Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Turvautuminen Jeesuksen Kristuksen armoon ei ole halpa armo

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • Turvautuminen Jeesuksen Kristuksen armoon ei ole halpa armo

    (please_enter_message_x_chars)
    Viimeisin muokkaaja RBee; 08-05-18, 22:45.

  • #2
    Alkoi soida laulu "Sun armos varaan oi Herra jään, kun ansiota ei yhtäkään oo mulla tuotavaks etehesi. Siks tuon mä syntisen sydämeni." (Vilho Rantanen) Nykyisessä hengellisessä laulukirjassa sanoja on muuteltu.

    Oma kokemukseni on, että uskovakin on armon varassa, todellakin. Eikä ilman päivittäistä anteeksiantamusta ja puhdistumista tule toimeen. Vaikka Suomessakin on alkanut kuulua julistusta, etteivät uskovat lankea eivätkä tarvitse parannusta, koska ovat ristiinnaulinnet lihansa himoineen ja haluineen. Jotakin on ymmärretty väärin, kun tuollaista julistetaan.

    Raamatussa kehotetaan tunnustamaan synnit toinen toisellemme ja rukoilemaan toistemme puolesta, että parantuisimme. Tämä kuvaa osaltaan seurakunnan veljes- ja sisaruusyhteyttä sen kasvussa, yksilöinä ja yhteisönä.
    Viimeisin muokkaaja HelenaM; 06-05-18, 12:32. Syy: kiljotusvihreiden korjaus
    https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
    Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

    Kommentti


    • #3
      Alun perin julkaissut HelenaM Katso viesti
      Alkoi soida laulu "Sun armos varaan oi Herra jään, kun ansiota ei yhtäkään oo mulla tuotavaks etehesi. Siks tuon mä syntisen sydämeni." (Vilho Rantanen) Nykyisessä hengellisessä laulukirjassa sanoja on muuteltu.

      Oma kokemukseni on, että uskovakin on armon varassa, todellakin. Eikä ilman päivittäistä anteeksiantamusta ja puhdistumista tule toimeen. Vaikka Suomessakin on alkanut kuulua julistusta, etteivät uskovat lankea eivätkä tarvitse parannusta, koska ovat ristiinnaulinnet lihansa himoineen ja haluineen. Jotakin on ymmärretty väärin, kun tuollaista julistetaan.

      Raamatussa kehotetaan tunnustamaan synnit toinen toisellemme ja rukoilemaan toistemme puolesta, että parantuisimme. Tämä kuvaa osaltaan seurakunnan veljes- ja sisaruusyhteyttä sen kasvussa, yksilöinä ja yhteisönä.
      No eikös meidän uskovien ole paras ottaa vaarin siitä, mitä Jeesus sanoo, ja miten apostolit käskemällä käskevät juuri meitä uskovia naulitsemaan ristille lihan himot ja halut, sillä uskovan tahto on uudestisyntymässä vapautettu synnin ja kuoleman laista Pyhän Hengen lain alaisuuteen? Meille uskovillehan on tuohon ratkaisu valmistettu jo Golgatan sovintokuolemassa.

      Pelastumattoman maailman ihmisen tahto on olla lihan himojensa ja halujensa heiteltävä orja. Mutta uskovan tahto on uudestisyntymässä vapautettu synnin ja kuoleman laista Pyhän Hengen lain alaisuuteen. Silloin uskovalla on mahdollista Jeesuksessa elää synnistä vapaata elämää, vaikka hän joutuukin kuolemaansa asti asumaan kuoleman ruumiissa, joka on hänen vanha ihmisensä himoineen ja synnillisine haluineen. Vanhan ihmisensä puolesta hän himokkaasti hyväksyy synnin ehdotukset, jolloin helmasynnit astuvat näyttämölle vielä uskovanakin. Mutta sisällisen ihmisensä puolesta uskovalla on mahdollisuus voittoon Jeesuksen sovintoveren ja Pyhän Hengen voimassa, sikäli kuin hänen tahtonsa yhtyy Jeesuksen tahtoon vangiten ajatuksensakin kuuliaisiksi Kristukselle.

