Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Ei koskaan pelastusvarmuutta

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • Ei koskaan pelastusvarmuutta

    Hei! Oon parikymppinen nuori nainen. Oon tavallaan aina uskonut Jumalaan. Ongelma on se, ettei mulla silti ole koskaan ollut sellaista pelastusvarmuutta, vaikka oisin tehnyt mitä ja kuinka yrittänyt ja rukoillut. Koen, etten saa mitään vastausta ja oon täysin ulkopuolinen, ettei pelastus ole mulle.

    Mulla on ollut todella traumaattinen lapsuus (fyysistä, henkistä, seksuaalista ja hengellistäkin väkivaltaa). En tiedä, vaikuttaako se jotenkin... Onko musta tullut jotenkin liian kyyninen, rikkinäinen, ehkä mun mielessäni on jotain pielessä.

    Esim. en kaiken kokemani jälkeen pystynyt enää itkemään. Jollakin uskovien leirillä lapsena kaikki rukoilivat ja itkivät, mä olin oikeasti ainut, joka ei itkenyt. Tunsin silloin, etten ole tarpeeksi hyvä uskova tai oikea uskova ollenkaan. Vastaavia esimerkkejä olisi loputtomiin.

    Oon ollut välillä paljonkin mukana helluntai- ja vapaasrk:n toiminnassa. Silti en koskaan oo kokenut mitään hienoa "vau, nyt tulin oikeasti uskoon" -kokemusta. Tää ajaa mut usein epätoivoisiin ja itsetuhoisiinkin ajatuksiin, koska koen, ettei mulla ole enää toivoa tän kanssa.Ettei pelastus ole mua varten ja Jumala on hyljännyt mut. Että helvettiin tässä kuitenkin joudutaan.

  • #2
    Jumalan pelastussuunnitelma on hyvin toimiva Hänen puoleltaan. Hän on tehnyt sen hyvin yksinkertaiseksi siksi että kaikki voisivat turvautua siihen. Jos se olisi vähänkään liian vaikeatajuinen, karsiutuisi osa pois. Jumala siis ei halua hukata yhtäkään sielua sen vuoksi ettei sielu ymmärrä, miten toimia.

    Ja pelastus siis on kiteytetty yhteen nimeen, Jeesus nimeen.

    Tämä varmaan on Sinulle selvää. Tuleeko epävarmuus sitten kun jo olet Jeesus-tiellä siitä ettet ole saanut jotain kokemusta vahvistukseksi Jumalan lapseudesta? Siis olet ottanut vastaan Jeesuksen pelastajanasi muttet ole saanut vahvistusta siitä että olet sisällä pelastuksessa.

    Sanoisin että ala vaan käymään seurakunnassa, siis vaikkapa helluntaiseurakunnassa, niin Jumala tulee vastaamaan epävarmuuteen pelastuksesta.

    Oma kokemukseni uskon määrästä on se että se oli aika mitätön kun tulin uskoon. Paljon isompi osuus oli tahdolla. Tahdoin tulla uskoon, siis sanoin kyllä Jeesukselle. Matkan varrella on sitten uskon määrä kasvanut, näin se menee. Älä nyt huolehdi uskon määrästä, kyllä sitä sitten ajan kanssa kertyy.

    Suosittelen käymään jonkun pastorin tai mielellään naispuolisen sielunhoitajan kanssa keskustelemassa jotta pääset siirtämään taakkojasi pois. Rukoilen puolestasi.
    Kuulun helluntaiseurakuntaan. Onneksi on Jeesus.

    Kommentti


    • #3
      Pelastusvarmuus on sanana yksi niitä jotka saa minut kananlihalle. Siis se ajatus, mihin se mahdollisesti perustuu; tunteeseen jostakin.

      Varmuuden tunne voi olla pettävä siksi molempiin suuntiin, siis niinkin päin että on tuo varmuus vaikka ei koskaan ole tultu Jeesuksen tykö edes.
      Voi olla vahva varmuus että jonkin toimituksen perusteella olen pelastettu, vaikka välitän tuon taivaallista mihin pelastuminen perustuu; uskoon Herraan Jeesukseen. Ja sitten toinen puoli, voidaan vaatia ja tentata (ehkei enää nykyään) "onko sinulla pelastusvarmuus?"

