Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Ajatuksia, kysymyksiä ja vastauksia, eli keskustelua kärsimyksestä?

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti

    (Sandian tekstin boldaukset allekirjoittaneen.)

    Nyt Sinä teet ehkä liian pitkälle meneviä tulkintoja omien kokemustesi ja oletustesi pohjalta
    muiden kärsimysten merkityksistä ja motiiveista?
    ,
    Eihän esim. Jobinkaan tarvinnut missään suhteessa nöyrtyä, vaikka Jumala sallikin hänelle
    kärsimyksiäsillä
    Jumalahan ilmaisi hänestä jo etukäteen, että hän oli hyvin pitkälle Jumalan
    mielenmukainen mies ja juuri siksihän Jumala antoikin hänet vihollisen käsiin, koska luotti
    siihen, ettei Jobin usko petä ja ettei hän lähde Jumalan luota käpälämäkeen.

    On Sandia erilaisia asioita ja tilanteita uskovien elämässä ja joillain kärsimyksillä Jumala
    saattaa kasvattaa jopa ihmisen itsetuntoa, ei niinkään nöyryyttää häntä ja meidänkin tulee
    olla varovaisia, ettemme tee omista kokemuksistamme kaikkia koskevaa kärsimysoppia.


    Kyllähän Job nöyrtyi..

    "Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa" Job 42:6
    Viimeisin muokkaaja sandia; 13-01-18, 17:06.

    Kommentti


    • Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti

      Ei täällä ole kukaan puhunut mistään "Sandian kärsimysopista", vaan on ollut puhetta
      nimeomaan siitä, ettei minkään / kenenkään yksittäistapauksen tai oman kokemuksen
      pohjalta voi luoda minkäälaista kärsimysoppia.

      Ei siis meidän kenenkään, ei minun, ei HelanaM, eikä kenenkään muunkaan.

      Ja tuosta olimme HelenaM kanssa samaa mieltä.

      Onko siis tuossa ajattelussa mielestäsi jotain häikkää??
      Tiukkaa tykitystä. Olen siis ilmeisesti väärinkäsittänyt sinun ja Helenan tekstit tässä
      ketjussa. Minun pitäisi jotenkin jalostua fiksummaksi.
      "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

      Kommentti


      • Alun perin julkaissut sandia Katso viesti

        Okei, ehkä nyt on vähän, aikaa vaikka työt pukkaa päälle kyllä............

        1. Tuskissani huusin Herraa polvillani keittiössä ja Herra vastasi: JOS ET NÖYRRY, JOUDUT KÄRSIMÄÄN NÄIN LOPPUELÄMÄSI.
        Menin että "höh". Se oli niin yllättävä vastaus. Mutta olin kai sen verran avoin, että Herra kykeni näyttämän tän: olen täynnä vihaa, ja se viha on jo alkanut tuhota minua sekä myös puolisoa. Herra näytti että suru/pettymys on eri asia kuin viha. Suru ja pettymys ovat oikeutettuja mutta ei se tuhoava viha. Näin sydämessäni niiden eron ja tajusin että tottahan tuo on minusta. Eli se johti siihen että aloin nähdä totuutta omasta sisuskunnastani. Pikkuhiljaa aloin ottaa vastuuta raivosta, syyttelystä, katkeruudesta jne.jne.

        2. Sitten Herra alkoi näyttää mulle että mulla on maailmalinen käsitys avioliitosta ja vaikka olen ollut uhri, ei munkaan ajattelu avioliitosta ole sitä mitä Jumalan sana sanoo siitä. Joten ei mulla olisi ollut edes reseptiä mikä se parempi vaihtoehto olisi ollut. Lähinnä olin ajatellut, että EKAKS MUN PITÄÄ OLLA ONNELLINEN ja sitten............vielä olla onnellinen. Olin hyvin kypsymätön ajattelemaan omaa vastuutani toisen ihmisen lähellä...........eli olin tosi raakile itsekin.

        3. Herra näytti myös Sanasta että koko naiskäsitykseni oli lähinnä 80 luvun länsimaisen kulttuurin käsite, ei mitä Raamattu sanoi

        Ajattelin vaan että mun miehen pitää tehdä mut onnelliseksi ja koska näin ei oo, olen uhri.

        4. Eli siis Jumalan piti näyttää Jeremian kirjasta että mä oon alistettu ja sorrettu, koska mun ajatukset ovat itsekkäitä, jumalattomia enkä ole läheskään niin Jumalan sanan mukaan uudistunut kuin olin halunnut itsestäni ajatella. Eli nöyrtymään vaan ja parannusta tekemään ja lähestymään Jumalaa.

        Tässä niin kuin alkajaisiksi.
        Ei muuta kuin puolentoista vuoden rukoustaisteluun vaan niin kyllä elämä siitä avautui

        JATKUU...


