Ilmoitus

Supista
Ei tiedonantoja toistaiseksi.

Miten vapautua katkeruudesta

Supista
X
  • Suodatin
  • Aika
  • Näytä
Tyhjennä kaikki
uudet viestit

  • Miten vapautua katkeruudesta

    Joistain aiemmista aloituksistani näkyy että olen melko katkera ihminen. Olin ennen nuori sinkkukristitty ja odotin ja luotin Jumalan vastaavan tarpeisiin. No nyt olen jo reilusti yli 30v eikä vastausta ole tullut. Tiedän että minun pitäisi hyväksyä kohtaloni ja kiittää Jumalaa. Jumalalla on oikeus siunata ketä tahtoo ja miten tahtoo. Mutta silti olen katkera Jumalaa kohtaan. Miksei hän voinut vastata rukoukseeni vaikka rukoilin ja luin Raamattua ainakin 4 tuntia päivässä ja evankelioin lähes jokaista vastaan tulijaa? No Jumalan tiet on tuntemattomat. Nyt jotkut nuoret sinkut ovat hädissään kun ovat vielä sinkkuja 22 vuotiaana. No voivat joutua odottamaan vielä yli kymmenen vuotta eli parempi unohtaa koko asia ja luottaa Jumalaan. Jumala on kuitenkin hyvä. Minun kokemukseni on että hän on ollut minua kohtaan väärämielinen mutta minun kokemukseni on väärä ja Raamattu on totta. Toivon että voisin vielä päästä vapaaksi katkeruudesta ja elää Jumalalle vaikka hän ei ole rukoukseeni vastannutkaan.

  • #2
    Jeesus on myös katkerien ihmisten lähellä.
    Hän ei torju ketään, joka huutaa Häntä avukseen.
    Katkeruudesta ei voi helposti parantua,
    mutta sen voi luovuttaa Herralle.
    Hänen kuormansa on keveä ja ikeensä sovelias (Matt. 11:30).

    Kauna, viha ja katkeruus eivät ole Herralle tuntemattomia.
    Hän näki niitä ihmisillä vaeltaessaan maan päällä.
    Ne eivät ole asioita, jotka erottavat Hänen rakkaudestaan.

    Herra tietää jokaisen vauriot, puutteet, taipumukset, toiveet ja pettymykset.
    Hän on itse luvannut keventää ihmisen taakkaa ja
    kantaa ikeitä, joihin voi kuulua esim. katkeruus.

    Sielunvihollinen yrittää uskotella, että jokin mielenlaatu tai
    syntiinlankeemus erottaa ihmisen Herrasta.
    Se on valhetta, koska saatana on valheen isä.

    Kun uskova menee rohkeasti Jeesuksen ristin juurelle ja
    jättää sinne itkunsa ja katkeruutensa,
    Jeesus ottaa ne vastaan.
    Hän alkaa hoitaa asioita ja muuttaa ihmisen tuskan oikeisiin
    mittasuhteisiinsa.
    Hän näyttää, että pettymykset ja toivottomuus ovat vain
    tilapäisiä, inhimillisä tiloja, jotka ovat ihmiselle opiksi ja
    nöyrryttävät näkemään Herran voiman ja laupeuden.

    Ihminen ei vapaudu katkeruudestaan takertumalla siihen kiinni,
    mutta toisetkaan eivät voi vapauttaa ketään katkeruudesta.
    Se on Herran ja Häneltä apua pyytävän välinen asia.
    Jeesus kuuntelee, auttaa ja parantaa,
    omalla tavallaan ja oman aikataulunsa mukaan.
    "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton."

    Kommentti


    • #3
      Niin Herra on ainoa joka voi todella auttaa. Minö en voi mennä ulos ihmisten ilmoillekkaan sillä siellä näen nuoria tyttöjä ja tulen vain vihaiseksi ja katkeraksi ja palaan vihaisena kotiin ja lankean syntiin. Parhaiten menee kun olen vain kotona enkä näe ketään. Elämä ei ole minua varten.