      Turvallinen varmuus perustuu Jumalan Sanaan ja joskus Pyhä Henki sitten voi väläyttää jopa tunnetasolla sen tietoisuuden että Halleluja, olen Jumalan lapsi ja perillinen. Mutta tunteiden poispysymisestä huolimatta asema on sama. Usko ei ole riippuvainen näkemisestä tai tuntemuksistakaan, koska eihän silloin uskoa tarvitakaan jos kaikki on nähtävissä/koettavissa.

      Tunne-elämän "tuntumattomuuteen" voi myös vaikuttaa elämän kovat, syvältä särkeneet kokemukset, jotka voisi olla hyvä käsitellä ihan ammattilaisen avulla, luotettavan sielunhoitajan kanssa
      noiden läpikäyminen voi olla suurena apuna myös.

      Kommentti


      • #4
        Alun perin julkaissut sirri Katso viesti
        Pelastusvarmuus on sanana yksi niitä jotka saa minut kananlihalle. Siis se ajatus, mihin se mahdollisesti perustuu; tunteeseen jostakin.

        Varmuuden tunne voi olla pettävä siksi molempiin suuntiin, siis niinkin päin että on tuo varmuus vaikka ei koskaan ole tultu Jeesuksen tykö edes. Voi olla vahva varmuus että jonkin toimituksen perusteella olen pelastettu, vaikka välitän tuon taivaallista mihin pelastuminen perustuu; uskoon Herraan Jeesukseen. Ja sitten toinen puoli, voidaan vaatia ja tentata (ehkei enää nykyään) "onko sinulla pelastusvarmuus?"

        Turvallinen varmuus perustuu Jumalan Sanaan ja joskus Pyhä Henki sitten voi väläyttää jopa tunnetasolla sen tietoisuuden että Halleluja, olen Jumalan lapsi ja perillinen. Mutta tunteiden poispysymisestä huolimatta asema on sama. Usko ei ole riippuvainen näkemisestä tai tuntemuksistakaan, koska eihän silloin uskoa tarvitakaan jos kaikki on nähtävissä/koettavissa.

        Tunne-elämän "tuntumattomuuteen" voi myös vaikuttaa elämän kovat, syvältä särkeneet kokemukset, jotka voisi olla hyvä käsitellä ihan ammattilaisen avulla, luotettavan sielunhoitajan kanssa noiden läpikäyminen voi olla suurena apuna myös.
        Mielestäni jokaisella uudestisyntyneellä todellisella Jumalan lapsella on aina pelastusvarmuus ja Pyhän Hengen sinetti.

        "Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. "
        ( Room. 8:16)

        "Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" "
        (Gal. 4:6)

        "Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi. "
        ( Ef. 1:13-14)

        Sen sijaan luterilaisuuden pisimmälle vietyyn muotoon korttiläisyyteen kuuluu pelastusepävarmuus, jossa taivaaseen pääsy varmistuu vasta kuoleman jälkeen taivaan portilla. Siksi körttiläisillä armon kerjäläisinä on suorastaan pelastusvarmuusfobia, missä on vain on nöyrä sydämen asenne, jossa tyydytään vain ja ainoastaan Jumalan armoon. Jumala joko pelastaa tai sitten ei pelasta. Ja jos uudestisyntyneellä todellisella Jumalan lapsella on pelastusvarmuus, niin silloin hän nousee Jumalan veroiseksi ohittaen Jumalan päätösvallan. Se on kuin itsensä nostamista Jumalan vertaiseksi tai jopa edelle.

        Kiitos Jumalalle, meidän todellisten Jumalan lasten ei tarvitse tyytyä epämääräiseen luulouskoon, koska Jumala antaa lapsensa Jeesuksen veressä pestyyn sydämeen ylimaallisen levon ja rauhan siitä, miten hän kuuluu Jeesukselle, ja vaikka kuolisi heti tai jos pasuuna kajahtaa, niin satavarmasti hän pääsee Jeesuksen luokse Isän kotiin taivaaseen.