        .JATKUU

        Eli jatkan tästä.

        Seuraavaksi Herra näytti minulle nämä sydämelleni.

        1. Itse asiassa jopa paastosin koska olin niin epätoivoinen ja samalla halusin löytää Jumalan avun tilanteeseeni. Paastoni oli hyvin pienimuotoista, siis lyhytaikaista, mutta halusin tehdä totta Herran etsimisestä. Ja milloin Herra ei siihen vastaa??! Vastasi nytkin. Polvillani olin valmis Sanasta saamaan mitä Herra halusi puhua ja sainkin tämän sydämelleni hyvin vahvasti:

        Mutta lähde sinä, Jeremia, astu heidän eteensä ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään. 18 Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin, jotta voit puolustautua, kun koko maa, Juudan kuninkaat, päämiehet, papit ja kansa nousevat sinua vastaan. 19 Vaikka he ryhtyvät sotaan, he eivät sinua voita, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua."


        Olin mykistynyt kummastuksesta ja yllätyksestä ihan samalla tavalla kuin silloin kun Herra käski minua nöyrtymään. Ajattelin: " höh, mä luulin että Herra haluaa pienentää minua ja nyt Hän puhuu noin" Tää kaikki oli minulle uutta. Mutta ilmeisestikin hän halusi VAHVISTAA ja minua ja OTTAA IHMISPELON POIS.

        Sain myös tämän:
        Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että
        pelkäätihmistä,
        joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,



        Aloin tiedostamaan, että Herra haluaa poistaa minusta ihmispelon ja sen sijaan tehdä minusta vahvemman.
        Jo talonpoikaisjärjen mukaan siinä on järkeä, mutta minä tarvitsin jumalallisen väliintuloa oppiakseni sen

        2. Herra oli jo tuota aikaisemmin johdattanut minut sen katolisen uskovan naisen luo. Kerroin hänelle koko surullisen tarinan. Oli lohduttavaa voida kertoa koko höskä jollekin ihmiselle. Hän oli hyvin rakastava ja sanoi että sinulla ei ole mitään hävettävää. Tarvitsin sitä. Hän myös antoi minulle kirjasen Forgiveness is freedom... tai jotain sellaista.
        Olin silloin raivostunut ajatuksesta ja heittänyt sen roskiin revittyäni sen, mutta nyt kun Pyhä Henki oli alkanut tehdä työtä minussa, aloin tajuta senkin viisauden. Menin takaisin ystäväni luo ja pyysin häneltä uutta kirjasta, minkä hän sitten antoi minulle.


        Ehkä joskus kirjoitan kaikesta kirjan.......mutta riittäköön tällä kertaa.

        Siitä se sitten rupesi aukeamaan........uusi terveempi elämä.

        Kiitos Herra ettet antanut minun tuhoutua!!!

        Kommentti


        • Ai joo unohdin yhden tärkeän asian, mistä kanssa Herra laittoi minut vastuuseen.

          Hän näytti että EN ARVOSTA AVIOLIITTOANI kun taas HERRA ARVOSTAA SITÄ.
          Näin että kaikesta huolimatta hän ottaa avioliittoni vakavasti ja näin että minun olisi hyvä ojentaa asenteeni avioliittoani kohtaan Herran sanan mukaisesti, eli kunnioittaa sitä!
          Häpesin sitä, en arvostanut sitä ja ajattelin että se ei ole minkään arvoinen.
          Herra ojensi minua siinä ja antoi minulle arvostuksen aviosäätyäni kohtaan. Siitäkin huolimatta että vaikka mies jättäisi minut. Tai mitä tahansa.
          Se antoi minulle ikään kuin vakaan pohjan millä seistä.

          Kommentti


          • Alun perin julkaissut sandia Katso viesti

            Kyllähän Job nöyrtyi..

            "Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa" Job 42:6
            Eihän sitä ole kukaan edes väittänytkään, etteikö Jobin olisi tarvinnut nöyrtyä tunnustamaan
            sitä kapinaansa, mikä syntyi noiden kärsimysten myötä ja siitä puhuu tuo kyseinen esille
            ottamasi jae.

            Mutta Jobin kärsimysten lähtökohtana ei ollut Jumalasta käsin hänen nöyryyttämisensä,
            vaan juurikin päinvastoin.

            Eli vielä ts. Jumala ei antanut Jobia saatanan koeteltavaksi nöyryyttääkseen Jobia, vaan
            ihan muusta syystä ja sen tuo meille esille Jobin 1 kirja.

            Jumala nimittäin antaa Jobin kirjan ensimmäisessä luvussa Jobista tällaisen todistuksen
            ja luotti häneen jopa siinä määrin, että uskalsi mennä saatanan edessä takuuseen Jobista.

