Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Onko uskoontulon oltava suuri kokemus ?

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • Onko uskoontulon oltava suuri kokemus ?

    Taidan tietää vastauksen jo kysymykseeni: uskoontulo on suuri kokemus kyllä, mutta ilmeisesti en ole tullut uskoon, kun vielä epäröin. Mistä tietää tulleensa uskoon? Ja toisekseen: voiko uskoon tulla, vaikkei olisi etsikkoajalla?? Eikö tämä ole epäreilua, jos Jeesus tuleekin kohta eikä kaikilla ole ollut etsikkoaikaa vielä? Minä luulin tulleeni uskoon, mutta epävarmuus kalvaa. Olen kokenut suurta rauhaa, mutta siis pitääkö siinä olla Pyhällä Hengellä täyttynyt ennen kuin voi sanoa olevansa uskossa? Luen Raamattua ja rukoilen ja olen jättänyt syntiset asiat pois elämästäni ja rukoilen joka päivä pelastusta, mutta ei auta: puuttuuko minulta jotain, kun Jeesus ei vastaa? Olen kyllä kokenut rauhan lisäksi itkua ja parkua, mutta ei kai uskoontulo voi pelkkä tunnekokemus olla. En haluaisi joutua helvettiin. Olen rukouksessa sanonut myös, että pyydän Jeesusta vilpittömin sydämin mutta ei kai oikeat sanat voi minua pelastaa vaan sen sydämen täytyisi nimenomaan vilpitön olla oikeasti eikä vain sanoissa. Hankalaksi on mennyt, luovutankohan näin.. En osaa arvioida olenko tullut uskoon vai en.. Jumala on minua koulinut ja itseriittoisuuteni nujertanut, mitä hän vielä tahtoo??

  • #2
    Roomalaiskirje 10

    13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

    Uskon, että jos ihminen haluaa elää Jeesuksen yhteydessä ja ei elä synnissä niin pelastuu, vaikka olisikin epäröintiä, mutta se mielenmuutos ja halu on tärkeintä, näin uskon. Ja uskoahan sinulla on pakko olla, vaikka epäröitkin, ethän muuten lukisi Raamattua tai rukoilisi.

    Kommentti


    • #3
      Ei ollut minulle uskoontulo kokemuksellisesti suuri kokemus, vaan juuri pettymys sen suhteen, kun en kokenut mitään tunnetasolla. Tulin uskoon nuorten leirillä kauan sitten. Jumala kutsui minua sillä leirillä ja harasin vastaan viimeiseen asti. Lopulta olin niin "nurkkaan ajettu", että luovuin vastustamisesta ja annoin periksi. Tajusin, että mun on luovuttava ylpeästä asenteestani, ja häpeän kokemuksesta huolimatta menin polvilleni Herran eteen ja vastasin Hänen kutsuunsa myöntävästi. Puolestani rukoiltiin ja julistettiin synnit anteeksi. En kokenut mitään, en tuntenut mitään.

      Ahdistuin tästä tunnekokemuksen puutteesta niin paljon, että menin juttelemaan siitä seurakunnan työntekijälle. Hän kokeneena Jumalan palvelijana ohjasi minua rakkaudellisesti. Muistan nämä hänen sanansa: "Jumala kutsui sinua omasta aloitteestaan, omasta halustaan ja rakkaudesta sinua kohtaan. Ja kun nöyrryit Hänen eteensä, Hän ei käännyttänyt sinua pois, vaan otti vastaan ja omakseen. Hän tahtoi antaa sinulle uuden, todellisen elämän yhteydessään Jumalan lapsena." Ja jatkoi vielä, että usko ei perustu tunteisiin eikä vaihtuviin mielialoihimme, vaan siihen, että Herra itse on ottanut minut lapsekseen, Hän on sanojensa takana. Sain vielä matkaevääkseni nämä Jeesuksen sanat: Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

      Herraan voi luottaa, Hän on 100 prosenttisesti luotettava. Uskoni oli aluksi kovin heikkoa, epäilin paljon ja elin epävarmuudessa ja monet pelot menneisyydestä häiritsivät jatkuvasti. Monenlaista on ollut vuosikymmenten aikana, mutta Jumala ei ole pettänyt, vaan ollut uskollinen minun harhailuistani ja uskottomuuksistani huolimatta.

      https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
      Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