        "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."
        (Joh. 14: 27)
        Viimeisin muokkaaja antte; 07-08-17, 09:52.

        Kommentti


        • #5
          Nuohan on totta, antte, mutta kuitenkin aika moni potee tuota epävarmuutta, siksi on mielestäni hyvä että voi perustaa luottamuksen Sanan pohjalla siihen että on Jumalan lapsi.

          Kommentti


          • #6
            Nyt pitäisi erottaa kaksi asiaa, tunteet ja uudestisyntymän kautta tuleva tieto ja varmuus ihmisen henkeen,
            sillä Jumalan Sana lupaa meille tuon varmuuden ja joudun jälleen kerran toteamaan, että itse en uskalla
            vesittää tuota Sanan lupausta:

            Room. 8
            16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

            Kun uudestisynnymme ylhäältä ja tulemme näin Jumalan lapsiksi, Jumalan Henki tulee meihin asumaan ja tuo
            henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, näin Hänen Sanansa meille lupaa.

            Tunteisiimme pääsee vaikuttamaan sitten taas meidän lihallinen mielemme ja myöskin vihollinen sen kautta ja
            hänhän haluaa ja tahtoo aina horjuttaa uskoamme, sillä jos ja kun hän siinä onnistuu, silloin hän onnistuu juurikin
            siinä, ettemme luota enää Jumalan Sanan lupauksiin.

            Siksi meidän tulisikin noissa tilanteissa vain kiittää Jumalaa siitä, mitä Hän Sanassaan lupaa ja tällä tavoin asettaa
            uskomme Häneen ja Hänen antamiinsa lupauksiin.

            Uskotko Sinä sen, että Jumalan Sana on iäti muuttumaton ja katoamaton ja Hän tekee sen, minkä lupaa??.
            "Sillä usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan..." ja sitten kerrotaan, mitä "usko kautta Aabraham..."
            jne.... jne...... monet muutkin, ei vain Aabraham.

            Jeesus itse antoi meille esimerkin: "On kirjoitettu......ei ihminen elä ainoastaan leivästä jne.!,
            ja näin Jumalan sanoihin uskoen ja luottaen Jeesuskin vastusti vihollista.

            Eli, ts. jos et koe pelastusvarmuutta, älä alistu sen alle, ettei sitä tarvitsekaan tuntea tai kokea, vaan vetoa Jumalan
            Sanaan ja sanot Jumalalle:
            "Sinä olet Sanassasi luvannut, että Sinun Henkesi todistaa minun henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi, joten
            tartun uskoen ja luottaen tuohon lupaukseesi kiinni ja uskon, että Sinä Kaikkivaltiaana Jumalan voit sen tehdä
            minunkin kohdallani!"
            ja tällä tavalla Sinä asetat uskosi ja luottamuksesi Hänen Sanaansa ja lupauksiinsa ja kohdallasi tapahtuu se,
            minkä Jumalan Sana myöskin lupaa meille; "Niin sinulle tapahtuu, kuin sinä uskot!"

            En kirjoita Lasisiipi vain teoriaa, vaan olen tuon kaiken itse kokenut omalla kohdallani ja sen myötä on oma uskoni
            ja luottamukseni Jumalaan kasvanut ja syventynyt, kun olen saanut nähdä ja myöskin kokea, että Hän tekee sen,
            minkä on luvannut.

            Tänä päivänä on määrätynlaisen kokemuskristillysyyden myötä "uskon kokeminen" joutunut inflatioon, mutta kyllä
            usko on myöskin todellisuutta, jonka voimme kokea todeksi omassa elämässämme, mutta järjestyksen tulee olla
            oikea, eli ensiksi usko ja luottamus Jumalaan ja sen kautta saamme myöskin nähdä ja kokea, miten usko toimii.

            Lue Hebr. kirjeen 11 luku, siellä on monia esimerkkejä juuri tuosta, että kun laitettiin usko Jumalaan ja Hänen
            lupauksiinsa, tuo usko tuli myöskin todeksi arjen elämässä.

