Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Aina pelastusvarmuus

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • Aina pelastusvarmuus


    Minua alkoi harmittamaan kun tuo "ei koskaan pelastusvarmuutta"- ketjun aloitus aina hyppäsi silmille tuossa etusivulla. Tämä varmuushan on se tila, jossa pienet vastasyntyneet lapsoset onnellisina kellivät, kunnes sitten tulee matelija, joka kysyy: onko Jumala todella sanonut niin?

  • #2
    On kai ihmisiä jotka todella kamppailevat asian kanssa pitkäänkin.

    Kommentti


    • #3
      Tiedän olevani turvassa silloin, kun joudun tosissani rukoilemaan Herralta:
      "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
      Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle."
      (Ps. 139: 23-24)
      Herra pitää huolen siitä, että en muutu vähitellen itseriittoiseksi uskossani.

      Pelastukseni perusta, Jeesuksen uhrikuolema, ei muutu miksikään.
      Mutta ilman Herran koettelevaa johdatusta voin omin voimineni ajautua tielle,
      joka ei olekaan iankaikkisuuden tie.

      Riipun siis kiinni Jeesuksen teoissa ja lupauksissa.
      Ilman Hänen taluttavaa kättään ja tarvittaessa niskaotettaan
      olisin vaarassa.
      "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

      Kommentti


      • #4
        Soisin vaan jokaiselle sen pelastusvarmuuden mahdollisimman pian kun uskontielle on tullut.

        Kommentti


        • #5
          Alun perin julkaissut Ihminen Katso viesti
          Soisin vaan jokaiselle sen pelastusvarmuuden mahdollisimman pian kun uskontielle on tullut.
          Samaa olen Ihminen ajatellut, sillä en tiedä, miten jaksaisin, ellei olisi varmuutta siitä, että
          saan olla kaikkineni Hänen käsissään ja Hänen omanaan!

          Ja usein olenkin pohtinut jopa surua tuntien, mistä johtuu, ettei kaikilla ole pelastusvarmuutta
          ja voisinko minä ihmisenä tehdä jotain sen eteen, että se syntyisi?

          Vai onko kysymys jopa eräänlaisesta "körttiläisestä" perinnäisopista, joka on joidenkin kohdalla
          syöpynyt ja juurtunut niin syvälle, ettei ihminen edes uskalla iloita pelastuksestaan, koska kokee
          sen kerskaamiseksi?

          En halua pilkata körttiläisyyttä, mutta oletan, että meistä jokainen tietää kyseisen ajattelun
          liittyvän nimeomaan tuon suunna oppiin ja opetukseen.

          Jos kysymys on vain tuollaisesta opillisesta tilanteesta, silloinhan asia on korjattavissa Raamattua
          opettamalla, mutta jos kysymys on jostain muusta, silloin meillä ei lien muuta mahdollisuutta, kuin
          kantaa kyseistä ihmistä esirukouksin Isän käsiin.
          Job 42:2. "Minä tiedän, että sinä (Herra) voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

          Kommentti


          • #6
            Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti

            Samaa olen Ihminen ajatellut, sillä en tiedä, miten jaksaisin, ellei olisi varmuutta siitä, että
            saan olla kaikkineni Hänen käsissään ja Hänen omanaan!

            Ja usein olenkin pohtinut jopa surua tuntien, mistä johtuu, ettei kaikilla ole pelastusvarmuutta
            ja voisinko minä ihmisenä tehdä jotain sen eteen, että se syntyisi?

            Vai onko kysymys jopa eräänlaisesta "körttiläisestä" perinnäisopista, joka on joidenkin kohdalla
            syöpynyt ja juurtunut niin syvälle, ettei ihminen edes uskalla iloita pelastuksestaan, koska kokee
            sen kerskaamiseksi?

            En halua pilkata körttiläisyyttä, mutta oletan, että meistä jokainen tietää kyseisen ajattelun
            liittyvän nimeomaan tuon suunna oppiin ja opetukseen.