      Kommentti


      • #4
        Onko seurakuntaan sitten jossain vaiheessa hakeuduttava? Kävin seurakunnassa eräässä, meni aikaa monta kuukautta että sain aikaiseksi lähteä tai usklasin mennä. Tää kokous olikin sitten sellasta kaatuilua ja aikamoista meteliä, itkua ja tärinää ja yksi nuori nainen edessä sitten ikäänkuin synnytti useamman minuutin huusi lattialla lsynnytystuskiansa" ja mulle tuli touhusta hyvin vaivaantunut olo. Kaipaisin sellaista vähemmän dramaattista touhua...Uskon, että mulla olisi tarjottavaa seurakunnassa, mutta se ei kai ole mun päätettävissä eikö seurakunnissakin kuulu olla Raamatun mukainen järjestys? On niin paljon kysyttävää mitenköhäm mä etenisin tästä ompas hankalaa..

        Kommentti


        • #5
          Mitenhän tätä nyt avaisi...Eivät nämä ole kategoriassa "täytyy"-asioita. Kaikki lähtee alunalkaenkin siitä, että Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, niinkuin Raamatussa tuo ilmaistaan. Ja Jumala johdattaa jokaista. Se saa meitäkin rukoilemaan, että voitaisiin kulkea Herran johdatuksessa. Se on Jumalan tarkoittama tie meille. Tämä kaikki on tavallista elämää, jossa Herra on hyvyydessään läsnä ja mukana kaikessa. Seurakunta on kyllä Raamatun opetuksissa aika keskeinen, siellä puhutaan paljon uskovien kokoontumisesta.

          Kuvaamasi seurakunnan meno ei kylläkään houkuttele. Lähtisin pois alkuminuutilla.
          https://www.youtube.com/watch?v=5NCvPeL5GiA
          Kaikki saavat tulla, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro

          Kommentti


          • #6
            "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan,
            varmuus siitä, mikä ei näy".
            (Hepr. 11:1)

            Tuohon jakeeseen sisältyy paljon.
            Kun ihminen saa Jumalalta kutsun seurata Häntä,
            syntyy toivo paremmasta elämästä ja tulevasta ilosta.
            On tärkeää luottaa lujasti siihen,
            että Jumalaa tahtoo hyvää ihmiselle ja puhuu totta.
            Hän ei anna turhia toiveita.

            Jakeen toinen osa, varmuus, voi syntyä joskus hyvin nopeasti.
            Monella uskovalla on kuitenkin pitkä kasvun aika
            ennen kuin usko alkaa olla varmalla pohjalla.

            Silloin on tärkeää saada Jumalan Sanan opetusta.
            Raamatun henkilökohtainen lukeminen on siihen erinomainen apu.
            Raamatussa Jumala ilmoittaa paljon itsestään
            ja siitä, miten Hän haluaa ihmisen elävän Hänen yhteydessään.
            Raamatussa on paljon viisautta, ohjeita ja lupauksia,
            jotka ovat kaikki totta.

            Yksinäinen Raamatun lukeminen ei aina ole helppoa
            vasta-alkajalle.
            Siksi Jumalan Sanan kuuleminen seurakunnassa on tärkeää.
            Onneksi on myös hengellisiä kirjoja ja
            netissä on valtavasti hyvää Raamatun opetusta.
            Sitä löytyy esim. tämän Netmissionin etusivun kautta.
            "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

            Kommentti


            • #7
              Ei tarvitse olla suuri kokemus, mutta saa ollakin suuri kokemus.

              Jumala kutsuu kyllä kaikkia omikseen ja on laittanut jokaisen ihmisen sydämeen
              jo hänen syntymässään kaipauksen Jumalan puoleen.
              Ja tuo kutsuaika on myöskin etsikkoaikaa, eli aikaa, jolloin Jumala kutsuuu ihan
              erikoisella tavalla.
              Ei ihminen sitä itse välttämättä tiedosta, että tässä eletään nyt etsikkoajassa, mutta
              ihan samoin, kuin Jumala kutsuu jokaista, Hän antaa jokaiselle myöskin etsikkoajan.

              Pyhällä Hengellä täyttymisestä;
              Tämä sekaannus on syntynyt sen seurauksena, että jotkut opettavat PH täyttymisen
              olevan sama asian, kuin uudestisyntymän ja siksi joillekin tulee sitten se käsitys, että
              pitäisi olla PH täyttynyt, jos sanoo kerta olevansa uskossa.