            Tässä yksi esim.
            "Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen,
            joka oli antanut lupauksen
            .


            Usko ja luottamus Jumalaan on sitä, että luotamme myöskin Hänen lupauksiinsa, jotka Hän antaa Sanassaan!!

            Muistan rukouksin, että saat vielä kokea, miten usko on myöskin arjen todellisuutta, ei vain epämääräistä hapuilua.
            Viimeisin muokkaaja Vilja; 07-08-17, 09:57.
            Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

            Kommentti


            • #7
              Ja ehkä tuo "pelastusvarmuus" sanana taas kuuluu siihen kategoriaan, jotka takavuosikymmeninä ehkä ladattiin nuorten uskovaisten "vaatimuksiin".Ehkä selittämättä tai
              rutiinimaisessa luettelossa "uskoontulo-suun tunnustus-kaste-Pyhän Hengen kaste-pelastusvarmuus-todistus sopivalla ja sopimattomalla hetkellä..." huomioimatta, missä kohtaa
              prosessia kukin oli. Silloin tuo terminologia jää jotenkin kaivamaan, jopa ahdistamaan. Suoraviivainen suorittaminen ei välttämättä pidä sielua ja henkeä mukana, vaikka ruumis taipuisikin
              kun tapana on.
              Toivoisin että joku kuitenkin ymmärtäisi mitä yritän sanoa tällä.


              Enkä mitenkään halua tehdä tyhjäksi anten tai Viljan hyviä kommentteja.
              Viimeisin muokkaaja sirri; 07-08-17, 10:01.

              Kommentti


              • #8
                Ei meidän pidäkään taipua sen mukaan, "mitä tapana on", vaan sen mukaan, mitä Jumala Sanassaan sanoo ja lupaa.

                Asettaa uskonsa ja luottamuksen Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa, ei ihmisiin ja ihmisten lupauksiin.

                Ihmiset eivät voi, eikä heillä ole aina haluakaan täyttää lupauksiaan, mutta Jumala ei ole sellainen, vaan Hän
                voi ja Hän myöskin täyttää kaiken sen, minkä on luvannut.

                Kysymys on vain siitä, haluammeko ja olemmeko me valmiit asettamaan luottamuksemme Häneen ja Hänen lupauksiinsa.

                PS: Eikä se tarkoita sitä, etteikö Jumala välillä myöskin koettelisi meidän luottamusta, sanomalla: "Odota", mutta siinäpä se meidän uskomme ja luottamisemme koetellaankin, luotammeko siitä huolimatta edelleen Häneen.

                Mutta sen, minkä Hän on jo Sanassaan luvannut, sen Hän myöskin täyttää ajallaan ja tavallaan!
                Viimeisin muokkaaja Vilja; 07-08-17, 10:11.
                Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                Kommentti


                • #9
                  Alun perin julkaissut sirri Katso viesti
                  Enkä mitenkään halua tehdä tyhjäksi anten tai Viljan hyviä kommentteja.
                  En minä ainakaan sellaisena ottanutkaan tuota kommentiasi, en ollenkaan.

                  Mutta koska olen omassa elämässäni nähnyt niin selkeästi todeksin sen, että Hän on ja pysyy sen takana,
                  mitä on luvannut, haluan rohkaista muitakin uskomaan ja luottamaan Hänen lupauksiinsa.

                  Olen itse opetellut ja käynyt koulua juurikin tämän asian kanssa ja välillä jopa niinkin syvää koulua, ettei mulla
                  ole ollut mitään muuta, kuin vain järjellä tarttua niihin lupauksiin, mitä olen Sanastaan lukenut, kun "uskoa" ei
                  ole ollut sinapinsiemenenkään vertaa, mutta tuo "järjellinen" luottamuskaan ei ole ollut turhaa.

                  Toki olen sitten noiden tapausten jälkeen ja myöhemmin nähnyt senkin, että niidenkin luottamusten takana on
                  ollut Hänen vaikuttamansa usko, vaikka itsestä onkin tuntunut, että "auta minua epäuskossani".
                  Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                  Kommentti


                  • #10
                    Alun perin julkaissut antte Katso viesti
                    Siksi körttiläisillä armon kerjäläisinä on suorastaan pelastusvarmuusfobia
                    (Joh. 14: 27)
                    Hyvin ilmaistu tuo asia, sillä heillehän on jopa syntiä, uskoa ja luottaa "uskon varmuuteen".