      Liha himoitsee aina Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan, mutta Pyhän Hengen hallinnassa ja voimassa uskova toteuttaa kiusaustenkin keskellä aina Jeesuksen tahtoa, mutta lihan hallitessa hän toteuttaa saatanan ja lihan vaatimuksia. Liha on saatanan liittolainen eikä liha ja veri peri Jumalan valtakuntaa. Mutta kiitos Jumalalle, Jeesuksen voitto Golgatalla oli täydellinen. Jeesus voitti kaiken saatanan, lihan ja synnin vallan uskovan kilvoitellessa Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa kaidalla ristin tiellä Isän luo taivaaseen. Se on vehnänjyvän tie, missä vehnänjyvän on ensin kuoltava tälle maailmalle ja lihan himoille sekä haluille tuottaakseen runsaan sadon Jumalan tahdon tietä pitkin kulkiessamme, jos mielimme päästä Isän luo taivaaseen.

      "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. "
      (Room. 7: 24 - 25)

      "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."
      (Room. 8: 1 - 2)

      "Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. "
      (Gal. 5: 24 - 25)

      "Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle."
      (2. Kor. 10: 5)

      "Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän."
      (Room. 6: 22)

      "Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon."
      (Joh. 12: 24)
      Viimeisin muokkaaja antte; 06-05-18, 17:39.

      Kommentti


      • #4
        Alun perin julkaissut antte Katso viesti
        No eikös meidän uskovien ole paras ottaa vaarin siitä, mitä Jeesus sanoo, ja miten apostolit käskemällä käskevät juuri meitä uskovia naulitsemaan ristille lihan himot ja halut,
        Ei Raamattu aivan noin sano eikä kehota.
        Vaan mitä Raamattu sanoo:

        Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
        ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

        Eli siitä hetkestä alkaen,
        kun otin sovituksen Sanan vastaan ja tulin näin Jeesuksen omaksi,
        minun vanha ihmiseni on ollut ristiinnaulittu Hänen kanssaan.

        Olen ilmaissut asian näin:
        Me emme tule Jeesuksen omiksi
        ristiinnaulitsemalla lihamme ja halumme,
        vaan me ristiinnaulitsemme lihamme ja halumme
        tulemalla Jeesuksen omiksi.

        Eräs veli kylläkin kysyi,
        että oliko tuo vähän vaikeaselkoisesti sanottu.
        Ja ilmaisi asian vielä paljon iskevämmin:
        Jeesus naulittiin kerran ristille
        ja koko Aadamin suku hänen kanssaan.



        καλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.

        Kommentti


        • #5
          Alun perin julkaissut kalamos Katso viesti

          Ei Raamattu aivan noin sano eikä kehota.
          Vaan mitä Raamattu sanoo:

          Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
          ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

          Eli siitä hetkestä alkaen,
          kun otin sovituksen Sanan vastaan ja tulin näin Jeesuksen omaksi,
          minun vanha ihmiseni on ollut ristiinnaulittu Hänen kanssaan.

          Olen ilmaissut asian näin:
          Me emme tule Jeesuksen omiksi
          ristiinnaulitsemalla lihamme ja halumme,
          vaan me ristiinnaulitsemme lihamme ja halumme
          tulemalla Jeesuksen omiksi.

          Eräs veli kylläkin kysyi,
          että oliko tuo vähän vaikeaselkoisesti sanottu.
          Ja ilmaisi asian vielä paljon iskevämmin:
          Jeesus naulittiin kerran ristille
          ja koko Aadamin suku hänen kanssaan.