              Raamattu opettaa kuitenkin näin:

              Apostolien teot:
              2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
              Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte
              Pyhän Hengen lahjan
              .


              Eli Pyhän Hengen lahja / kaste tapahtuu vasta uskoontulon jälkeen, joten ihminen
              voi olla uudestisyntynyt / uskossa, vaikka ei olisi saanutkaan vielä PH kastetta /
              kokenutPyhällä Hengellä täyttämistä.


              Kyselet seuraavaksi pelastusvarmuuden perään.

              Tässä on eräs Raamatun ohje pelastumiselle:

              Apt. 16
              30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että
              minä pelastuisin
              ?"
              31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin
              myös sinun perhekuntasi
              ".


              Tuosta alkaa sielun ja mielen uudistuminen.
              Ja sitä mukaa kuin kasvamme uskossa ja Kristuksen tuntemisessa, sydämessämme
              syntynyt Kristuksen elämä alkaa uudistamaan ja tervehdyttämään ja eheyttämään
              myöskin sielumme elämää ja edelleen ulottamaan vaikutuksensa vähitellen myöskin
              ruumiiseemme.

              Joten, ei muuta, kuin jatkat vain valitsemalla tiellä, uskossa luottaen siihen, että koska
              olet itsesi Hänelle antanut ja luovuttanut, Hän tekee työtään Sinussa ja vie alkamansa
              työn päätökseenkin, niin kuin Sanassaan lupaa.
              Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

              Kommentti


              • #8
                Kaikki jotka ottavat Jeesuksen vapahtajakseen ,saavat kokea uudestisyntymisen hänessä.Huomaa itekkin asiat ovat kunnossa ,sisäinen rauha,pelastus varmuus ,pyhän hengen sinetti sisimmässä.Raamatun lupaus ettei Hän heitä pois ,vie meitä eteenpäin.Mä kärsin siitä olen kuin pölkky tunne maailmaltain ,en syty menosta ja meininkistä .Silti Jeesus on auttanut monissa asioissa,ja on kiitosmieli Jumalaa kohtaan .Uskovan elämäkin on arki realismia ,iloineen ,suruineen,murheineen .Tunteet kuuluvat ihmisyyteen myös hyvät,pahatkin Ja Jeesus tietää kaiken ihmisenä olemisesta ,kärsi Kristin kuolon midän tähtemme

                Kommentti


                • #9
                  Alun perin julkaissut blood Katso viesti
                  Luen Raamattua ja rukoilen
                  Jatka vaan samalla linjalla, usko vahvistuu, mitä enemmän vietät aikaa Raamatun kanssa. Jumala puhuu sulle Raamatun kautta. Se on ihmeellinen kirja.
                  Äläkä murehdi tulevaisuudesta, Jumala kyllä ohjaa sua, justiin kun olet tuolleen vilpitön ja ehkä ei kannata itse ajatella, että miten asioiden tulisi mennä.
                  Luet vaan Raamattua.
                  12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
                  Hepr. 4

                  Jumalan Sana on elävä.

                  Kommentti


                  • #10
                    Raamatussa ihmiset alkaa uskoa synnin hädässä, kun ovat saaneet piston sydämeensä.

                    Jos ei ole syntiä, ei ole armoakaan. Ihan sama kuin: ei ole kasvia, ei ole kasvuakaan. Toki voi hankkia kuivakukkia mutta eiväthän ne kasva,

                    Kasvu on uskovan kasvua, ei ihmisenä kasvua.

                    Heitä haaveet siitä, mitä markkinoidaan. Uskona.

                    Kommentti


                    • #11
                      Olen samaa mieltä Marjaaman kanssa, että ihmisessä täytyy syntyä synnin hätä ja
                      parannuksen tarve ja avuttomuus niiden edessä, että hän voisi ymmärtää, miksi ja
                      mihin tarvitsee Jumalan armoa.

                      Jos menemme vielä uudelleen tuhlaajapoikaan, hän päätti jo sikakaukaloilta lähteissän,
                      että hän tunnustaa isälle kotiin päästyään, että on rikkonut isää ja taivasta vastaan.
                      Eli tuli tietoisuus rikkomuksistaan ja kaipuu saada tunnustaa sen isälle.