      Kommentti


      • #4
        Alun perin julkaissut Daniel Katso viesti
        Niin Herra on ainoa joka voi todella auttaa. Minö en voi mennä ulos ihmisten ilmoillekkaan sillä siellä näen nuoria tyttöjä ja tulen vain vihaiseksi ja katkeraksi ja palaan vihaisena kotiin ja lankean syntiin. Parhaiten menee kun olen vain kotona enkä näe ketään. Elämä ei ole minua varten.
        Pohjimmainen ongelmasi on kyllä se, että olet monista elämisen peruslainalaisuuksista pihalla kuin lumiukko. Ei niille uskomattomille miehille mikään jumala esimerkiksi ole kauniita vaimoja antanut. Nämä asiat ovat ihan ihmisten keskinäistä peliä. Katkeruutesi luultavasti paistaa aika pitkälle, ja on suuri ongelma silloin, kun naisten pitäisi kiinnostua sinusta.

        Kommentti


        • #5
          Purtta minusta näyttäö siltä ettet taida olla edes uskossa, ettö etköhän se ole sinä joka on pihalla elämän tosiasioista. Herra sinua auttakoon ja avatkoon silmäsi.

          Kommentti


          • #6
            Alun perin julkaissut Daniel Katso viesti
            Purtta minusta näyttäö siltä ettet taida olla edes uskossa, ettö etköhän se ole sinä joka on pihalla elämän tosiasioista. Herra sinua auttakoon ja avatkoon silmäsi.
            Onneksi viimeinen sana on Jumalalla. Jos tulisi tänä yönä kutsu taivalliseen meetingiin, niin mitenkäs olisi tuon anteeksiantamisen kanssa? Tällainenko auttaa sitten vapautumaan katkeruudesta? Pois se meistä, että toisiamme osoittelemme ja uskojemme määriä mittailemme.

            Kommentti


            • #7
              Alun perin julkaissut Daniel Katso viesti
              Joistain aiemmista aloituksistani näkyy että olen melko katkera ihminen. Olin ennen nuori sinkkukristitty ja odotin ja luotin Jumalan vastaavan tarpeisiin. No nyt olen jo reilusti yli 30v eikä vastausta ole tullut. Tiedän että minun pitäisi hyväksyä kohtaloni ja kiittää Jumalaa. Jumalalla on oikeus siunata ketä tahtoo ja miten tahtoo. Mutta silti olen katkera Jumalaa kohtaan. Miksei hän voinut vastata rukoukseeni vaikka rukoilin ja luin Raamattua ainakin 4 tuntia päivässä ja evankelioin lähes jokaista vastaan tulijaa? No Jumalan tiet on tuntemattomat. Nyt jotkut nuoret sinkut ovat hädissään kun ovat vielä sinkkuja 22 vuotiaana. No voivat joutua odottamaan vielä yli kymmenen vuotta eli parempi unohtaa koko asia ja luottaa Jumalaan. Jumala on kuitenkin hyvä. Minun kokemukseni on että hän on ollut minua kohtaan väärämielinen mutta minun kokemukseni on väärä ja Raamattu on totta. Toivon että voisin vielä päästä vapaaksi katkeruudesta ja elää Jumalalle vaikka hän ei ole rukoukseeni vastannutkaan.
              Itse olin vastaavassa kokemuksessa ikäisenäsi, hieman eri asiasta tosin.
              Mutta olin tehnyt parhaani olla hyvä uskova 16 kesäisestä asti, ja silti sydämeni särkyi täysin näissä avioasioissa.
              Minun logiikkani mukaan se johtui siitä että Jumala ei pitänyt lupaustaan ja antanut sitä hyvyyttä minkä oletin kuuluvan minulle niissä olosuhteissa.
              Päätin jopa että Jumalalla ei sittenkään ollut hyvä tahto minua kohtaan. Olin alkamassa kovettamaan sydäntäni Herraa kohtaan.
              Se on vakava tilanne.

              Koin antaneeni kaikki ja menettäneeni kaikki vaikka olin luottanut Herraan. Se on kova pala.

              Kommentti


              • #8
                En minä tässä ketään osoittele mutta minusta Purtan oma teksti osoitti ettei hän usko edes Jumalaan. Jumalankin hän kirjoitti pienellä. Ja kyllähän jokainen uskova ymmärtää, että kaikki tulee Herralta? Haluaisin olla minäkin valmiina. Kumpa tulisikin ei tässä elämässä ole enää toivoa elääkään. Mutta tosin en tiedä olisinko valmis sillä olen täysin syntinen ja katkera.