          Ajattelen että se menee näin:

          Kun ihminen tulee uskoon, hänen "henkensä" ristiinnaulitsee lihan heikoilla nauloilla. Kun liha rimpuilee, heikko naula irtoaa ja liha pääsee tekemään hallaa.
          Kun uskova vahvistuu, hänen henkensä saa enemmän voimaa ja naulaa isommilla nauloilla lihan ristille. Mutta liha taas tempasee itsensä irti.
          Edelleen uskova vahvistuu ja vielä isommat naulat otetaan käyttöön. Mutta niin kauan kuin uskova elää lihan ruumiissa, naulat pettää. Ero on kuitenkin siinä ettei ne petä niin helposti kuin alussa. Eikö tämä ole pyhitystä? Vai sekoitanko nyt voimattomuuden ja lihan keskenään?
          Esimerkki:
          Ajan ylinopeutta. Kumpi tekee sen, voimattomuus vai liha? Voimattomuus sanoo: ei se niin nuukaa ole, pieni ylinopeus ei maata kaada. Liha sanoo samat sanat. Onko siis voimattomuus ja liha sama asia? Vai onko ne eri asioita?
          Vaikeita asioita.
          Kuulun helluntaiseurakuntaan. Onneksi on Jeesus.

          Kommentti


          • #6
            Lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa, se on historiallinen tosiasia joka on jo tapahtunut eikä sitä voi muuttaa eikä tarvitse toistaa. ”Lihansa ristiinnaulitseminen” tarkoittaa siihen tosiasiaan eli evankeliumiin uskomista. Kun ihminen uskoo siihen, ei hän enää vaella lihassaan vaan Hengessä. Tätä tarkoittaa, evankeliumi on Jumalan voima. On myös toisenlaista evankeliumia, jossa tämä todellisuus jätetään sanomasta pois ja siitä tehdään vain pääsylippu taivaaseen. Surullista, että totuus myydään niin halvalla.

            Kommentti


            • #7
              Alun perin julkaissut Lejonhjärta Katso viesti
              Lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa, se on historiallinen tosiasia joka on jo tapahtunut eikä sitä voi muuttaa eikä tarvitse toistaa. ”Lihansa ristiinnaulitseminen” tarkoittaa siihen tosiasiaan eli evankeliumiin uskomista. Kun ihminen uskoo siihen, ei hän enää vaella lihassaan vaan Hengessä. Tätä tarkoittaa, evankeliumi on Jumalan voima. On myös toisenlaista evankeliumia, jossa tämä todellisuus jätetään sanomasta pois ja siitä tehdään vain pääsylippu taivaaseen. Surullista, että totuus myydään niin halvalla.
              Ahaa, uskova ei siis vaella ajoittain lihassa vaan heikkoudessa? Vaelluksen vajavuus siis johtuu heikkoudesta?
              Viimeisin muokkaaja RBee; 06-05-18, 23:01.
              Kuulun helluntaiseurakuntaan. Onneksi on Jeesus.

              Kommentti


              • #8
                Alun perin julkaissut RBee Katso viesti
                Ajattelen että se menee näin:

                Kun ihminen tulee uskoon, hänen "henkensä" ristiinnaulitsee lihan heikoilla nauloilla. Kun liha rimpuilee, heikko naula irtoaa ja liha pääsee tekemään hallaa.
                Kun uskova vahvistuu, hänen henkensä saa enemmän voimaa ja naulaa isommilla nauloilla lihan ristille. Mutta liha taas tempasee itsensä irti.
                Edelleen uskova vahvistuu ja vielä isommat naulat otetaan käyttöön. Mutta niin kauan kuin uskova elää lihan ruumiissa, naulat pettää. Ero on kuitenkin siinä ettei ne petä niin helposti kuin alussa. Eikö tämä ole pyhitystä? Vai sekoitanko nyt voimattomuuden ja lihan keskenään?
                Esimerkki:
                Ajan ylinopeutta. Kumpi tekee sen, voimattomuus vai liha? Voimattomuus sanoo: ei se niin nuukaa ole, pieni ylinopeus ei maata kaada. Liha sanoo samat sanat. Onko siis voimattomuus ja liha sama asia? Vai onko ne eri asioita?
                Vaikeita asioita.
                Aamen! Meidän tuleekin vastapelastuneita uskoon tulleita ymmärtää, sillä he ovat vielä lihallisia ja vauvaruokaisia pikkulapsia Kristuksessa eläen vielä Jumalan armon maitoruualla vauvan vaipoissa Jumalan rakkauden silkkipeiton alla. Sen vuoksi vastapelastuneen Jumalan normaalin kasvusuunnitelman mukaan tulee janota Pyhän Hengen kastetta saaden kiittää Jeesusta uusin kielin saaden Hengen voimaa vahvistuen jumalallisessa kasvuihmeessä väkeväksi syömään vahvaa ruokaa Jumalan sanasta oppien siten tuntemaan Raamatusta hengellisen elämän perusasiat kaidan ristin tien kulkijana oppien tuntemaan saatanan kavalat juonet selviytyäkseen voittajana perille Isän luo taivaaseen.