                      Jotkut opettavat, että tuossa oli kysymyksessä vain ahneus, mutta Raamattuhan ei
                      missään kohtaa anna ymmärtää moista?
                      Vai antaako?
                      Viimeisin muokkaaja Vilja; 24-10-17, 09:47.
                      Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

                      Kommentti


                      • #12
                        Alun perin julkaissut blood Katso viesti
                        Onko seurakuntaan sitten jossain vaiheessa hakeuduttava? Kävin seurakunnassa eräässä, meni aikaa monta kuukautta että sain aikaiseksi lähteä tai usklasin mennä. Tää kokous olikin sitten sellasta kaatuilua ja aikamoista meteliä, itkua ja tärinää ja yksi nuori nainen edessä sitten ikäänkuin synnytti useamman minuutin huusi lattialla lsynnytystuskiansa" ja mulle tuli touhusta hyvin vaivaantunut olo. Kaipaisin sellaista vähemmän dramaattista touhua...Uskon, että mulla olisi tarjottavaa seurakunnassa, mutta se ei kai ole mun päätettävissä eikö seurakunnissakin kuulu olla Raamatun mukainen järjestys? On niin paljon kysyttävää mitenköhäm mä etenisin tästä ompas hankalaa..
                        Suosittelen, että etsit sellaisen seurakunnan, jossa ei kaatuilla ja täristä. Tuollaiset ilmentymät ovat hattaraa. Ne eivät todellisuudessa kanna uskonelämässä eteenpäin.
                        Mielestäni sellainen seurakunta on parempi, jossa opetetaan Raamatusta ja perustellaan asiat Raamatulla.
                        ​​​​​​

                        Kommentti


                        • #13
                          Alun perin julkaissut Vilja Katso viesti
                          Olen samaa mieltä Marjaaman kanssa, että ihmisessä täytyy syntyä synnin hätä ja
                          parannuksen tarve ja avuttomuus niiden edessä, että hän voisi ymmärtää, miksi ja
                          mihin tarvitsee Jumalan armoa.

                          Jos menemme vielä uudelleen tuhlaajapoikaan, hän päätti jo sikakaukaloilta lähteissän,
                          että hän tunnustaa isälle kotiin päästyään, että on rikkonut isää ja taivasta vastaan.
                          Eli tuli tietoisuus rikkomuksistaan ja kaipuu saada tunnustaa sen isälle.

                          Jotkut opettavat, että tuossa oli kysymyksessä vain ahneus, mutta Raamattuhan ei
                          missään kohtaa anna ymmärtää moista?
                          Vai antaako?
                          Mielestäni hätä omasta synnistä ei välttämättä tarvitse olla pääsyy uskoontulemiseen. Itsellä se oli se kun en omin avuin päässyt riippuvudesta eroon. Jollain toisella se voi olla kuolemanpelko. Toki pitää tehdä parannus ja katua kuitenkin ja ymmärtää mitä synti on.

                          Itse en kadunnut alussa kauheasti kaikkia menneitä virheitä, hämärä muistikuva on, että olisin rukoillutkin että rupeaisi kaduttamaan. tosin oma uskonelämäkin oli silloin vähän niin ja näin, tosin kyllä oli Pyhä Henki sisimmässä.

                          Kommentti


                          • #14
                            Kiitos vastauksistanne, niistä oli apua. Helposti alan itse omin voimin suunnittelemaan elämääni etukäteen..Olen alkanut nyt rukoilla, että tapahtuisi Jumalan tahto ja oma tahtoni väistyisi. Mä olen vaan niin malttamaton joskus ja epäuskoinenkin. Miten pitkä prosessi se sitten on, että usko on vakaalla pohjalla, yksilöllinen taitaapi olla. Uskovasta perheestä muuten olen.

                            Ja kysyn vielä teiltä ihmisiltä, ujona ihmisenä, vaikka Raamatustahan nämä asiat löytyisi, mutta että miten minä saisin Pyhän Hengen voitelun? Olen sitä rukoillut, mutta tääkin asia on sellainen joka taitaa viedä sitten aikaa. Luen kyllä hengellistä kirjallisuutta ja saan niistä jotain vastauksia, mutta olisin kiinnostunut teidän muiden henkilökohtaisista kokemuksista/näkemyksistänne?

                            Uskon elämän alussa taitaa olla aika paljon kompurointia, ei ole helppo tie ei..

                            -kyselijä kyselee-

                            Kommentti

                            Työstää...
                            X