                Kommentti


                • #9
                  Sandia ikävä kuulla. Tai en tiedä onko se ikävä aisia jos se on Jumalan tahto. Jumala on toki hyvä, mutta ehkä hänen hyvyytensä ei ole kohtaa meitä aina niinkuin itse tahdomma. Köyhä Lasarus lojui rikkaan miehen talon nurkilla ja pysyi köyhänä ja sairaana kuolemaansa asti vaikka olikin uskossa.

                  Kommentti


                  • #10
                    Ja jos on kovia kokemuksia niin vaikea siinä on muuta kuin kovettua tai sitten täysin särkyä. Toivon menettäminen voi pahimmillaan johtaa itsemurhaan. Täysin turhaa puhetta ainakin on se että sanotaan, että uskovan elämä on hienoa elämää. Hieno on lopputulos mutta tämä on kärsimysten ja ristin tie. Kaita polku. Elämä on tuskaa ja kärsimystä. Ehkä elämme pimeydessä mutta pimeydessäkin Herra on valo. Harvoimpa uskon tiellä voi iloita mistään mikä ei ole syntiä. Mutta taivaassa on loputon ilo. Eli kärsikäämme ja kärsikäämme että perisimme autuuden..

                    Mutta tämäkään ei tunnu oikealta. Kyllähän Jumala antaa omilleen kaikkea hyvää nautittavaksi... tai ainakin useimmille. Kaikille hän ei anna avioliittoa ainakaan sillä ajalla mikä ihmisten mielestä on oikea aika.

                    Miten voisin pelastautua niin ettei sydämeni kovettuisi Herraa kohtaan?

                    Kommentti


                    • #11
                      Itse tein virheen siinä, kun ajattelin että jos mä teen ABC niin siitä seuraa DEF.

                      Siis kun mä tein tollaisen säännön eikä tää maailmankaikkeus "totellut" sitä, oli täysin hölmistynyt.
                      Meni pari vuosikymmentä kun tajusin kyseenalaistaa tuota itse kehittämääni sääntöä.

                      Sitt oli kauheen vaikea hyväksyä että mä olin toiminut hölmösti. Mun oli tosi vaikea sovittaa sitä itseni kanssa, että en osannut tehokkaammin junailla elämääni.
                      Vasta kun Jumala sanoi että hän oli aina nähnyt mun vajavaisuuteni eikä hän ollut kauhuissaan siitä, kykenin myöntämään itselleni että mä oon vaan tämmönen.

                      Sitä ennen ajattelin että voi kauheen hirveen.
                      Viimeisin muokkaaja sandia; 27-12-17, 00:56.

                      Kommentti


                      • #12
                        Eli ajattelit että jos teet Jumalan tahdon niin Jumala siunaa sinua? Eikös s oikeastaan ole ihan raamatullinen ajatus?

                        Kommentti


                        • #13
                          Alun perin julkaissut Daniel Katso viesti
                          Eli ajattelit että jos teet Jumalan tahdon niin Jumala siunaa sinua? Eikös s oikeastaan ole ihan raamatullinen ajatus?
                          Taisin lisätä siihen myös hieman omiani mukaan. Mutta joo tuohon suuntaan ajattelin että kun teen näin, niin sitten tapahtuu tää ja tää.

                          SItt jos sitä ei tapahdu, kyseenalaistaa kaiken muun kuin tuon ajattelun. Jopa mieluummin syyttää Jumalaa epäonnistumisesta.

                          Kommentti


                          • #14
                            Ymmärrän ainakim osittain. Mutta ainakin Jeesus Herra lupasi että jos anomme jotain niin saamme sen. Ja Apostoli Johannes kirjoitti että jos jotain anomme hänen tahtonsa mukaan niin hän kuulee meitä.

                            Kommentti


                            • #15
                              Mutta mä mieluummin kuolem ja lopetan elämän kuin hyväksyn sen että elämäni on mennyt hukkaan ja nyt sitten vain rippeet jäljelLä. ikinä en voi avioitua ku kaikki joista tykkään ovat ainakin 13 vuotta itseäni nuorempia

                              Kommentti

                              Työstää...
                              X