                "Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet."
                (1.Kor. 3: 1 - 2)

                "Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden. Minä kirjoitan teille, isät: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitan teille, nuoret: te olette voittaneet Pahan. Lapseni, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan Isän. Isät, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Nuoret, minä kirjoitan teille: te olette voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan. "
                (1.Joh. 2: 12 - 14)
                Viimeisin muokkaaja antte; 06-05-18, 23:03.

                Kommentti


                • #9
                  Rbee, en ymmärrä mitä tarkoitat sanalla heikkoudessa. Uskova voi elää lihassa, eli epäuskossa. Jos tarkoitat heikkoudella epäuskoa niin sitten kyllä. Mutta jos tarkoitat oman voiman heikkoutta niin se ei ole ikinä este hengellisyydelle, päinvastoin Jumalan voima asettuu ihmiseen joka on itsessään heikko (ts. tiedostaa ja tunnustaa heikkoutensa, kaikkihan me tosiasiassa ollaan heikkoja)

                  Kommentti


                  • #10
                    No mitä ylipäänsä tarkoitetaan lihan ristiinnaulitsemisella, onko se kuvakieltä vai todellinen hengellinen tapahtuma näkymättömässä maailmassa.

                    Gal. 5
                    19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
                    20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
                    21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.


                    Kyllä nuo vaikuttaa aika pahoilta synneiltä, eli tarkoittaako lihan ristiinnaulitseminen sitä että hengen maailmassa nuo olisi jo 2000v sitten naulittu ja jos uskova lankeaa, olisi 2000v sitten tehty naulitseminen pettänyt hetkellisesti?

                    Itse ajattelen että se on kuvakieltä ja tarkoittaa periaatetta että uskova periaatteesta pyrkii pysymään erossa yllämainituista synneistä. Eli nuo synnit on kategorisoitu "pahoiksi synneiksi" ja siksi uskova vakavasti pyrkii välttämään niitä.

                    Ja pienemmät synnit johtuu heikkoudesta ja niitä kaikki uskovat tekee enemmän tai vähemmän koska kukaan ei ole täydellinen.
                    Kuulun helluntaiseurakuntaan. Onneksi on Jeesus.

                    Kommentti


                    • #11
                      Jeesus naulittiin ristille noin 2000 vuotta sitten. Kun Raamatussa sanotaan että meidän vanha ihmisemme naulittiin samalla ristille, tarkoittaa se sitä että silloin tapahtui lunastus joka on voimassa kaikille maailman ihmisille sen jälkeen. Se on voimassa niille jotka hyväksyvät sen eli asettavat siihen uskonsa ja luottamuksensa. Silloin kun ihminen elää tämän uskon varassa, hänessä tapahtuu sisäinen muutos niin että Jumalan Hengen synnyttämä uusi luomus syrjäyttää vanhan ihmisen. Sitä tarkoittaa, että vanha ihminen ”on ristiinnaulittu”. Se ei enää hallitse meitä vaan on Jeesuksen ristin lunastuksen tähden tehty toimettomaksi. Mutta jos lankeamme pois tuosta uskosta, niin tapahtuu taas muutos luontaiseen tilaan eli vanha ihminen hallitsee elämää.

                      Kommentti


                      • #12
                        Ajattelisin niin, että tuskin meistä kukaan ihminen ymmärtää ihan täydellisesti,
                        mitä Jumalan armo on, saatika, että osaisi tyhjentävästi tuoda ilmi, mitä se on,
                        mitä se vaikuttaa, miten se toimii jne.