            Jos kysymys on vain tuollaisesta opillisesta tilanteesta, silloinhan asia on korjattavissa Raamattua
            opettamalla, mutta jos kysymys on jostain muusta, silloin meillä ei lien muuta mahdollisuutta, kuin
            kantaa kyseistä ihmistä esirukouksin Isän käsiin.
            Yhdyn tuohon huomioosi. Tämä on sitä hapatusta, joka meissä suomalaisissa istuu syvällä. Mistään et saa iloita, ettei toinen vaan ala kadehtimaan. Tämä peräänkuuluttamani ryhtiä elämään on juurikin ajatus siitä, että rakkaassa kotomaassamme ihmiset mättöövät mitä tahansa sisikuntaansa ja kulkevat lysyssä katse maahan painettuna, kun kukaan ei uskalla iloita oikein mistään.
            Raikkaat väritkään eivät ole trendikkäitä. Mustaa ja harmaata vaan pitää olla sisustusta myöten.

            Ei voi muuta kuin rukoilla

            Kommentti


            • #7


              Miun käsityksen mukaan tuo ihteensä tuijottaminen ja
              itestäsä pelastuksen ehtiminen on vammasta touhua.

              Etsin Toivo Koilon käännöksestä tuota sanaa pelastuksesta.
              Kaksi osumaa, joista toinen - tai itse asiassa ensimmäinen on tässä:
              Juuda, (1:3) Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme,
              tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehottaa
              teitä kilvoittelemaan sen USKON puolesta,
              joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.

              Soltero kirjoittaa:

              Tiedän olevani turvassa silloin, kun joudun tosissani rukoilemaan Herralta:
              "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
              Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle."
              (Ps. 139: 23-24)
              Herra pitää huolen siitä, että en muutu vähitellen itseriittoiseksi uskossani.

              Sellainen uskovaisuus, joka on kutistunut kahteen sanaan: armosta pelastettu,
              on sellaisilla uskiksilla, jotka ei välitä oppia tuntemaan Jahvea,
              hänen Pelastustaan,
              Hänen Tietään,
              mitään, mikä ei ole heille mieleen.

              Sori mutta tämmönen kuva ja käsitys on mulla.

              Oispa se väärä.

              Niin, sitä sanaa pelastusvarmuus, ei taida sieltä Krjoituksista löytyä,
              niin pitäisköhän sitä sitten ihmisvoiminkaan alkaa rakentaan?
              Viimeisin muokkaaja marjaama; 06-10-17, 09:12.

              Kommentti


              • #8

                Raamatusta ei todellakaan sellaista pelastusvarmuus sanaa löydy. Kyllä
                se roskiin joutaa, vaikka sitä kyllä paljon silti käytetään. Tämä sana vaatii selitykse, kuten vaikkapa vanhurskas.
                Taivaalliset häät- ketjussa tästä myös puhutaan.
                Armo on tyhjää sananheliää, jos siihen ei liity kaidalla tiellä kulkeminen ja Jumalan vitsan alle taipuminen. Jos sitä ei ole sisäistänyt, ei oikeastaan ole uskon tielle vielä tullutkaan! Mutta jos langennut ihminen heristää nyrkkiä Jumalan vitsalle, hän ei halua taipua hyvällä eli suostua armosta so. ilman mitään omaa mahdollisuutta Jumalan hoidettavaksi. Jeesus teki jo kaiken langenneen puolesta.Golgatan ristissä liehuu pelastusvarmuudesta kertovan Isän lippu.

                Kommentti


                • #9
                  Ben Matlock sanoi tuossa negatiivisketjussa sen, että yksin ristissä on pelastus. Kristus korotti ristin ja meidän on sitä katsominen, vain siinä merkissä voitamme. Voimme heittää kaiken heikkoutemme, huonoutemme, pahuutemme, väärät ajatukset ja puheet ristille ja naulata ne sinne. Kiitos tehdystä työstä kuuluu yksin Kristukselle, vaikka haluaisimme ottaa kaiken kunnian itsellemme.

                  Kommentti

                  Työstää...
                  X