                    Ei siihen toki väärällä tavalla pidäkään luottaa ja jotenkin uskon siihenkin, ettei ihminen jaksakaan
                    lopunmääräisesti elää tuollaisessa väärässä luottamuksessa, vaan jossain elämän vaiheessa
                    joutuu luovuttamaan ja tulemaan sen totuuden äärelle, että tämä usko ei kanna ja kestäkään,
                    jollei ennemmin, niin ehkä viimeistään sillä viimeisellä rajalla ja sekin on suurta Jumalan armoa,
                    kun ja jos ihminen pääsee tuon näkemään.

                    Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                    Kommentti


                    • #11
                      Alun perin julkaissut sirri Katso viesti
                      Nuohan on totta, antte, mutta kuitenkin aika moni potee tuota epävarmuutta, siksi on mielestäni hyvä että voi perustaa luottamuksen Sanan pohjalla siihen että on Jumalan lapsi.
                      No jos potee tuota epävarmuutta, niin herää kysymys, onko koskaan edes uudestisyntynyt, koska pelastusvarmuus on annettu vain uudestisyntyneille todellisille Jumalan lapsille. Pyhä Henki herättää syntisen ihmisen hengellisesti niin, että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan. Pyhä Henki tulee uudestisyntymisessä ja sinetöi meidät perintöosaamme ja on vakuutena, joka takaa meille lunastuksen. Pelastusvarmuus todistaa juuri Jumalan lapsioikeudesta. Pelastusvarmuuden avaimet eivät ole ihmisten käsissä, vaan Jeesuksen käsissä. Siksi meidän todellisten Jumalan lasten on uskallettava puhua uudestisyntymisestä ja pelastusvarmuudesta samoin kuin Raamattu opettaa, jos mielimme pysyä uskollisina Jumalan sanalle sekä koska pelastusvarmuudella on luja ja raamatullinen pohja.

                      "Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. "
                      ( Room. 8:16)

                      "Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" "
                      (Gal. 4:6)

                      "Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi. "
                      ( Ef. 1:13-14)
                      Viimeisin muokkaaja antte; 07-08-17, 10:48.

                      Kommentti


                      • #12
                        Menen nyt ohi ketjun otsikon aiheen, mutta tässä yksi tapaus omalla kohdallani
                        Jumalan antaman lupauksen toteutumisesta.

                        Lähipiirissämme on eräänlainen tapaus: "Saara".
                        Ei kuitenkaan iällisistä syistä johtuva, vaan ihan lääketieteellisistä.

                        Eräänä päivänä Jumala kuitenkin lupasi täyttää tuon kaipauksen ja se tapahtui sen
                        jälkeen, kun kaikki muu oli jo läpikäyty ja paljon tuskaa, murhetta ja epätoivoa koettu.

                        Ja kun Hän oli luvannut, Hän myöskin täytti antamansa lupauksen, mutta vain tuon
                        yhden ja ainoan kerran tuolla tavalla.

                        Sillä Hänen tarkoituksensa ja suunnitelmansa olivat toiset ja noista "toisista"
                        tarkoituksista ja sunnitelmista minullakin oli jälleen kerran mennytviikolla todistuksena
                        viisi ihanaa ja niiiiiiin rakasta, vähän pienempää ja suurempaakin ihmistä ruokapöytäni
                        ympärillä ja ette tiedä sitä tunnetta, kun jo aikuinen, melkein 2 metrinen nuorimies
                        kaappaa lähteissään "mummun" suureen ja lämpimään halaukseensa ja sanoo:
                        "KIITOS!"