            Job 1
            1. Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen,
            pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.
            8. Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia?
            Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies,
            pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."


            Jos me väitämme muuta, me ikäänkuin kiellämme Jumalan antaman todistuksen Jobista.
            Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

            Kommentti


            • ^Noin minäkin olen Jobin kirjan ymmärtänyt. Jobin ystävät yrittivät saada häntä "nöyrtymään" tunnustamaan synnin/syntejä, joiden takia kärsimykset olivat tulleet Jobin elämään. Job ei voinut toimia totuutta vastaan ja tunnustaa asioita, joita ei ollut olemassa. Se nöyrtyminen, jonka Jobin kirjan lopussa näemme, on Jobin nöyrtymistä Jumalan kaikkivaltiuden edessä.
              "Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata."
              2.Kor.11:16

              Kommentti


              • Alun perin julkaissut Sinttu Katso viesti
                ^Noin minäkin olen Jobin kirjan ymmärtänyt. Jobin ystävät yrittivät saada häntä "nöyrtymään" tunnustamaan synnin/syntejä, joiden takia kärsimykset olivat tulleet Jobin elämään. Job ei voinut toimia totuutta vastaan ja tunnustaa asioita, joita ei ollut olemassa. Se nöyrtyminen, jonka Jobin kirjan lopussa näemme, on Jobin nöyrtymistä Jumalan kaikkivaltiuden edessä.
                Ja minä ihailen, miten selkeästi ja ytimekkäästi tuon kokonaisuuden ilmaisit!

                Kiitos Herralle!
                Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                Kommentti


                • Alun perin julkaissut Sinttu Katso viesti
                  ^
                  Se nöyrtyminen, jonka Jobin kirjan lopussa näemme, on Jobin nöyrtymistä Jumalan kaikkivaltiuden edessä.
                  Tästähän on keskustelussa koko ajan ollutkin kysymys, siis Jumalan edessä nöyrtymisestä.

                  "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

                  Kommentti


                  • Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti

                    Eihän sitä ole kukaan edes väittänytkään, etteikö Jobin olisi tarvinnut nöyrtyä tunnustamaan
                    sitä kapinaansa, mikä syntyi noiden kärsimysten myötä ja siitä puhuu tuo kyseinen esille
                    ottamasi jae.

                    Mutta Jobin kärsimysten lähtökohtana ei ollut Jumalasta käsin hänen nöyryyttämisensä,
                    vaan juurikin päinvastoin.

                    Eli vielä ts. Jumala ei antanut Jobia saatanan koeteltavaksi nöyryyttääkseen Jobia, vaan
                    ihan muusta syystä ja sen tuo meille esille Jobin 1 kirja.

                    Jumala nimittäin antaa Jobin kirjan ensimmäisessä luvussa Jobista tällaisen todistuksen
                    ja luotti häneen jopa siinä määrin, että uskalsi mennä saatanan edessä takuuseen Jobista.

                    Job 1
                    1. Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen,
                    pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.
                    8. Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia?
                    Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies,
                    pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."


                    Jos me väitämme muuta, me ikäänkuin kiellämme Jumalan antaman todistuksen Jobista.
                    No miksi sitten kritisoit minua kun minä puhuin nöyrtymisestä?

                    Kommentti


                    • Alun perin julkaissut Sinttu Katso viesti
                      ^Noin minäkin olen Jobin kirjan ymmärtänyt. Jobin ystävät yrittivät saada häntä "nöyrtymään" tunnustamaan synnin/syntejä, joiden takia kärsimykset olivat tulleet Jobin elämään. Job ei voinut toimia totuutta vastaan ja tunnustaa asioita, joita ei ollut olemassa. Se nöyrtyminen, jonka Jobin kirjan lopussa näemme, on Jobin nöyrtymistä Jumalan kaikkivaltiuden edessä.
                      Tuosta minäkin puhuin.

                      Kommentti


                      • Alun perin julkaissut Soltero Katso viesti
                        Tästähän on keskustelussa koko ajan ollutkin kysymys, siis Jumalan edessä nöyrtymisestä.
                        Niin siitähän tästä minä ainakin puhuin omalta kohdaltani.

                        Kommentti


                        • Alun perin julkaissut sandia Katso viesti
                          Ai joo unohdin yhden tärkeän asian, mistä kanssa Herra laittoi minut vastuuseen.

                          Hän näytti että EN ARVOSTA AVIOLIITTOANI kun taas HERRA ARVOSTAA SITÄ.
                          Näin että kaikesta huolimatta hän ottaa avioliittoni vakavasti ja näin että minun olisi hyvä ojentaa asenteeni avioliittoani kohtaan Herran sanan mukaisesti, eli kunnioittaa sitä!
                          Häpesin sitä, en arvostanut sitä ja ajattelin että se ei ole minkään arvoinen.
                          Herra ojensi minua siinä ja antoi minulle arvostuksen aviosäätyäni kohtaan. Siitäkin huolimatta että vaikka mies jättäisi minut. Tai mitä tahansa.
                          Se antoi minulle ikään kuin vakaan pohjan millä seistä.
                          Tästä minulta jäi mainitsematta MITEN Herra tämän minulle valaisi.
                          Hesekielin kirjassa, jollen muista väärin, on jae missä Herra sanoo jotenkin että: vieroksu nuoruutesi puolisoa...

