Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Ei koskaan pelastusvarmuutta

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • #16
    Alun perin julkaissut Soltero Katso viesti
    Seurakunnissa on paljon ihmisiä, jotka ovat omaksuneet yhteisön edellyttämät ulkoiset tavat, joilla he näyttävät toisille olevansa oikeasti uskossa ja saaneensa vahvan pelastusvarmuuden. Heille on tärkeää olla hengellisesti menestyneitä, koska ovat riittävästi kilvoitelleet, kieltäytyneet, käyneet kokouksissa, saaneet paljon lahjoja, hengellisiä ja maallisia jne. He ovat vahvoilla ja voittajien joukossa, erittäin aikuisia, jotka nauttivat vain vahvinta hengellistä ravintoa.

    Ja osa on tätä kaikkea tosissaan, siis myös esim. yksinäisinä hetkinä Jeesuksen ristin juurella, sairauksiensa ja menetystensä keskellä, maallisen elämän peruspilarien sortuessa. Mutta toisesta ihmisestä ei voi koskaan tietää. On mahdollista vetää pelastusvarmuudessa reippaasti askeltavan roolia, koska ajattelee sen olevan oikeaa uskovaisuutta, esimerkillistä Jumalan lapseutta ja seurakunnan jäsenyyttä.

    On ylevää laulaa toisten nähden sopivan tunteikkaalla äänellä, käsiä ja vartaloa heilutellen ylistää ja korottaa Herraa. On kunniakasta sopivalla hetkellä siteerata vanhoja opettajia ja Raamattua, jotta antaa vaikutelman kokeneisuudesta ja kypsyydestä, pitkälle kasvaneesta uskovaisen urasta, joka ulottuu ehkä jo usemamman sukupolven taakse.

    Kaikki on siis hyvin, jos henkilökohtainen, yksityisyydessäkin elettävä elämä pohjautuu jatkuvaan Jumalan Sanan tutkiskeluun ja syvenevään
    oman syntisyytensä ja Herran armon tiedostamiseen ja on yhä riippuvaisempi siitä vanhurskautuksesta, jonka Jeesus uhrityöllään ansaitsi.
    Silloin pelastusvarmuus on sen todesta ottamista, että Jeesuksen lahjoittama pelastus on varma.

    Minun varmuuden tai epävarmuuden tuntemuksillani ei ole merkitystä, koska ne tulevat ja menevät niin kuin ilot ja surutkin. Toisten ihmisten suitsuttama pelastusvarmuus ja sen näkyminen ja kuuluminen ulospäin voi olla aitoa, liioiteltua, kuviteltua tai jopa näyteltyä. Sitä ei kannatakaan pitää vertailukohteena eikä mittapuunaTärkeintä on kysyä omassa yksinäisyydessään hiljaa Herralta: "Olenko minä uudestisyntynyt? Kuljenko oikeaa tietä? Olenko ottanut vastaan Jeesuksen sovituksen minun omista synneistäni? Pääsenkö joskus perille?"

    Kun kysymykset osoittaa rehellisesti ja tietoisesti Jeesukselle, Hän vastaa heti, huomenna tai neljän vuoden kuluttua, tavalla tai toisella.
    Mutta kenellekään Hän ei käännä selkäänsä. Kenellekään etsivälle kysyjälle Hän ei sano: "Sinä et kelpaa. Olet liian huono. Olet likainen ja tyhmä. Mene ensin jonnekin kasvamaan ja puhdistumaan. Tule sitten uudestaan näyttäytymään."