                        Minun käteni eivät enää yllä kaikkia heitä auttamaan apua tarvitessaan, eivätkä
                        sivelyni lohduttamaan heitä silloin, kun heihin sattuu ja koskee kipeää, mutta on
                        suurta tietää, että on olemassa Hän, jonka käsi ei ole koskaan lyhyt auttamaan,
                        eikä Hänen korvansa kuuro kuulemaan.
                        On suurta saada laittaa luottamuksensa näissäkin tilanteissa Häneen!!
                        Viimeisin muokkaaja Vilja; 07-08-17, 10:58.
                        Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                        Kommentti


                        • #13
                          Alun perin julkaissut RBee Katso viesti
                          Jumalan pelastussuunnitelma on hyvin toimiva Hänen puoleltaan. Hän on tehnyt sen hyvin yksinkertaiseksi siksi että kaikki voisivat turvautua siihen. Jos se olisi vähänkään liian vaikeatajuinen, karsiutuisi osa pois. Jumala siis ei halua hukata yhtäkään sielua sen vuoksi ettei sielu ymmärrä, miten toimia.

                          Ja pelastus siis on kiteytetty yhteen nimeen, Jeesus nimeen.

                          Tämä varmaan on Sinulle selvää. Tuleeko epävarmuus sitten kun jo olet Jeesus-tiellä siitä ettet ole saanut jotain kokemusta vahvistukseksi Jumalan lapseudesta? Siis olet ottanut vastaan Jeesuksen pelastajanasi muttet ole saanut vahvistusta siitä että olet sisällä pelastuksessa.

                          Sanoisin että ala vaan käymään seurakunnassa, siis vaikkapa helluntaiseurakunnassa, niin Jumala tulee vastaamaan epävarmuuteen pelastuksesta.

                          Oma kokemukseni uskon määrästä on se että se oli aika mitätön kun tulin uskoon. Paljon isompi osuus oli tahdolla. Tahdoin tulla uskoon, siis sanoin kyllä Jeesukselle. Matkan varrella on sitten uskon määrä kasvanut, näin se menee. Älä nyt huolehdi uskon määrästä, kyllä sitä sitten ajan kanssa kertyy.

                          Suosittelen käymään jonkun pastorin tai mielellään naispuolisen sielunhoitajan kanssa keskustelemassa jotta pääset siirtämään taakkojasi pois. Rukoilen puolestasi.
                          Aamen! Helluntaiseurakunnan Pyhällä Hengellä täyttyneiden totuudessa vaeltavien puhtaina astioina kilvoittelevien vanhimmistoveljien työhön kuuluu myös sielunhoito- yms. kysymykset Pyhän Hengen ohjauksessa, ja he mielellään palvelevat vastapelastuneita niin yksityiskohtaisissa kysymyksissä kuin myös suurissa hengellissä linjoissa johdattaen Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa ahdistuneen vastapelastuneen todellisten Jumalan lasten iloon, vapauteen ja pelastusvarmuuteen Jeesus-tiellä kohti Isän luo taivaan kotiin.
                          Viimeisin muokkaaja antte; 07-08-17, 12:37.

                          Kommentti


                          • #14
                            Seurakunnissa on paljon ihmisiä, jotka ovat omaksuneet yhteisön edellyttämät
                            ulkoiset tavat, joilla he näyttävät toisille olevansa oikeasti uskossa
                            ja saaneensa vahvan pelastusvarmuuden.
                            Heille on tärkeää olla hengellisesti menestyneitä,
                            koska ovat riittävästi kilvoitelleet, kieltäytyneet, käyneet kokouksissa,
                            saaneet paljon lahjoja, hengellisiä ja maallisia jne.
                            He ovat vahvoilla ja voittajien joukossa, erittäin aikuisia,
                            jotka nauttivat vain vahvinta hengellistä ravintoa.

                            Ja osa on tätä kaikkea tosissaan, siis myös esim. yksinäisinä
                            hetkinä Jeesuksen ristin juurella, sairauksiensa ja menetystensä keskellä,
                            maallisen elämän peruspilarien sortuessa.

                            Mutta toisesta ihmisestä ei voi koskaan tietää.
                            On mahdollista vetää pelastusvarmuudessa reippaasti askeltavan roolia,
                            koska ajattelee sen olevan oikeaa uskovaisuutta,
                            esimerkillistä Jumalan lapseutta ja seurakunnan jäsenyyttä.