                        En ainakaan minä osaa ja näenkin sen jonain niin suurena, merkityksellisenä
                        ja ihmismielelle käsittämättömänä kokonaisuutena, että vain ripauksen olen
                        saanut ehkä itse siitä jotain ymmärtää ja oppia.......

                        Uskoisin myöskin niin, että vaikka usein puhutaan ns. halvasta armosta ja siitä,
                        että armoa käytetään väärin ja synnin peitteenä, ainakin yhtä suuri ongelma
                        varsinkin uskovien keskuudessa on se, ettei kyetä luottamaan Jumalan
                        armoon, vaan pyritään paikkaamaan ja täydentämään sitä omin suorituksin ja
                        teoin.

                        Itse olen kaikkein eniten päässyt ymmärtämään Jumalan armon voimaa ja
                        vaikutusta sen kautta, että Jumala vei itseni sellaiseen tilanteeseen, että oli
                        pakko tunnustaa, ettei mulla ole enää mitään muuta, mihin turvautua, kuin
                        siihen, että Jumalan armo kantaa ja riittää ja tuon kautta sitten löysinkin
                        Jumalan armolliset ja kantavat kädet ja siitä alkoi omalla kohdallani tie ns.
                        yltäkylläiseen uskonelämään ja Hänen armonsa varassa elämiseen.

                        Toki vieläkin on aikoja, milloin vihollinen pyrkii oman lihani kautta uskottelemaan,
                        ettei se armo sittenkään ehkä riitä, jos et itse sitä ja tätä ja tuota........

                        Tähän ei pidä kuitenkaan sekoittaa sitä, että armo tekisi tyhjäksi sen, että
                        Raamattu puhuu myöskin pyhityselämästä ja siihen liittuvästä: Jumalan meissä
                        vaikuttamasta tahtomisesta ja tekemisestä.

                        Itselleni erotelen nämä asiat hyvin yksinkertaisesti, eli asemaltani olen pelastettu
                        uskomalla Herraan Jeesukseen, enkä siihen voi itse vaikuttaa muuta, kuin sen,
                        että olen vastaannut Hänen armotarjouksensa: "Kyllä" ja olen näin ollen päässyt
                        sisälle Jumalan armoon ja anteeksiantamukseen ilman mitän ansiota.
                        Tuo suostuminen tarvitaan siksi, ettei Jumala tee tuossakaan asiassa kenellekään
                        väkivaltaa.

                        Kun taas meidän vaelluksestamme ja tilastamme Raamattu kehoittaa:
                        ".....Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä....."
                        Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

                        Kommentti


                        • #13
                          Vanha ihmisemme elää kuitenkin meidän lihassamme loppuun saakka ja
                          siksi puhutaankin lihan mielestä, eli siitä inhimillisen ihmisen mielestä ja
                          tahdosta, joka ei vanhurskaudu koskaan.

                          Kun taas uudestisyntyneessä ihmisessä on uudestisyntymän myötä kuollut
                          henki herännyt eloon ja mitä lähempänä elämme Kristusta, sen enempi
                          Jumalan Henki pääsee meissä vaikuttamaan ja toimimaan.

                          Mutta kuolemaamme saakka nämä kaksi tahoa käyvät meissä taistelua ja
                          jos olemme henkemme alueella heikoilla ja voimattomia, on suuri vaara, että
                          lihan mieli pääsee voitolle ja ottaa hallintavallan.

                          Ja tämä on se taistelu ja sota, mitä me käymme elämämme loppuun saakka
                          ja josta Paavali kirjoittaa:

                          Gal. 5
                          16. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
                          17. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan;
                          nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,
                          niin että te ette tee sitä, mitä
                          tahdotte.
                          18. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

                          Huom! tuo jae 18!
                          Siinä tulee selkeästi esiin se, että lihan mielen mukaan eläminen on sama, kuin
                          lain alla eläminen ja jos ja kun me olemme Hengen kuljetettavina, meitä ei hallitse
                          silloin liha, eikä laki, vaan Jumalan armon Henki!
                          Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

                          Kommentti


                          • #14
                            Uudestisyntyminen on alku pyhitykselle, joka on myös kertakaikkinen. Tämän ymmärrän olevan peruslähtökohta. Lejonhjärtan näkemys johtaisi käytännössä siihen, että kaikki keskeneräisyys ja vajavaisuus uskovan elämässä johtuisi uskosta pois lankeamisesta. Jos ymmärsin hänen tekstinsä oikein.

