siinä oli joitain samoja elementtejä, eli juurikin se, että onnellisuus ei lähde
                siltä pohjalta, että toinen tekee minut onnelliseksi, vaan se lähtee minun omista
                teoistani, ajattelustani ja motiiveistani, eli sen pohjalta, että minä teen parhaani,
                että minun lähelläni on hyvä olla ja silloin syntyy kunnioituksen vuorovaikutus,
                missä kumpikin uskaltaa kunnioittaa toistansa, pelkäämättä, että tulee alistetuksi.

                Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

                Kommentti


                • #83
                  Alun perin julkaissut sandia Katso viesti
                  Eli väkisinkin tulee ajatus, että toisaalta puhutaan kärsimyksestä ikään kuin Jumalan sallimuksena, mutta sittent toisaalta määritelläänkin jotkut tilanteet siten että ei tää ainakaan voi johtua siitä että Jumala sallii sen eikä mun siinä tarvii nöyrtyä Jumalan edessä.
                  Mielestäni ihmisten maailmassa tehdään tätä juuri hyvin paljon. Eli usko pettääkin ja lähdetään käpälämäkeen eikä uskota että Jumalalla olisi vastausta.
                  (Sandian tekstin boldaukset allekirjoittaneen.)

                  Nyt Sinä teet ehkä liian pitkälle meneviä tulkintoja omien kokemustesi ja oletustesi pohjalta
                  muiden kärsimysten merkityksistä ja motiiveista?

                  Eihän esim. Jobinkaan tarvinnut missään suhteessa nöyrtyä, vaikka Jumala sallikin hänelle
                  kärsimyksiä, sillä Jumalahan ilmaisi hänestä jo etukäteen, että hän oli hyvin pitkälle Jumalan
                  mielenmukainen mies ja juuri siksihän Jumala antoikin hänet vihollisen käsiin, koska luotti
                  siihen, ettei Jobin usko petä ja ettei hän lähde Jumalan luota käpälämäkeen.

                  On Sandia erilaisia asioita ja tilanteita uskovien elämässä ja joillain kärsimyksillä Jumala
                  saattaa kasvattaa jopa ihmisen itsetuntoa, ei niinkään nöyryyttää häntä ja meidänkin tulee
                  olla varovaisia, ettemme tee omista kokemuksistamme kaikkia koskevaa kärsimysoppia.



                  Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

                  Kommentti


                  • #84
                    Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti

                    (Sandian tekstin boldaukset allekirjoittaneen.)

                    Nyt Sinä teet ehkä liian pitkälle meneviä tulkintoja omien kokemustesi ja oletustesi pohjalta
                    muiden kärsimysten merkityksistä ja motiiveista?

                    Eihän esim. Jobinkaan tarvinnut missään suhteessa nöyrtyä, vaikka Jumala sallikin hänelle
                    kärsimyksiä, sillä Jumalahan ilmaisi hänestä jo etukäteen, että hän oli hyvin pitkälle Jumalan
                    mielenmukainen mies ja juuri siksihän Jumala antoikin hänet vihollisen käsiin, koska luotti
                    siihen, ettei Jobin usko petä ja ettei hän lähde Jumalan luota käpälämäkeen.

                    On Sandia erilaisia asioita ja tilanteita uskovien elämässä ja joillain kärsimyksillä Jumala
                    saattaa kasvattaa jopa ihmisen itsetuntoa, ei niinkään nöyryyttää häntä ja meidänkin tulee
                    olla varovaisia, ettemme tee omista kokemuksistamme kaikkia koskevaa kärsimysoppia.


                    Mutta eikö Jumala nimenomaan nöyryyttänyt Jobia suunnattomien kärsimysten kautta?

                    "Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut,
                    eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni." (Job. 30:11)

                    Nöyrryttyään Job sanoo Jumalalle:
                    "Minä puhuin ymmärtämättömästi asioista,
                    jotka ovat kovin ihmeellisisä minun käsittää.
                    Kuuntele nyt minua, kun minä puhun.
                    Minä kysyn, opeta sinä minua.