                            On ylevää laulaa toisten nähden sopivan tunteikkaalla äänellä,
                            käsiä ja vartaloa heilutellen ylistää ja korottaa Herraa.
                            On kunniakasta sopivalla hetkellä siteerata vanhoja opettajia ja Raamattua,
                            jotta antaa vaikutelman kokeneisuudesta ja kypsyydestä,
                            pitkälle kasvaneesta uskovaisen urasta, joka ulottuu
                            ehkä jo usemamman sukupolven taakse.

                            Kaikki on siis hyvin, jos henkilökohtainen, yksityisyydessäkin elettävä
                            elämä pohjautuu jatkuvaan Jumalan Sanan tutkiskeluun ja syvenevään
                            oman syntisyytensä ja Herran armon tiedostamiseen ja
                            on yhä riippuvaisempi siitä vanhurskautuksesta, jonka Jeesus
                            uhrityöllään ansaitsi.
                            Silloin pelastusvarmuus on sen todesta ottamista, että Jeesuksen
                            lahjoittama pelastus on varma.

                            Minun varmuuden tai epävarmuuden tuntemuksillani ei ole merkitystä,
                            koska ne tulevat ja menevät niin kuin ilot ja surutkin.
                            Toisten ihmisten suitsuttama pelastusvarmuus ja sen näkyminen
                            ja kuuluminen ulospäin voi olla aitoa, liioiteltua, kuviteltua tai
                            jopa näyteltyä.
                            Sitä ei kannatakaan pitää vertailukohteena eikä mittapuuna.

                            Tärkeintä on kysyä omassa yksinäisyydessään hiljaa
                            Herralta:
                            "Olenko minä uudestisyntynyt? Kuljenko oikeaa tietä?
                            Olenko ottanut vastaan Jeesuksen sovituksen minun omista
                            synneistäni? Pääsenkö joskus perille?"
                            Kun kysymykset osoittaa rehellisesti ja tietoisesti Jeesukselle,
                            Hän vastaa heti, huomenna tai neljän vuoden kuluttua,
                            tavalla tai toisella.
                            Mutta kenellekään Hän ei käännä selkäänsä.
                            Kenellekään etsivälle kysyjälle Hän ei sano:
                            "Sinä et kelpaa. Olet liian huono. Olet likainen ja tyhmä.
                            Mene ensin jonnekin kasvamaan ja puhdistumaan.
                            Tule sitten uudestaan näyttäytymään."

                            Jeesus on jo elänyt maan päällä, kuollut ja ylösnoussut.
                            Hänet on jo uhrattu ihmisten syntien tähden ja lunastus on jo suoritettu.
                            Kaikki on valmistettu, koska Jeesus on jo voittanut kuoleman vallan.
                            Ilman uskoa tähän ei pääse osalliseksi,
                            mutta usko tulee ilmaislahjana Herralta.
                            Kun sen haluaa ottaa vastaan, sen saa varmasti.





                            Viimeisin muokkaaja Soltero; 07-08-17, 14:24.
                            "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

                            Kommentti


                            • #15
                              Aloittajalle ajatus, että Herra Jeesus ei koskaan halua sinulle muuta kuin hyvää. Olin itsekin varsinainen ongelmavyyhti vaikean menneisyyden takia. Ja kaikkeen suhtauduin pelolla ja kauhulla. Kuka tahansa minua lähestyikin, pelkäsin ja vapisin jokaista lähestyjää. Pelkoni oli aivan yli äyräitten menevää. Toivotin itseni helvettiin meneväksi, kun ei minusta kuitenkaan ole ihmisten joukkoon, eikä varsinkaan Jumalalle kelpaavaksi.

                              RBee jo kirjoittikin rakkaudellisen viestin. Jos ihmiset ovatkin tehneet sinulle pahaa, Jeesus ei niin tee, vaan auttaa, nostaa ylös, lohduttaa ja parantaa haavasi ja koko satutetun olemuksesi.
                              https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
                              Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

                              Kommentti

                              Työstää...
                              X