                            Elämä on hyvin monitahoista. Eikä se mielestäni ole on/off-uskoa, vaan sitä, että Herra muuttaa (pyhittää) omiaan vähittäin, askel kerrallaan niinkuin sana sanoo "kirkkaudesta kirkkauteen". Ja toisaalla Raamatussa tuo vähittäinen muuttuminen kuvataan armon kasvatuksena, jossa jumalattomuutta hyljätään.

                            Hengessä vaeltamisen ymmärrän olevan juuri sitä, että uskova pyrkii pyhitykseen, mikä ei ole omavoimaista itsensä parantelua. Se on vanhurskauden palvelijana elämistä, jossa "kammotaan pahaa", mikä on uuden luomuksen luonnetta. Synnin palveleminen on sen vastakohta ja kuvaa uudestisyntymättömän ihmisen luonnollista tilaa.

                            Raamatussa on paljon kehotuksia laittamaan pois vanha ihminen ja synti. Ja antamaan "jäsenemme pyhitykseen". Ihmisen osuus tässä kaikessa on taipua Herran tahtoon. Se tarkoittaa Jeesuksen seuraamista Hänen kuolemassaan ja myös ylösnousemusvoimassa. Jeesus on pyhityksemme, Hän muuttaa ja kasvattaa, ihmisen osa on nöyrtyä Jumalan sanan alla, tunnustaa syntinsä jopa toinen toisellemme. Vaelluksemme ei kuitenkaan ole pelkkää taipumista ja vanhan kuolettamista, vaan myös muuttumista kohti Kristuksen kaltaisuutta, mikä merkitsee voittovoimaa synnin suhteen.
                            https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
                            Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

                            Kommentti


                            • #15
                              Alun perin julkaissut RBee Katso viesti

                              Ajattelen että se menee näin:

                              Kun ihminen tulee uskoon, hänen "henkensä" ristiinnaulitsee lihan heikoilla nauloilla. Kun liha rimpuilee, heikko naula irtoaa ja liha pääsee tekemään hallaa.
                              Kun uskova vahvistuu, hänen henkensä saa enemmän voimaa ja naulaa isommilla nauloilla lihan ristille. Mutta liha taas tempasee itsensä irti.
                              Edelleen uskova vahvistuu ja vielä isommat naulat otetaan käyttöön. Mutta niin kauan kuin uskova elää lihan ruumiissa, naulat pettää. Ero on kuitenkin siinä ettei ne petä niin helposti kuin alussa. Eikö tämä ole pyhitystä? Vai sekoitanko nyt voimattomuuden ja lihan keskenään?
                              Esimerkki:
                              Ajan ylinopeutta. Kumpi tekee sen, voimattomuus vai liha? Voimattomuus sanoo: ei se niin nuukaa ole, pieni ylinopeus ei maata kaada. Liha sanoo samat sanat. Onko siis voimattomuus ja liha sama asia? Vai onko ne eri asioita?
                              Vaikeita asioita.
                              Nyt en tavoita. Tarkoitatko, että ihmisen heikko henki naulitsee lihan.
                              Voisiko asia olla noin heiveröisellä perustalla. Ei kai sentään.

                              Se että me olemme ristiinnaulinneet lihamme ja halumme,
                              perustuu siihen, että me olemme Jeesuksen omia.
                              Kun me tulimme Jeesuksen omiksi,
                              niin me tulimme osallisiksi Hänen kuolemastaan,
                              joka kertakaikkiaan kuoli synnille.

                              meidän vanha ihmisemme
                              on hänen kanssaan ristiinnaulittu

                              καλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.

                              Kommentti

                              Työstää...
                              X