                    Sen tähden peruutan puheeni ja kadun
                    tomussa ja tuhkassa." (Job 42: 3-4,6)

                    Job sanookin:
                    "Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä."
                    (Job. 22:29)
                    "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

                    Kommentti


                    • #85
                      Kun luet Soltero koko Jobin kirjan kokonaisuudessaan, huomaat, että tuossa
                      kohtaa oli kysymys siitä, mitä hänelle tapahtui noissa kärsimysten tulissa, eli
                      mukaan tuli kapinaakin, jonka Job sitten tunnusti, mutta lähtökohtana ei ollut
                      Jobin nöyryyttäminen, vaan päinvastoin, osoittaa Jobin uskollisuutta saatanalle.
                      Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

                      Kommentti


                      • #86
                        Joitain hajanaisia ajatuksia, monelta osin varmaan jo täällä käsiteltyjäkin:
                        Minusta näyttää siltä, että kaikki kärsimys, oli se sitten itse aiheutettua tai toisen aiheuttamaa, on Jumalan meille sallimaa kuritusta.
                        "tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?" (Aamos 3:6)

                        Kerran Jumala houkutteli Daavidin laskemaan israelilaisten lukumäärän. Laskutehtävä oli suuri synti ja se tiedettiin ennen, kuin tuohon ryhdyttiin.
                        Rinnakkaiskertomus kertoo, että Paholainen houkutteli Daavidia tuohon laskutehtävään.
                        Kaikesta päätellen Jumala oli tuon houkutuksen takana, mutta käytti siihen Paholaista.
                        Seurauksena oli sitten suurta tuhoa Israelissa.

                        Salomon jälkeen kuninkaaksi tuli Rehobeam, joka sitten taitamattomuuttaan hajotti valtakunnan tekemällä väärän päätöksen.
                        Kyllä kait tuo hajoaminen paljon kärsimystä on aiheuttanut. Jumala kertoi, että tuo hajoaminen oli Hänen tahtonsa.
                        Kuningas Rehobeam teki vääriä valintoja, jotta tuo hajoaminen voisi tapahtua.
                        Mekin teemme vääriä valintoja.
                        Kaikki on hyvän Jumalan kädessä, oli kärsimysten syyt sitten omiamme tai toisten aiheuttamia tai meille selittämättömien syiden aiheuttamia.


                        Valitusvirret 3:
                        37. Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
                        38. Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
                        39. Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
                        40. Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
                        41. Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

                        Tekstistä saa ainakin sen ajatuksen irti,että Jumala käyttää pahalta tuntuvia asioita vetääkseen ihmistä Jumalan luo.
                        Minä ymmärrän, että on hyvä tapa tulkita kärsimystä niin, että kärsimys on Jumalan kutsua lähteä (ja pysyä) sellaiselle Tielle, joka johtaa kohti Jumalaa ja tämä Jumalaa kohti kulkeminen kestää koko elämän.

                        Juudassa oli Jumalaa pelkääviä kuninkaita, varsinkin, kun tuli vaikeuksia, moni kuningas huusi Herraa avukseen. Kun sitten oli hyviä aikoja ja kun kuninkaat vahvistuivat, kovin monesti seurauksena oli erilaista Jumalasta luopumista.
                        Väitän, että näin se menee nykyäänkin. Kun menee inhimillisesti katsoen hyvin, kun saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, on kaikki tuo omiaan viemmään jokaista ihmistä pois Jumalasta. Kun tulee kärsimystä, johtaa se siihen joidenkin ihmisten kohdalla, että he alkavat huutaa avukseen Herran nimeä ja turvautuvat Herraan, koska muuhun ei enää uskota.

                        Väitän, että on jokseenkin mahdotonta kulkea Jumalan luo johtavaa Tietä ilman jatkuvaa tai usein toistuvaa selkeää itsessään olevaa puutoksen ymmärtämistä. Puutos on erilaisia kärsimyksiä, mitä kenelläkin. Tuo tiellä kulkeminen on mm. jatkuvaa Jumalaan tuvaamista, Herran nimen avuksi huutamista alkuseurakunnan tapaan.