                          Se kanssa meni suoraan sydämeeni. Sitä kautta tulin hyvin vakuuttuneeksi että Jumala ei ikään kuin halveksi ihmisen avioliittoa vaikka siinä on vaikeuksia vaan hän ikään kuin arvostaa avioliittoa enemmän kuin ihminen. Näin että hän haluaa minun sydämeni asenteen olevan sama kuin hänellä. Siinä kanssa tulisi sellainen höh elämys, kun ajatus oli minulle ikään kuin uusi

                          Kommentti


                          • Jobin kirjaa luin paljon aikoinaan tuskassani ja yksi merkittävä asia, joka nousi sieltä tässä jaejaksossa, on varoitus alkaa pilkkaamaan Jumalaa. Ja koko jaejakso, siinä on paljon asiaa. Tajusin, että sisälläni on paljon raivoa, joka pyrki valtoimenaan ulos. Säikähdin kovasti tätä ja kirjaimellisesti paruin sydämeni tuskassa Jumalan edessä. Mutta Herra armahti ja otti pois koko raivon. Kyllä oli syvästi ojennettu olo kauan sen jälkeenkin ja suuri arkuus ja suoranainen vavistus sisimmässä rukouksen muodossa, etten ikinä joutuisi enää kokemaan sellaista raivoa. Se ei ole palannut.

                            Job 36
                            15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
                            16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
                            17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
                            18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
                            19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
                            20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
                            21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
                            22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
                            23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
                            24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
                            https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
                            Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

                            Kommentti



                            • Etsin tuossa viestissä # 117 viittaamaani jaetta. Muistan vain että siinä oli käsite nuoruutesi puoliso.

                              Malakian kohta näyttäisi olevan ainoa missä viitataan siihen:
                              Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. Malakia 14:12.

                              Sen täytyi sitten olla tuo, mutta se meni sydämeeni kuin lasersäde, teema: uskoton, nuoruutesi puoliso.

                              Jumala näki että olin alkanut hylkimään nuoruuteni puolisoa ja veti minut siitäkin valkeuteen. Mutta siinä oli järkeä vain koska Herra näytti sen että hän arvostaa liittoa.
                              Se teema on kyllä tosi vakuuttava koko Raamatussa.

                              Eli Jumala joutui muuttamaan ajatteluni hyvin monessa suhteessa.

                              Ja oli unohtua yksi tärkeimpiä: se oli se opetus mitä Pietarin kirjeessä opetetaan Aabrahamista ja Saarasta. Jumala halusi, että tietoisesti luovun maailmallisesta naiskuvasta ja siinäkin nöyrryn ottamaan opetusta Herralta. Tajusin että ellen täysin oikaise elämääni Sanan mukaan, en tule voittamaan sitä taistelua missä olin.
                              Eli vaikka olin ikään kuin kiltti viidesläistyttö, Herra näki paljon kapinaa sydämessä, mikä ei kyllä ulos päin näkynyt.

                              Tää ei mitenkään koskenut mun miestä vaan Herra kävi tätä oikeudenkäyntiä minun suhteeni. Olinhan hänen omansa, ja tuo alkaa Sanan mukaan Jumalan huoneesta.

                              Kiitos Vilja, että kyselit että mitä se parannuksen teko minulle tarkoitti.

                              Tää on vieläkin tosi iso asia ja olen täynnä iloa kun muistelen mitä Herra teki. Tää oli joskus 90 luvulla.
                              Viimeisin muokkaaja sandia; 14-01-18, 17:38.

                              Kommentti


                              • Alun perin julkaissut Sinttu Katso viesti
                                Jobin ystävät yrittivät saada häntä "nöyrtymään" tunnustamaan synnin/syntejä, joiden takia kärsimykset olivat tulleet Jobin elämään. Job ei voinut toimia totuutta vastaan ja tunnustaa asioita, joita ei ollut olemassa. Se nöyrtyminen, jonka Jobin kirjan lopussa näemme, on Jobin nöyrtymistä Jumalan kaikkivaltiuden edessä.
                                Tämän voisi melkein kirjoittaa Raamattuun käsin Jobin kirjan alkuun siihen valkoiseen kohtaan tiivistelmäksi. On vaan niin loistava.

                                Kunnia kuuluu Jumalalle.

                                Kommentti

                                Työstää...
                                X