    Jeesus on jo elänyt maan päällä, kuollut ja ylösnoussut. Hänet on jo uhrattu ihmisten syntien tähden ja lunastus on jo suoritettu. Kaikki on valmistettu, koska Jeesus on jo voittanut kuoleman vallan. Ilman uskoa tähän ei pääse osalliseksi, mutta usko tulee ilmaislahjana Herralta. Kun sen haluaa ottaa vastaan, sen saa varmasti.
    Kun Pyhä Henki herättää syntisen ihmisen hengellisesti niin, että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen antamalla elämänsä Jeesukselle, niin silloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan ja hän uudestisyntyy ja Pyhä Henki tuo pelastusvarmuuden. Pyhä Henki sinetöi meidät perintöosaamme ja on vakuutena, joka takaa meille lunastuksen. Pelastusvarmuus todistaa juuri Jumalan lapsioikeudesta. Silloin todellisten Jumalan lasten ei tarvitse tyytyä epämääräiseen luulouskoon, koska Jumala antaa lapsensa Jeesuksen veressä pestyyn sydämeen ylimaallisen levon ja rauhan siitä, miten kuulun Jeesukselle, ja vaikka kuolisin nyt heti tai jos pasuuna kajahtaa, niin aivan satavarmasti pääsen Jeesuksen luokse Isän kotiin taivaaseen.

    "Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. "
    ( Room. 8:16)

    "Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" "
    (Gal. 4:6)

    "Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi. "
    ( Ef. 1:13-14)

    "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."
    (Joh. 14: 27)

    Onko sinulla, rakas veljeni, Jeesuksen antama ylimaallinen lepo ja rauha sydämessäsi?
    Viimeisin muokkaaja antte; 07-08-17, 15:29.

    Kommentti


    • #17
      kyllä se pelastusvarmuuskin sieltä tulee ajan kanssa, kulkee vain eteenpäin uskossa. Itsekin olin hyvin epävarma uskossa pitkään ja heti kun luin jotain kristinuskon kritiikkiä niin tuli välitön pelko, nykyään voi jo ottaa iisimmin. vaikka mikään sankari en ole vieläkään.
      Viimeisin muokkaaja kirjoittaja; 08-08-17, 22:37.

      Kommentti


      • #18
        Minun mielestäni ja ihan oman kokemukseni kauttakin epävarmuus ihmisenä ja pelastusvarmuus sopivat mainiosti yhteen. Pelastusvarmuuden saa uudestisyntyessä, sisäisen varmuuden henkeensä, että on uudestisyntynyt ja Jeesuksen sovitustyön tähden taivaskelpoinen. Epävarmuus taas ihmisenä on sitä, että tietää, ettei oikein osaa elää tätä elämää synnittä ja pelkää jo etukäteen omia syntejään, kun tietää, että niitä tulee ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla. Ei haluaisi, että niitä tulee, mutta kyllä niitä vaan tulee. Ja mitä itseriittoisempi ja itsevarmempi on, sitä varmemmin niitä tulee.
        Kuulun helluntaiseurakuntaan, mutta nimi on myös luterilaisen kirkon kirjoissa. Pidän tärkeimpänä nimeäni Jumalan pitämissä jäsenluetteloissa nimeltään Elämän kirja. Toivoisin saavani tehtyä Jumalan mielen mukaisia tekoja merkittäväksi Tekojen kirjaan, mutta kunnia kuuluu Jumalalle!

        Kommentti


        • #19
          Alun perin julkaissut Koala Katso viesti
          Minun mielestäni ja ihan oman kokemukseni kauttakin epävarmuus ihmisenä ja pelastusvarmuus sopivat mainiosti yhteen. Pelastusvarmuuden saa uudestisyntyessä, sisäisen varmuuden henkeensä, että on uudestisyntynyt ja Jeesuksen sovitustyön tähden taivaskelpoinen. Epävarmuus taas ihmisenä on sitä, että tietää, ettei oikein osaa elää tätä elämää synnittä ja pelkää jo etukäteen omia syntejään, kun tietää, että niitä tulee ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla. Ei haluaisi, että niitä tulee, mutta kyllä niitä vaan tulee. Ja mitä itseriittoisempi ja itsevarmempi on, sitä varmemmin niitä tulee.
          No jos kenellä ei ole pelastusvarmuutta, niin tartu silloin elävässä uskossa alttarin sarviin luottaen siihen, että se kestää.

          Kommentti

          Työstää...
          X