                        Kärsimyksellä on muitakin ulottuvuuksia, joista täällä on myös kirjoitettu. Raamatun mukaan meidän tulee kantaa toistemme kuormia ja sitä kautta olla avuksi ihmisten erilaisissa tuskissa.
                        Tuskassa oleva Kristukseen uskova ihminen normaalisti pyytää Jumalalta apua kärsimyksen keskellä, jotta Jumala auttaisi tässä asiassa.
                        Käytäntö on osoittanut, että kärsimyksillä on oma aikansa. Toiset tuskat ovat lyhytaikaisia, toiset tuskat taasen päättyvät vasta kuolemassa. Toiset ovat sellaisia, että välillä on helpompaa tuskan kanssa, sitten tulee vaikea aika, sitten taas helpottaa jne.

                        Meitä kohtaavat monet erilaiset haasteet tuskiemme keskellä. Miten pitäisi toimia, jotta tuska helpottaisi? Jos teen näin, tuo asia helpottuu, mutta tuolla suunnalla taasen vaikeudet kasvavat.
                        Järki on vajavainen, mutta sen avulla kuitenkin joudumme tekemään erilaisia ratkaisuja tuskiemme keskellä. Joskus valitsemme väärin, joskus oikein. Joskus valinta johtaa tuskan pienenemiseen, välillä sen kasvamiseen, välillä ratkaisut eivät vaikuta mitään.

                        Jumalan edessä nöyrtyminen minun mielestäni ilmenee siten, että ihminen tunnustaa, että ei selviä ilman Jumalaa ja huutaa Häntä avukseen (ja samalla tunnustaa oman suuren ylpeytensä).

                        Minua helpottaa ajatus, että nykyiset ahdistukseni ovat minulla siksi, koska Jumala on näin hyväksi nähnyt.
                        Jos oppii ahdistusten keskellä sanomaan, että "ahdistakoon vain, ihan sama minulle, minä käännyt Herran puoleen pyytämään apua", voisi elämä olla vähän helpompaa.
                        Tuntuu pahalta, mutta minä selviän tämän pahan tilanteen keskellä, koska Herra on kanssani. Herra auta minua, Herra auta, ....
                        Herran apu on juuri sitä, että pää ikäänkuin pysyy veden pinnan yläpuolella, eli että selviää eteenpäin kärsimyksestä huolimatta.
                        Apu voi olla myös se, että jokin kärsimys poistuu joko "olosuhteiden", toisten ihmisten (ehkä lääkärin) tai itse löytämäni ratksaisun johdosta.

                        Monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Taivasten valtakuntaan, jossa ei enää ole minkäänlaista ahdistusta.

                        Kommentti


                        • #87
                          Tämä oli lähtökohta ja Jumalan antama tunnustus Jobista:

                          Job 1
                          8. Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia?
                          Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen
                          mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa
                          ."
                          Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

                          Kommentti


                          • #88
                            Saatanahan väitti Jumalalle Jobista näin, mutta kuinka kävikään, Job ei kieltänyt,
                            eikä kironnut Jumalaansa ja kun päästiin loppulukemiin, Jumala tuomitsi kaikki
                            Jobin ystävät, jotka olivat syyttäneet Jobia siitä, että hän saa ansionsa mukaan,
                            eli että kaikki on vain Jumalan rangaistusta Jobille hän väärin tekemisistään.

                            Job 1
                            9. Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?
                            10. Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on;
                            olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.
                            11. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua
                            vasten kasvojasi."
                            Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

                            Kommentti


                            • #89
                              Kerran löysin vanhan runokirjan, jossa oli tämä runo:
                              https://keskustelu.suomi24.fi/t/1168...runon-muodossa
                              Tuolloin runoa monesti lueskelin, hitaasti ja sanoja oikein maistellen.
                              Ehkä tästä on jollekulle toisellekin apua.

                              Kommentti


                              • #90
                                Alun perin julkaissut KyöstiK Katso viesti
                                Joitain hajanaisia ajatuksia, monelta osin varmaan jo täällä käsiteltyjäkin:
                                Minusta näyttää siltä, että kaikki kärsimys, oli se sitten itse aiheutettua tai toisen aiheuttamaa, on Jumalan meille sallimaa kuritusta.
                                "tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?" (Aamos 3:6)
                                Tuotakin monissa tapauksissa, mutta juuri esim. tapaus Job puhu ihan jotain muuta kieltä!
                                Viimeisin muokkaaja Vilja; 13-01-18, 10:48.
                                Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

                                Kommentti

                                Työstää...
                                X